Lapseton, kuinka usein saat kuulla uteluita tai muita kommentteja lapsettomuudestasi?

Aiemmin sain jatkuvasti kommentointia, äidiltäni ihan painostustakin, mutta sairastuttuani vakavasti kukaan ei enää kommentoi. Onneksi.

Ei enää, nuorempana kyllä. Nyt vasta on alkanut upota ihmisiin ettei miehen kanssa todellakaan aiota lisääntyä kun ikää on jo n.40 ja naimisissa oltu 10v.

Todella usein, ja monelta eri näkökantilta. Toiset vaikuttavat säälivän minua ("Voi, eikö teille vieläkään ole tulossa lasta?"), toiset ihmettelevät ("Eikö muka tunnu että elämästä puuttuu jotain?") ja sitten on näitä lällättelijöitä jotka mahdollisimman ärsyttävään sävyyn yrittävät udella/ihmetellä ("Eikös yhtään äitirooli kutkuttele kun näät tällaisia ihania vauvoja niinku meijän Emppu pusipusipusi" tms).

Ja me siis emme mieheni kanssa oikeasti tiedä haluammeko lapsia ja jos, niin milloin.

N30

On mulla lapsia mutta en mä niitten kanssa elä 

Aina silloin tällöin. vela33v

Itse en ole koskaan kuullut mitään kommentteja lasten hankkimisesta. Ehkä kerran äitini aloitti lauseen "Sitten kun sinulla on lapsia...", mutta keskeytin hänet välittömästi, ja tuostakin on melkein kymmenen vuotta aikaa. Olen kolmikymppinen nykyään. Niin – ja mies.

Kyllä tuota jonkun verran kuuli nuorempana. 40 oli se maaginen ikä, jonka jälkeen kommenttien ja uteluiden määrä väheni todella oleellisesti. Nyt kun olen 45, on kommentit loppuneet kuin seinään. 😆

Neljä kertaa:

1) Naapurintäti joka sanoi että mun torpan yläkertaan saa sitten lastenhuoneet ja että kyllä se mieli vielä muuttuu. Totesin, että yhtä vähän kun sulle kuuluu mun lisääntymiset, mulle kuuluu sun paino-ongelmat.

2) Työkaveri joka totesi että kyllä sä vielä ehdit, johon sanoin, että mun elämällä on muutakin sisältöä kuin paskavaipat, Salkkarit ja Huutokauppakeisari (viitaten siihen että tässä ne ainoat kolme aihetta joista tämä äityli osaa puhua).

3) Hyvä ystäväni kerran kysyi syytä miksei meillä ole lapsia johon ihan asiallisesti vastasin.

4) Äiti joskus näitä "sitten kun sulla on lapsia" -juttuja, joihin sanoin että onneksi tämä on sellainen asia jonka voin ihan itse päättää ja että kaikkien sukupolvien ei tarvi tehdä samoja virheitä ja että näitä geenejä ei tarvi kyllä jatkaa enää eteenpäin.

Olen kolmekymppinen nainen eikä kukaan ole koskaan udellut. Ei silloinkaan kun olin suhteessa. En ole koskaan kokenut haluavani lasta. En kuitenkaan ole sanonut tästä kenellekään.

Aika paljon suhteemme ensimmäisten kahden vuoden aikana lähinnä miehen uskovaisten sukulaisten puolelta ja osa oli aika törkeitä - ja suunnattu minulle. Sitten sanoin miehelleni, että hän saa luvan kertoa suvulleen, että lapsien tekemättä jättäminen on hänen tahtonsa, eikä minun. Sanoin myös, että jos ei puheet ala muuttua, lähden. Mies soitteli siltä seisomalta kaikki nuo sukulaiset läpi. Aloitti puheen, että "olette niin usein udelleet meidän lastentekosuunnitelmista, joten ajattelin nyt kertalaakista selvittää.."

Olin niin ylpeä miehestäni.

Satunnaisia kyselyitä tulee vieläkin, mutta satunnaisilta ohikulkijoilta ja heille kerron kamalan surullisen tarinan siitä, kuinka olen ollut monta kertaa raskaana, mutta rakenteellinen vika estää minua kantamasta raskauksia loppuun ja lääkärit kielsivät yrittämästä enää. Vale se tietysti on, mutta saan jonkinlaista sairasta tyydytystä siitä, että ne uteliaat juoruämmät kerrankin vaikenevat ja ovat oikeasti noloina.

On se kummaa, että vapaaehtoinen lapsettomuus on vieläkin niin suuri tabu, että minun täytyy valehdella. No, läheiset ystävät ja sukulaiset tietävät asioiden oikean laidan, mutta noita juoruämmiä oikein tahallani ruokin.

Tasan yhden kerran, kun naapurin pikkutyttö kysyi, miksei teillä ole lapsia. Oikein harmittaa, ettei kukaan aikuinen ole kysellyt, sillä minulla olisi hyvä vastauskin valmiiksi mietittynä.

- Vela 47v.

Olen avoimesti lähipiirini kanssa puhunut siitä, että lapsia ei tule. Sieltä suunnalta ei siis udella.

Suku ei kysele, koska aika paljon vanhempi siskoni kärsi vuosia lapsettomuudesta (yrittivät puolisonsa kanssa siis vuosia saada lasta), ja sitten serkun lapsen ristiäisissä meni huutoitkemiseksi ja vähän raivoamiseksikin hänellä, kun eivät kyselijät jättäneet rauhaan. Oppivat tuosta sen, että asiasta ei ole kohteliasta kysellä. Niin että kiitos siskon, minut on jätetty asian tiimoilta rauhaan.

Töissä saan myös olla rauhassa. Olen työpaikan ainoa nainen, eikä selkeästikään miehillä ole tapana udella lastenteosta. Hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Tasan yhden kerran, kun naapurin pikkutyttö kysyi, miksei teillä ole lapsia. Oikein harmittaa, ettei kukaan aikuinen ole kysellyt, sillä minulla olisi hyvä vastauskin valmiiksi mietittynä.

- Vela 47v.

Saanko kysyä, mitä vastaisit?

T utelias :)

Välillä. Olen 27 ja haluan kyllä lapsia, en vaan vielä. Välillä kaverit on ihan suoraan: millon te hankitte lapsia. Silleen puoli vitsillä sanoo et voitteko jo tekin hankkii lapsia. Jossain juhlissa missä suku paikalla, mun äidille yleensä sanotaan, että eikö vieläkään ole mummokuume. Välillä taas oma mummoni sanoo minun kuullen että olisi kiva saada lasten lasten lapsia. Tulee aina jotenkin kiusallinen olo..

Liian usein. t. pakosta lapseton

Täällä palstalla päivittäin (joo, ei suoraan minulta kysymistä mutta silti). Reaalimaailmassa vain silloin kun tapaan yhtä tätiäni. Hänelle on täysin mahdotonta ymmärtää, miten paljon utelut satuttavat, vaikka olen itku silmässä sen hänelle kertonut. Pitkälti hänen takiaan sukujuhlat ovat lähes aina ahdistava kokemus.

Olen 31 v. sinkkuvela eikä nykyään enää paljon uteluita kyllä tulekkaan. Varmaan parisuhteessa olevilla on pahempi. Viihdyn todella hyvin sinkkuna, mutta välillä kyllä kuulee tutuilta, että mistäs sulle mies löydettäis.

Ex sai kuunnella minunkin puolestani ja vaikka ollaan erottu niin kuulemma sama jatkuu ja oletuksena vissiin että minun pitäisi hänen kanssaan se lapsi tehdä :D :P

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasan yhden kerran, kun naapurin pikkutyttö kysyi, miksei teillä ole lapsia. Oikein harmittaa, ettei kukaan aikuinen ole kysellyt, sillä minulla olisi hyvä vastauskin valmiiksi mietittynä.

- Vela 47v.

Saanko kysyä, mitä vastaisit?

T utelias :)

Lapselle vastasin tuolloin, ettei meillä vaan ole lapsia, mutta jos joku aikuinen sattuisi kysymään, niin mies on antanut luvan vastata, että "mieheni on impotentti". Mikä ei ole totta, mutta väliäkö sillä. Tyhmään kysymykseen tyhmä vastaus.

- Vela 47v.