Jahas, tulipa sitten läjä entisiä työkavereita...
Olen yli puoli vuotta ollut uudessa työpaikassani ja tullut toimeen oikeastaan kaikkien kanssa. Pyrin aina olemaan neutraali ja ns. "kaikkien kaveri". En väkisin tuppaudu kenenkään seuraan ellei ole työstä asiaa. Kaikki ovat olleet hyvin ystävällisiä, rupattelemme myös muista asioista nauraen kuin töistä, lounastanut yhdessä ja he ovat siis ottaneet minut hyvin porukkaan vastaan yhdeksi heistä.
Tai ainakin luulin niin.
No tänään oven takaa sain kuulla sellaista tekstiä muilta itsestäni että jestas sentään. En yleensä loukkaannu helposti tai pahoita mieltäni, mutta se teksti oli kyllä muiden suusta sellaista että vähän siinä itse hiljentyi. Eivät edes jättäneet haukkumisen pelkkiin tapoihini töiden tekemisessä, vaan päättivät arvostella samantien aivan kaiken ulkonäköäni ja autoani myöten mitä vain tiesivät minusta.
Onko teille sattunut vastaavaa? Yllättäneet työtoverinne selän takana pskan jauhamisesta teistä?
Kommentit (21)
Ei uskoisi, että aikuiset ihmiset sortuisi tuohon ulkonäön arvosteluun. Olen itsekin työpaikassani yllättänyt työkaverit puhumassa paskaa ja joskus vielä ihan avoimesti on naureskeltu. Sitten joskus nuo paskanpuhujat luulee, ettei puhumisen kohde huomaa tai kuule, että hänestä puhutaan, mutta voin kertoa, että sen huomaa todella helposti.
Lähes kaikista puhutaan selän takana. Jos mitään aihetta ei ole niin keksitään valheita. Tämän takia ei kannata miettiä "mitä muut minusta ajattelevat". Ei ainakaan hyvää, sen voin kertoa!
Ei yllätä ihmisten halpamaisuus sitten yhtään. Jos muuten töissä on mennyt hyvin, niin kannattaisi jatkaa vaan työntekoa ja olla välittämättä k-päistä. Niillä nyt vaan on aina joku hampaissa ja uutena työntekijänä olit otollinen kohde. Kun ei kaikkia muita voi muuttaa, niin kannattaa vaan pyrkiä itse elämään mahdollisimman hyvin ja etenkin muita kunnioittaen. Nuo haukkumiset ja arvostelu nyt vaan on se negatiivinen malli tuntea yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, eikä sitä saa kitkettyä millään mahtimääräyksellä tai työterveyden väliinpuuttumisella pois, koska ainoa avain tuohon muutoksiin on niiden ilkeilijöiden oma tahto ryhtyä paremmaksi ihmiseksi ja sellaista tahtoa ikävä kyllä harvoin näkee.
Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa (ja todennäköisesti olen vieläkin) ja työterveyslääkärin neuvo oli kasvattaa itselle sitä sietokykyä huonoa käytöstä kohtaan, koska sitä on todella vaikea saada pois.
Naiset ovat mestareita tässä. Olen vanhemmiten kehittänyt paksun nahan tähän ja oppinut olemaan työpaikoilla neutraali ja puhumaan mahdollisimman vähän omista asioistani. En myöskään osallustu mihinkään työajan ulkopuolisiin menoihin. Pääasiahan työssäkäymisessä on raha. Nuorempana otin joskus itseeni kun huomasin epäoikeudenmukaisuutta itseäni kohtaan tai yleensä. Nykyään teen sen mistä minulle maksetaan.
Vierailija kirjoitti:
Juu tuttua. Naisten parissa varsin yleistä. Just tämän takia jännittää mennä uuteen työyhteisöön :(
Hyvin yleistä myös joillakin vanhemmilla miehillä.
Ei ihan vastaavaa, mutta... Monta kuukautta yritin uudessa työssä tsempata ja poistua mukavuusalueeltani. En ehkä ollut maailman luontevin, mutta tein kaiken kuitenkin. Kollegoille olin mielestäni ihan normaali työkaveri. Luulin, että luonteenpiirteistäni olisi ollut jopa apua työssä, koska osasin olla hillitty ja kohtelias joka tilanteessa. Sitten sain kuulla pomoltani, että olen liian ujo ja hiljainen. Olin vähän hämilläni. Näinkö yrittämiseni on tulkittu ja palkittu? Minun ponnisteluni loppui siihen, lopun aikaa olin oikeasti passiivinen - hyvällä omatunnolla.
Kuulema miesvaltaisilla juorutaan aivan samaan tapaan kuin naisaloilla. Ei mitään eroa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulema miesvaltaisilla juorutaan aivan samaan tapaan kuin naisaloilla. Ei mitään eroa.
Todellako?
Koskaan ei ole sattunut tuollaista. Yhteensä noin 30 v kahdeksassa eri työyhteisössä, aina enemmistö naisia.
Ei tossa tilanteessa oikestaan ole vaihtoehtoa kuin pamauttaa paikalle, sanoa että kuulin kaiken ja kiitos rehellisyydestä. Sitten kylmän viileesti jatkamaan töitä. En usko että KAIKKI heistä on jotain narsisteja, joista ei tunnu
pahalle. Yleensä se on se yks jota porukka ns. seuraa näissä.
Työpaikalla ei kannata liikaa avautua. Ei, vaikka tauoilla ja virkistyspäivillä kehotettaisiin olemaan täysillä mukana ja "tutustumaan". Ne on kuitenkin sun työkavereita, ei ystäviä. Ja aika moni ottaa ne sinulle arat, herkät asiat aseiksi käsiinsä ja myöhemmin sitten harmittaa, kun avauduit yksityisasioita.
Se, että joku ruotii ulkonäköä on pelkästään säälittävää. Paras kosto on olla oikein iloinen ja ylpeä ja vielä hehkuttaa jotain kohtaa, mitä ne naudat siellä märehtivät. Ai että niitä kuule harmittaa ;)
Vierailija kirjoitti:
Kuulema miesvaltaisilla juorutaan aivan samaan tapaan kuin naisaloilla. Ei mitään eroa.
Oman kokemuksen mukaan miehissä on ihan samalla tavalla juoruajia kuin naisissakin. Ei ole riippuvainen sukupuolesta... Miehet eivät vaan pidä sitä juoruamisena, kait se on heillä jotain ylevämpää, kuten muiden ihmisten kuulumisten vaihtamista...? :D
Vähän toisinpäin. Kaikki tyhmän variaatiot ja hirveät huudot on tullut kuultua, kun en aloittaessa jokaikistä työpaikan erikoiskäytäntöä meediona tiennyt. Sitten kun hommat lähtivät sujumaan täydellisesti niin alkoi maireus ja kivojen juttelu.
Joo, ei kuule kiinnosta enää :)
Niin haukkumiset olivat tosiaan seläntakana, mutta näppärästi niin että tiesivät minun varmasti kuulevan. t. 15
Kuulostaa ihan kamalalta, tekeekö aikuiset ihmiset tuollaista oikeasti? Elän kuplassa...
En ole siis itse kokenut tuollaista. Joko olen ollut kivoissa työpaikoissa tai sitten paskanpuhujat eivät vain ole jääneet kiinni.
1 mätä omena on aina joukossa, joka viljelee ilkeyksiä muista. Saa jonkinlaisen kuppikunnan samanmielisiä ympärilleen, jotka osallistuvat nokkimiseen. Ne on niitä selkänpuukottajia.
Hyi millainen tilanne.
Miten homma eteni,? Menitkö pois vai saivatko tietää sun kuulleen?
Vierailija kirjoitti:
Kuulema miesvaltaisilla juorutaan aivan samaan tapaan kuin naisaloilla. Ei mitään eroa.
Allekirjoitan. Ihan samalla lailla ukot puhuu toisista pahaa selän takana, ja on vaikea pysyä kärryillä kuka ei ole kenenkin kanssa väleissä. Aika naisvihamielista väittää että tätä tekee vain naiset.
T. 90% miehiä -alalla viimeiset 15 vuotta
Juu tuttua. Naisten parissa varsin yleistä. Just tämän takia jännittää mennä uuteen työyhteisöön :(