Lue keskustelun säännöt.
Näkyykö yksinäisyys päällepäin?
30.08.2017 |
Perhettä on, mutta ei yhtäkään ystävää ja tuli tosta köyhyys/wt -ketjusta mieleen, että mahtaako yksinäisyyskin alkaa näkyä päällepäin..? Olen aina liikkeellä vain yksin, tai perheen kanssa, mutta en koskaan kenenkään kaverin.
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten se mielestäsi näkyy?
Miten näkyy?
Minä olen miettinyt mitäköhän lähiravintoloissa ja kahviloissa ajatellaan kun käyn niissä aina yksin, viikonloppuisinkin.
Ap ei edes ole yksin kun on perhettä.
Se näkyy kehonkielenä. Yksinäisten ihmisten kehonkieli on sulkeutunut. Sosiaaliset ihmiset ovat kääntyneinä muihin ihmisiin päin, katse on avoin, katsoo suoraan silmiin, tekee keskustelussa alotteita etc. Yksinäinen ihminen on hartiat kumarassa ja varoo katsekontaktia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se näkyy kehonkielenä. Yksinäisten ihmisten kehonkieli on sulkeutunut. Sosiaaliset ihmiset ovat kääntyneinä muihin ihmisiin päin, katse on avoin, katsoo suoraan silmiin, tekee keskustelussa alotteita etc. Yksinäinen ihminen on hartiat kumarassa ja varoo katsekontaktia.
Voi jeesus mitä mutupaskaa. Minä olen ollut yksityiselämässä totaaliyksinäinen yli 10 vuotta, mikä ei kuitenkaan näy kehonkielestä tai käytöksestä. Sosiaalisuus ja yksinäisyys eivät ole toistensa vastakohtia tai toisensa poissulkevia ominaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se näkyy kehonkielenä. Yksinäisten ihmisten kehonkieli on sulkeutunut. Sosiaaliset ihmiset ovat kääntyneinä muihin ihmisiin päin, katse on avoin, katsoo suoraan silmiin, tekee keskustelussa alotteita etc. Yksinäinen ihminen on hartiat kumarassa ja varoo katsekontaktia.
Voi jeesus mitä mutupaskaa. Minä olen ollut yksityiselämässä totaaliyksinäinen yli 10 vuotta, mikä ei kuitenkaan näy kehonkielestä tai käytöksestä. Sosiaalisuus ja yksinäisyys eivät ole toistensa vastakohtia tai toisensa poissulkevia ominaisuuksia.
Ihan sanon tämän sen perusteella, mitä omasta tuttavapiiristä olen huomannut. Ja olen amk-ope, ja näin usein sivuun jäävät opiskelijat käyttäytyvät.
En puhu ekstroverttiydestä tai introverttiydestä. Minulla on hyvä ystävä, joka on äärimmäinen introvertti. Ujo, pelkää äänekkäitä ja vahvoja ystäviä. Mutta hänen kehinkielensä on avoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se näkyy kehonkielenä. Yksinäisten ihmisten kehonkieli on sulkeutunut. Sosiaaliset ihmiset ovat kääntyneinä muihin ihmisiin päin, katse on avoin, katsoo suoraan silmiin, tekee keskustelussa alotteita etc. Yksinäinen ihminen on hartiat kumarassa ja varoo katsekontaktia.
Voi jeesus mitä mutupaskaa. Minä olen ollut yksityiselämässä totaaliyksinäinen yli 10 vuotta, mikä ei kuitenkaan näy kehonkielestä tai käytöksestä. Sosiaalisuus ja yksinäisyys eivät ole toistensa vastakohtia tai toisensa poissulkevia ominaisuuksia.
Ihan sanon tämän sen perusteella, mitä omasta tuttavapiiristä olen huomannut. Ja olen amk-ope, ja näin usein sivuun jäävät opiskelijat käyttäytyvät.
En puhu ekstroverttiydestä tai introverttiydestä. Minulla on hyvä ystävä, joka on äärimmäinen introvertti. Ujo, pelkää äänekkäitä ja vahvoja ystäviä. Mutta hänen kehinkielensä on avoin.
Amk-openahan oletkin psykologian asiantuntija! Ja kyllä sinun ystäväsi viimeistään todistaa teoriasi todeksi. Minullakin on muuten työkaveri, joka on arka, vetäytyvä ja selkeästi ryhmän ulkopuolinen. Ei ota kontaktia muihin ja huonoryhtinenkin on vielä. Silti hänellä on parisuhde ja oikeita ystäviä, joita tapaa vapaa-ajalla.
Että yksinäisten kehonkielestäkin joku saa riidan aikaiseksi. En yhtään ihmettele että maailma on niin ankea paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se näkyy kehonkielenä. Yksinäisten ihmisten kehonkieli on sulkeutunut. Sosiaaliset ihmiset ovat kääntyneinä muihin ihmisiin päin, katse on avoin, katsoo suoraan silmiin, tekee keskustelussa alotteita etc. Yksinäinen ihminen on hartiat kumarassa ja varoo katsekontaktia.
Voi jeesus mitä mutupaskaa. Minä olen ollut yksityiselämässä totaaliyksinäinen yli 10 vuotta, mikä ei kuitenkaan näy kehonkielestä tai käytöksestä. Sosiaalisuus ja yksinäisyys eivät ole toistensa vastakohtia tai toisensa poissulkevia ominaisuuksia.
Ihan sanon tämän sen perusteella, mitä omasta tuttavapiiristä olen huomannut. Ja olen amk-ope, ja näin usein sivuun jäävät opiskelijat käyttäytyvät.
En puhu ekstroverttiydestä tai introverttiydestä. Minulla on hyvä ystävä, joka on äärimmäinen introvertti. Ujo, pelkää äänekkäitä ja vahvoja ystäviä. Mutta hänen kehinkielensä on avoin.
Amk-openahan oletkin psykologian asiantuntija! Ja kyllä sinun ystäväsi viimeistään todistaa teoriasi todeksi. Minullakin on muuten työkaveri, joka on arka, vetäytyvä ja selkeästi ryhmän ulkopuolinen. Ei ota kontaktia muihin ja huonoryhtinenkin on vielä. Silti hänellä on parisuhde ja oikeita ystäviä, joita tapaa vapaa-ajalla.
En puhu huonoryhtisyydestä, vaan sulkeutuneesta kehonkielestä.
En ota kantaa yksinäisyyteen. Joku voi olla fyysisesti eristäytynyt, joku on vain niin erilainen että vaikea löytää aaltopituutta muiden kanssa, jollain joku ulkopuolisuuden tunnelukko joka vaikeuttaa ystävystymistä, joku omilla puheillaan kartoittaa muut, ja joillain taas oma asenne pyörittää noidankehää. Kun on pitkään yksinäinen, niin kehonkieli jo viestii tilanteeseen alistumisesta.
Olen käyttäytymistieteilijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se näkyy kehonkielenä. Yksinäisten ihmisten kehonkieli on sulkeutunut. Sosiaaliset ihmiset ovat kääntyneinä muihin ihmisiin päin, katse on avoin, katsoo suoraan silmiin, tekee keskustelussa alotteita etc. Yksinäinen ihminen on hartiat kumarassa ja varoo katsekontaktia.
Voi jeesus mitä mutupaskaa. Minä olen ollut yksityiselämässä totaaliyksinäinen yli 10 vuotta, mikä ei kuitenkaan näy kehonkielestä tai käytöksestä. Sosiaalisuus ja yksinäisyys eivät ole toistensa vastakohtia tai toisensa poissulkevia ominaisuuksia.
Ihan sanon tämän sen perusteella, mitä omasta tuttavapiiristä olen huomannut. Ja olen amk-ope, ja näin usein sivuun jäävät opiskelijat käyttäytyvät.
En puhu ekstroverttiydestä tai introverttiydestä. Minulla on hyvä ystävä, joka on äärimmäinen introvertti. Ujo, pelkää äänekkäitä ja vahvoja ystäviä. Mutta hänen kehinkielensä on avoin.
Miksi arvon amk-ope kuvittelee tietävänsä miten hänen oppilaansa vapaa-aikansa viettävät? Ei kaveeraa opiskelukavereiden kanssa = yksinäinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se näkyy kehonkielenä. Yksinäisten ihmisten kehonkieli on sulkeutunut. Sosiaaliset ihmiset ovat kääntyneinä muihin ihmisiin päin, katse on avoin, katsoo suoraan silmiin, tekee keskustelussa alotteita etc. Yksinäinen ihminen on hartiat kumarassa ja varoo katsekontaktia.
Voi jeesus mitä mutupaskaa. Minä olen ollut yksityiselämässä totaaliyksinäinen yli 10 vuotta, mikä ei kuitenkaan näy kehonkielestä tai käytöksestä. Sosiaalisuus ja yksinäisyys eivät ole toistensa vastakohtia tai toisensa poissulkevia ominaisuuksia.
Ihan sanon tämän sen perusteella, mitä omasta tuttavapiiristä olen huomannut. Ja olen amk-ope, ja näin usein sivuun jäävät opiskelijat käyttäytyvät.
En puhu ekstroverttiydestä tai introverttiydestä. Minulla on hyvä ystävä, joka on äärimmäinen introvertti. Ujo, pelkää äänekkäitä ja vahvoja ystäviä. Mutta hänen kehinkielensä on avoin.
Amk-openahan oletkin psykologian asiantuntija! Ja kyllä sinun ystäväsi viimeistään todistaa teoriasi todeksi. Minullakin on muuten työkaveri, joka on arka, vetäytyvä ja selkeästi ryhmän ulkopuolinen. Ei ota kontaktia muihin ja huonoryhtinenkin on vielä. Silti hänellä on parisuhde ja oikeita ystäviä, joita tapaa vapaa-ajalla.
En puhu huonoryhtisyydestä, vaan sulkeutuneesta kehonkielestä.
En ota kantaa yksinäisyyteen. Joku voi olla fyysisesti eristäytynyt, joku on vain niin erilainen että vaikea löytää aaltopituutta muiden kanssa, jollain joku ulkopuolisuuden tunnelukko joka vaikeuttaa ystävystymistä, joku omilla puheillaan kartoittaa muut, ja joillain taas oma asenne pyörittää noidankehää. Kun on pitkään yksinäinen, niin kehonkieli jo viestii tilanteeseen alistumisesta.
Olen käyttäytymistieteilijä.
Et ota kantaa yksinäisyyteen, mutta kerrot silti millainen on yksinäinen ihminen. Et puhu huonosta ryhdistä, mutta kirjoitat, että "Yksinäinen ihminen on hartiat kumarassa ja varoo katsekontaktia."
Mitä sinä oikein yrität sanoa?
Minulle sanotaan töissä usein, että ole ihanan sosiaalinen ja avoin ja minusta huokuu ystävällisyys. Siksi minua on kuulemma helppo lähestyä ja työkaverit monesti kertovatkin minulle yksityisasioitaan. "Olet varmasti ihana ja luotettava ystävä" he sanovat. Työpaikan ulkopuolella olen kuitenkin todella yksinäinen. Ei perhettä tai edes parisuhdetta, eikä ystäviäkään. Ei se yksinäisyys ainakaan minun kokemukseni mukaan siis päällepäin näy. Ehkä sitten jos on muitakin ongelmia, kehonkieli muuttuu sulkeutuneeksi jne. Pelkkä yksinäisyys ei tätä tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle sanotaan töissä usein, että ole ihanan sosiaalinen ja avoin ja minusta huokuu ystävällisyys. Siksi minua on kuulemma helppo lähestyä ja työkaverit monesti kertovatkin minulle yksityisasioitaan. "Olet varmasti ihana ja luotettava ystävä" he sanovat. Työpaikan ulkopuolella olen kuitenkin todella yksinäinen. Ei perhettä tai edes parisuhdetta, eikä ystäviäkään. Ei se yksinäisyys ainakaan minun kokemukseni mukaan siis päällepäin näy. Ehkä sitten jos on muitakin ongelmia, kehonkieli muuttuu sulkeutuneeksi jne. Pelkkä yksinäisyys ei tätä tee.
Olen samanlainen, osittain omasta halustani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se näkyy kehonkielenä. Yksinäisten ihmisten kehonkieli on sulkeutunut. Sosiaaliset ihmiset ovat kääntyneinä muihin ihmisiin päin, katse on avoin, katsoo suoraan silmiin, tekee keskustelussa alotteita etc. Yksinäinen ihminen on hartiat kumarassa ja varoo katsekontaktia.
Voi jeesus mitä mutupaskaa. Minä olen ollut yksityiselämässä totaaliyksinäinen yli 10 vuotta, mikä ei kuitenkaan näy kehonkielestä tai käytöksestä. Sosiaalisuus ja yksinäisyys eivät ole toistensa vastakohtia tai toisensa poissulkevia ominaisuuksia.
Ihan sanon tämän sen perusteella, mitä omasta tuttavapiiristä olen huomannut. Ja olen amk-ope, ja näin usein sivuun jäävät opiskelijat käyttäytyvät.
En puhu ekstroverttiydestä tai introverttiydestä. Minulla on hyvä ystävä, joka on äärimmäinen introvertti. Ujo, pelkää äänekkäitä ja vahvoja ystäviä. Mutta hänen kehinkielensä on avoin.
Amk-openahan oletkin psykologian asiantuntija! Ja kyllä sinun ystäväsi viimeistään todistaa teoriasi todeksi. Minullakin on muuten työkaveri, joka on arka, vetäytyvä ja selkeästi ryhmän ulkopuolinen. Ei ota kontaktia muihin ja huonoryhtinenkin on vielä. Silti hänellä on parisuhde ja oikeita ystäviä, joita tapaa vapaa-ajalla.
En puhu huonoryhtisyydestä, vaan sulkeutuneesta kehonkielestä.
En ota kantaa yksinäisyyteen. Joku voi olla fyysisesti eristäytynyt, joku on vain niin erilainen että vaikea löytää aaltopituutta muiden kanssa, jollain joku ulkopuolisuuden tunnelukko joka vaikeuttaa ystävystymistä, joku omilla puheillaan kartoittaa muut, ja joillain taas oma asenne pyörittää noidankehää. Kun on pitkään yksinäinen, niin kehonkieli jo viestii tilanteeseen alistumisesta.
Olen käyttäytymistieteilijä.
Et ota kantaa yksinäisyyteen, mutta kerrot silti millainen on yksinäinen ihminen. Et puhu huonosta ryhdistä, mutta kirjoitat, että "Yksinäinen ihminen on hartiat kumarassa ja varoo katsekontaktia."
Mitä sinä oikein yrität sanoa?
Jahas, sinulle siis pitää puhua täsmällisesti, yritän vielä yhden kerran:
- En ota kantaa siihen, mistä yksinäisyys johtuu. Esittelin vain eri vaihtoehtoja. Otan vain kantaa siihen, mikä on minun mielipiteeni siitä, miten yksinäisyys näkyy. Ja nämä mielipiteet tulevat ihan koulutuksen ja kokemuksen pohjalta.
- Puhun kehokielestä, en ryhdistä. Sulkeutunut kehonkieli Voi ilmetä kumaruutena, tai käsien tietyssä asennossa, tai liikkumattomuutena, tai tiettynä Asentona, tai Katseessa
- näin silloin, kun ihminen on luovuttanut "en minä kuitenkaan ystäviä täältä saa" tai "ei kuitenkaan kukaan minusta ole kiinnostunut". Niin kauan kuin ihminen vielä uskoo itseensä, on kehonkieli avoimempi.
Ärsyttää nää ''yhyy olen niin yksinäinen'' ja heti seuraavassa lausessa ''mulla on perhe.'' Kokeileppa miltä tuntuu olla OIKEASTI yksin kun ei ole edes sitä perhettä...
Tämän ketjun perusteella en yhtään ihmettele yksinäisiä.... aika hyökkäävää sakkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se näkyy kehonkielenä. Yksinäisten ihmisten kehonkieli on sulkeutunut. Sosiaaliset ihmiset ovat kääntyneinä muihin ihmisiin päin, katse on avoin, katsoo suoraan silmiin, tekee keskustelussa alotteita etc. Yksinäinen ihminen on hartiat kumarassa ja varoo katsekontaktia.
Voi jeesus mitä mutupaskaa. Minä olen ollut yksityiselämässä totaaliyksinäinen yli 10 vuotta, mikä ei kuitenkaan näy kehonkielestä tai käytöksestä. Sosiaalisuus ja yksinäisyys eivät ole toistensa vastakohtia tai toisensa poissulkevia ominaisuuksia.
Ihan sanon tämän sen perusteella, mitä omasta tuttavapiiristä olen huomannut. Ja olen amk-ope, ja näin usein sivuun jäävät opiskelijat käyttäytyvät.
En puhu ekstroverttiydestä tai introverttiydestä. Minulla on hyvä ystävä, joka on äärimmäinen introvertti. Ujo, pelkää äänekkäitä ja vahvoja ystäviä. Mutta hänen kehinkielensä on avoin.
Onko arvon kyökkipsykologi hoksannut ollenkaan sitä että se introvertti ystäväsi ei ole yksinäinen? AMK-ope ei nyt ymmärrä kysymystä eikä keskustelun aihetta, tässä puhuttiin YKSINÄISYYDESTÄ ja siitä näkyykö se ulospäin.
Ja sitten asiaan, kehonkieli voi varmasti muuttua sulkeutuneeksi kun toistuvasti tulee torjutuksi eikä yksinäisyys ole oma valinta. Myös hyvätkin sosiaaliset taidot taantuu, kun ei ole ketään kenen kanssa niitä pitää yllä.
Kyllä minä ainakin näen sen ihmisestä heti.
Kyllä se näkyy ja lisää todennäköisyyttäsi olla yksinäinen jatkossakin.