Vastatkaa mulle kaikki pienten lasten äidit!!TÄRKEÄÄ

mutta mä olen ainakin tosi onnellinen että odotin opiskelut loppuun ja ehdin olla työelämässäkin muutaman vuoden. Sain esikoisen nyt 29v. ja on ihanaa kun saa vaan nauttia vauvasta eikä tarvi esim. päiväunien aikaan lukea tenttiin tai väsää jotain esseitä! En olis varmaan jaksanut. Nyt jää vähän sitä omaa aikaakin. :)

itse opiskelin ammatin koolmen lapsen hoidon ohessa.

kyllä käytännön asiat hoituu aina, vaikka sulla onkin lapsi!

Olet vielä nuori ja kaikkea kivaa on varmasti vielä edessä ilman vauvaakin. Nauti vielä kun voit! Elämä heittää ihan häränpyllyä kun vauva syntyy. Olet vauvassa kiinni 24/7 ja opiskelutkin varmasti keskeytyvät pitemmäksi aikaa. Opiskele vain rauhassa ja nauti opiskelijaelämästä! Kyllä siitä vauvasta ja lapsiperhe-elämästä ehtii nauttimaan myöhemminkin. Eikä se mitään herkkua aina ole.



Terveisin kolmen lapsen äiti, joka juuri ja juuri ehti ammatin itselleen hankkia, mutta työelämä saa vielä odottaa

ei kai sillä niin merkitystä ole, miten päin asian teet.



Minä opiskelin ensin ja tein vuoden töitä - ja sain paremmat äitiyslomatuet. Vauvan ollessa 2kk aloitin monimuoto-opiskeluna auskultoinnin. Hänen ollessa 1v2 kk aloitin etätyöt kotona. Kuopus kun syntyi, niin en koskaan lopettanut etätöitä. Tein niitä päiväuniaikana.



Eli minä en jaksanut olla " vain" kotona lapsia hoitamassa. Jos olet samanlainen, pystyt kyllä hyvin opiskelemaan siinä samalla. Jotkut eivät sitä jaksa, jotkut eivät saa otettua itseään niskasta kiinni. Riippuu siis sinusta.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että yritän taltuttaa vauvakuumetta ja saada vietyä opintoja eteenpäin... Nythän on se Bolognan prosessi, joten me nykyiset opiskelijat joudumme tekemään sen notaaritutkielmankin :(... Olisi niin ihanaa saada oma perhe.... Jos sitten kolmekymppisenä huomaakin, ettemme voi saada edes lapsia.... Jaa auskultoidakin voi monimuotona?



ap

että riippuu tukiverkoista. Miten puoliso ehtii hoitaa vauvaa ja onko mahdollisesti isovanhemmat apuna. Tietenkin voisit tehdä niin jos nyt haluaisit vauvan että vuoteen et ehkä opiskelisi mitään riippuen omasta jaksamisesta, vauvan vaativuudesta ja itkuisuudesta ja tukiverkoista. Vauvan ollessa noin vuoden voisit viedä hänet päivähoitoon ja jatkaa kokopäiväistä opiskelua.

Tai niin minä tein... Annoimme vauvalle luvan tulla silloin kun opinnot oli jo loppuvaiheessa, gradun teko alkanut ja muutama kurssi jäljellä+harjoittelu. Sainkin kaikki opinnot loppuun raskausaikana, gradun palautin viikko ennen laskettua aikaa... Kypsärin tein kun vauva oli muutaman viikon ikäinen.



Mutta jos sulla on nyt jo noin kova vauvakuume (etkä mikään teini ole, itse olin 23v. kun esikoinen syntyi), niin ehkä et malta odottaa noin pitkälle. Suosittelisin kuitenkin että yrität saada opinnot esim. puoliväliin ennen vauvan syntymää, sitten ei ole niin kova urakka ja saat todennäköisesti paperit joskus ulos.



Toisaaltahan se on se ja sama mitä sitä mammaloman jälkeen tekee, meneekö töihin vai jatkaako opintoja. Toisaalta opiskelu on joustavampaa, toisaalta taas huvittaako sitä sitten iltaisin lukea tenttiin...? Päivät pitää osata suunitella oikin, että käyttää päivällä 8h opiskeluun ja illat on vapaalla, ei niin että opiskelee päivällä jos siltä tuntuu... Näin siis sitten kun lapsi menee hoitoon. Sen varaan ei paljoa kannata laskea, että mammaloman aikana mitään saisi aikaan, voi olla että saa ja voi olla että ei. Riippuu tuleeko hyvin nukkuva ja tyytyväinen vauva vain koliikista kärsivä, vartin tirsoja päivisin ottava jatkuvaa syliä kaipaava pakkaus...

Lasten ei tarvitse välttämättä olla kuin puolipäivähoidossa, tai jos voit luottaa isovanhempien apuun, ei vierailla hoidossa ollenkaan, kun teet opintojasi. Ekat opiskeluvuodet on siitä huonoja, että silloin, ainakin meillä, on enemmän ns. pakollisia luentoja, joihin tarvitsee osallistua. Myöhemmin on mahdollista enemmän räätälöidä omaa luento- ja opiskeluaikatauluaan. Näin siis meillä, en tiedä oikiksesta. Mä ainakin sain raskaana ollessa tosi paljon opintoja tehtyä, se tuleva lapsi on hurja motivaattori. :) Mutta sitten lapsen synnyttyä kaikki pysähtyikin ainakin puoleksi vuodeksi.



Toinen hyvä puoli lasten teossa opiskeluaikana on se, että sitten kun valmistut, voit alkaa painaa uraputkea ilman vauvakuumeita tms häiritseviä tekijöitä. Lapsetkin on ehtineet kasvaa sen verran isoiksi, että voivat hyvin mennä päiväkotiin.



Jos teillä on joku ihmisläheinen perheellinen (nais?)lehtori, opettaja tms. teidän laitoksella, niin voisit ehkä käydä juttelemassa hänen kanssaan noista opintojen sujumisista lapsen kanssa (minkään jäykkisukon juttusille ei kannata mennä, ne vaan menee paniikkiin näistä jutuista ;) ). Mulla on ollut näin onnekas tilanne, ja lehtori juuri sanoikin mulle, että tehtaile nyt vaan lapset, jos mieli tekee, pääset kyllä työputkeen myöhemminkin! :D

Itse sain ekan lapsen silloin, kun di-työ oli tehty (tein odotusikana) ja noin 4 tenttiä oli tekemättä. Lapsen 1v-päivänä juhlimme myös valmistumistani.

lyhyesti jos sanoisin niin lapsi lähensi meitä paljon ja teki meistöä " oikean" perheen.

Vierailija:

Tällä hetkellä näyttää siltä, että yritän taltuttaa vauvakuumetta ja saada vietyä opintoja eteenpäin... Nythän on se Bolognan prosessi, joten me nykyiset opiskelijat joudumme tekemään sen notaaritutkielmankin :(... Olisi niin ihanaa saada oma perhe.... Jos sitten kolmekymppisenä huomaakin, ettemme voi saada edes lapsia.... Jaa auskultoidakin voi monimuotona?

ap

Luulen, että tuo oli opettajan auskultointia. en ole kuulut, että VT-auskultoinnissa olisi vaihtoehtoja enää nykyään, ennen ilmeisesti oli.

Itse OTK:na voin sanoa, että en olisi saanut opintoja missään kohtuuajassa läpi lasten kanssa. Kannattaa mieluummin lukea rivakkaan ja hankkia ehkä vähän työkokemustakin, ilman lapsia oikiksesta selviää halutessaan alta neljän vuoden, joten 28-vuotiaana voit olla hyvässä vakiduunissa.

" nauti kun voit..." HUH HUH!! Siis... nauti mistä ??

Ihan kun kaikki kiva loppuisi lapsen tuloon!



Päinvastoin... sittenhän se kiva vasta alkaakin! Lapsi tuo elämään niin paljon, myös uusia ystäviä, menoja, yms...



Uskomatonta, että olette tehneet useita lapsia, jos koette ne kahleiksi!!

Minun perfektonistisella luonteella yhteensovittaminen olisi ollut vaikeaa... Lisäksi en olisi raaskinut laittaa vauvaa hoitoon,, edes tunneiksi. Nytkin olen kotona ja odotan, milloin uskallan mennä töihin :) Ja ennen lapsia olin luonteeltani uratyyppiä. Kuvittelin, että laitan lapsen heti 9 kk vanhana hoitoon, mutta todellakaan kaikkea ei voi etukäteen tietään, edes itsestään. Olen saanut nyt vain olla kotona ja nauttia pikkuisistani. Onneksi ei ole tarvinnut opiskella tässä samalla.

Hyvä ihme sentään!! Nyt olet vastuussa vain itsestäsi ja kun vauva tulee, niin siinä jää moni muu asia toisarvoiseksi.



Se on ihan eri juttu (elämä) kun on vauva, ei sitä voi verrata. Huom, tämä ei ole negatiivisesti tai positiivisesti sanottu...

Minä tein lapsen ja jatkoin opiskelua kun lapsi oli vuoden. Ihan ok tää on, mutta kouluhommiin on vaikee keskittyä kotona, koska isäntä on lähes aina pois kotoa (siis hommissa).



Jos sulla on niin ihana tilanne että saat apua lasten hoitoon ja pystyt suoriutuun kotihommista niin miksi ei.

Suosittelen, että opiskelet ensin ja hankit vielä vähän työkokemustakin.

Ehdottomasti odota vielä. Oikis on kuitenkin melko vaativa opiskelupaikka, ja varsinkin syventävät opinnot.



En ikinä olisi pystynyt pänttäämään kahta tuhatta sivua tenttiin jos olisin hoitanut lasta siinä sivussa.



Tämä on oikeasti ihan vilpitön neuvo! Tsemppiä!

Olen saanut lapset nuorena. Ensimmäisen 20-vuotiaana ja toisen 22-vuotiaana. Aloitin opinnot ammattikorkeakoulussa kun toinen lapsemme oli vuoden ikäinen. Opiskelin 1,5 vuotta amk:ssa ennen kuin vaihdoin yliopistoon. Olin opiskellut lähes kaksi vuotta yo:ssa kun kolmas lapsemme syntyi. Nyt yo-opintoni ovat päättyneet ja lapseni ovat pian 10v, 8v ja 4v.



Opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen sopi minulle ja perheellemme hyvin. Amk:ssa oli joskus hankaluuksia kun lapset olivat kipeinä ja tunneilla oli läsnäolopakko. Yo:ssa ei ollut mitään ongelmia. Lapset olivat päiväkodissa ja hain heitä usein aikaisin iltapäivällä ja välillä pidimme vapaapäiviä ja olimme kotona. Opiskelu joustaa kuitenkin todella hyvin! Kolmannen lapsen syntymän jälkeen tein muutaman kirjatentin kun vauva oli noin 4 kk.



Olen opiskellut yo:ssa hieman hitaammin kuin suurin osa ystävistäni. Ainut mutta kuitenkin melko suuri ongelma on ollut se, etten ole työskennellyt opintojeni ohella niin kuin suurin osa ystävistäni. Tämä hankaloittaa työllistymistä opintojen jälkeen. Olen pitänyt tärkeänä viettää paljon aikaa lapsieni kanssa, joten en ole hakenut kovin aktiivisesti työtä opiskelun ohelle. Nyt näyttää kuitenin siltä, että työllistyn melko mukavasti vaikkei työkokemusta olekaan kertynyt kovin paljoa.



Olen erittäin tyytyväinen valintoihini. Olen vähän alle 30-vuotias ja minulla on kolme ihanaa lasta ja opinnot suoritettuina. Olen nauttinut lasten pikkulapsivaiheesta todella paljon. Nyt lapset ovat jo vanhempia ja uusi vaihe perheemme elämässä alkamassa.



En siis osaa neuvoa sinua, sillä sinun on itse tehtävä omat päätöksesi. Haluan kuitenkin korostaa sitä, että opiskelu ja perheen perustaminen sopivat mielestäni hyvin yhteen, ainakin meidän perheen tapauksessa. Opintojen loppuun suorittaminen on todella tärkeää!



Tsemppiä siihen, mitä ikinä päätätkään tehdä!

Ensimmäinen lapsemme syntyi, kun olin opiskellut vuoden. Sen jälkeen pidin puolen vuoden tauon ja jatkoin sitten opiskeluja. Mulla ainakin oli sellainen olo, että silloin opiskelut piti lapsenkin takia saada nopeasti mutta kuitenkin hyvillä arvosanoilla loppuun, jotta pääsee töihin ja pystyy elättämään lapsen hyvin. Eli opiskelumotivaatio kasvoi huimasti :). Olihan se rankkaa aikaa, varsinkin kun ajattelee nyt jälkikäteen. Silloin sitä oli vaan jaksettava. Enää ei ehkä moinen onnistuisi näin vanhana (32v) :). Meillä kävi silloin hyvä onni hoitopaikkojen kanssa ja välillä lapsi oli myös pidempiä aikoja isovanhemmilla lomailemassa. Kyllä opiskelut ja lapset pystyy siis minun mielestäni yhdistämään. Se on tietysti jokaisen oma päätös ja jokainen tietää itse voimavaransa, motivaationsa ym. parhaiten.