Uudet, terveellisemmät elämäntavat ja lähipiiri

Kaikesta sitä ihminen saa kehitettyä itselleen ongelmia! Olen vastikään korkeakouluopinnot aloittanut nuori nainen, ja olen kokenut ilmeisesti jonkinlaisen henkisen kasvun/heräämisen ja muuttanut elämäntyyliäni aika roimasti verrattuna edelliseen. Tänä vuonna otin vihdoin itseäni niskasta kiinni, laitoin ruokavalioni uuteen uskoon ja aloitin aktiivisemman elämän ja otin liikkumisen osaksi päivittäistä elämää. Aiemmin olin aikamoinen herkkuhiiri, ja lähipiirini (perhe, sukulaiset, ystävät) oppivat näkemään minut henkilönä, jolle karkit ja leivokset aina maistuivat ja jolle mieleisin hemmottelukeino oli ruoka. Tänä vuonna olen kuitenkin tuloksekkaasti saanut otettua terveellisemmät elintavat ja ruokailutottumukset osaksi elämääni, ja siinä samassa pudottanut 10 kiloa. Nykyään herkut eivät minulle suorastaan maistu, nautin paljon enemmän ''ravinnerikkaasta ruoasta'' ja siitä olosta, jonka terveellinen ravinto minulle tarjoaa.
Nyt olen kuitenkin alkanut kohdata ongelmia, liittyen uudenlaisiin elämäntapoihini ja lähipiiriini. Koska painonpudotukseni on ilmeisen huomattavaa, saan jatkuvasti kommenttia ulkonäöstäni ja ihmettelyä, miksi entiselle herkkusuulle ei tarjottavat enää joka kerta kelpaakaan. Lähipiirini on siis lähinnä heitä, joille herkuttelu ja ''perussuomalaiset elintavat'' ovat arkipäivää ja elämäntyyli ei välttämättä noudata niitä yleisiä liikunta- ja ravitsemussuosituksia.
Itsetuntoni on parantunut merkittävästi tämän vuoden aikana, ja koen näiden elämäntapojen sopivan itselleni parhaiten niin jaksamisen kuin muutenkin yleisen hyvinvoinnin takia. Saan liikunnasta energiaa, nautin siitä kuten myös ravinnosta, josta saan hyvän olon. En ole tehnyt itselleni mitään sääntöjä tai rajoituksia liittyen liikuntaan/ravintoon, ja herkuttelen silloin kun mieleni tekee (harvoin). Nämä tapani tuntuvat kuitenkin olevan ristiriidassa lähimmäisteni elämäntapojen kanssa. Kylässä joka kerta perhe ja ystävät tuputtavat herkkuja, ja joka tapaamiseen ystävieni kanssa sisältyvät karkit/pizza/munkit. Kahvipöydässä huomio kääntyy aina minuun, kun tyydyn vain kohteliaasti yhteen kakkupalaan (aiemmin saattoi mennä kaksi ja mukanaviemiset kotiin kaupanpäälle). Tuntuu, että nykyisiä valintojani ja tapojani suorastaan väheksytään!
Eikö ihmisellä ole oikeus muuttua ja parantaa elämäntapojaan ilman, että sitä joutuu jatkuvasti selittelemään ja saa jatkuvasti ihmettelyä osakseen, vai onko tämä vain väliaikaista? Tottuuko lähipiirini lopulta uusiin tapoihini ja hyväksyy, etten ole aina se henkilö joka lähtee mukaan pizzalle ja syö kaiken mitä tarjotaan. Oletteko muut elämäntaparemontin tehneet kokeneet tätä ulkopuolisten odotusten ja omien uusien tottumusten yhteentörmäystä?