Lue keskustelun säännöt.
Näkyykö yksinäisyys päällepäin?
30.08.2017 |
Perhettä on, mutta ei yhtäkään ystävää ja tuli tosta köyhyys/wt -ketjusta mieleen, että mahtaako yksinäisyyskin alkaa näkyä päällepäin..? Olen aina liikkeellä vain yksin, tai perheen kanssa, mutta en koskaan kenenkään kaverin.
Kommentit (41)
Yksinäisyys voi näkyä myös seuraavasti: kun ihmistä jututtaa, alkaa hän nopeasti puhua paljon itsestään, tms. Ylipäätään ihmisestä tulee (turhan) suulas sosiaalisessa tilanteessa, sekä myös niin, että ihminen avautuu helposti puhumaan omista asioistaan, eikä juuri kuutele, mitä toisella osapuolella on sanottavaa.
Tämä näkyy myös niin, että kaupan kassat joutuvat valitettavasti työssään kuulemaan juuri näiden yksinäisten ihmisten "jutustelua" - yksinäisillä ihmisillä ainoa kontakti toiseen ihmiseen voi olla kaupan kassa. Olen yksi heistä. Rasittava asiakas, joka alkaa puhua ummet ja lammet kaupan myyjän kanssa.
Puheripuli on oire yksinäisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastihan kehonkieli ei juurikaan kerro kehon omistajan sisäisestä maailmasta mitään. Tätä yhteyttä ei voi edes tutkia millään (koska mitenkään ei päästä käsiksi siihen, mitä ihmisen sisäisessä maailmassa on). Sen sijaan voidaan tutkia sitä, MITÄ MUUT IHMISET PÄÄTTELEVÄT TOISTEN KEHONKIELEN PERUSTEELLA. Osuvatko päätelmät oikeaan vai eivät, on sitten toinen juttu.
Ihmiset osaavat näytelläkin usein hyvin. Töissä/koulussa voidaan vetää "iloinen ja avoin kaikkienkaveri"-roolia, mutta kotona todellisuus on "todella yksinäinen ja kenties ahdistunutkin". Ei tuollaisessa tapauksessa kukaan ulkoisesti huomaa yksinäisyyttä. Ääriesimerkkejä löytyy ihan julkisuudestakin. Kukaan ei huomannut, että jokin oli vialla, kunnes...
Enkä nyt tarkoita, että yksinäisyys aina kärjistyisi ääritekoihin. Pointtina oli vain, että ei se mitenkään aina voi näkyä päällepäin.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys voi näkyä myös seuraavasti: kun ihmistä jututtaa, alkaa hän nopeasti puhua paljon itsestään, tms. Ylipäätään ihmisestä tulee (turhan) suulas sosiaalisessa tilanteessa, sekä myös niin, että ihminen avautuu helposti puhumaan omista asioistaan, eikä juuri kuutele, mitä toisella osapuolella on sanottavaa.
Tämä näkyy myös niin, että kaupan kassat joutuvat valitettavasti työssään kuulemaan juuri näiden yksinäisten ihmisten "jutustelua" - yksinäisillä ihmisillä ainoa kontakti toiseen ihmiseen voi olla kaupan kassa. Olen yksi heistä. Rasittava asiakas, joka alkaa puhua ummet ja lammet kaupan myyjän kanssa.
Puheripuli on oire yksinäisyydestä.
Tai voi olla näkymättä, eikä kaikki puheliripuliset suinkaan ole yksinäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset osaavat näytelläkin usein hyvin.
Tämä.
Pitää olla aikamoinen assburger, jos uskoo, että sisäinen maailma ja ulos päin näkyvä ovat aina 1:1, eikä ihmisellä ole mitään tahdonalaista kykyä vaikuttaa jälkimmäiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet arvokas vaikka kävelisit yksin merenrannalla ajatuksiisi uppoutuneena
olet arvokas
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset osaavat näytelläkin usein hyvin.
Tämä.
Pitää olla aikamoinen assburger, jos uskoo, että sisäinen maailma ja ulos päin näkyvä ovat aina 1:1, eikä ihmisellä ole mitään tahdonalaista kykyä vaikuttaa jälkimmäiseen.
Pakko kysyä: Mikä on assburger? Perspurilainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset osaavat näytelläkin usein hyvin.
Tämä.
Pitää olla aikamoinen assburger, jos uskoo, että sisäinen maailma ja ulos päin näkyvä ovat aina 1:1, eikä ihmisellä ole mitään tahdonalaista kykyä vaikuttaa jälkimmäiseen.
Pakko kysyä: Mikä on assburger? Perspurilainen?
Täähän oli hauska >-D Vois kokeilla tilata jossain.. "yks arsepurkeri, kiitti"
Mä olen ainakin niin ruma ja sosiaalisesti awkward että uskon että musta näkyy kilometrien päähän että olen yksinäinen. Ja liikunhan mä aina yksin. Kavereita on tasan yksi kappale.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ainakin niin ruma ja sosiaalisesti awkward että uskon että musta näkyy kilometrien päähän että olen yksinäinen. Ja liikunhan mä aina yksin. Kavereita on tasan yksi kappale.
Kukas se kaveri on? Kauan olette tunteneet? Haukutaanko sua rumaksi? Nauraako ihmiset sulle? Tuijotetaanko sua ihan avoimesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se näkyy kehonkielenä. Yksinäisten ihmisten kehonkieli on sulkeutunut. Sosiaaliset ihmiset ovat kääntyneinä muihin ihmisiin päin, katse on avoin, katsoo suoraan silmiin, tekee keskustelussa alotteita etc. Yksinäinen ihminen on hartiat kumarassa ja varoo katsekontaktia.
Voi jeesus mitä mutupaskaa. Minä olen ollut yksityiselämässä totaaliyksinäinen yli 10 vuotta, mikä ei kuitenkaan näy kehonkielestä tai käytöksestä. Sosiaalisuus ja yksinäisyys eivät ole toistensa vastakohtia tai toisensa poissulkevia ominaisuuksia.
Ihan sanon tämän sen perusteella, mitä omasta tuttavapiiristä olen huomannut. Ja olen amk-ope, ja näin usein sivuun jäävät opiskelijat käyttäytyvät.
En puhu ekstroverttiydestä tai introverttiydestä. Minulla on hyvä ystävä, joka on äärimmäinen introvertti. Ujo, pelkää äänekkäitä ja vahvoja ystäviä. Mutta hänen kehinkielensä on avoin.
Noniin, ope.
Miten kannustat ja rohkaiset näitä erakoituneita oppilaita?
Osaatko luoda avointa ilmapiiriä ja rohkaista puhumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ehtinyt lukea kuin ensimmäistä sivua, mutta huh, huh.
Jostain mysteerisestä syystä olen perheetön (ei omaa eikä lapsuusperhettä/lähiomaisia) ja minulla on vain pari hyvää ystävää, jotka nyt ovat kiinni omissa elmäntilanteissaan niin, että tunnen itseni kroonisesti yksinäiseksi.
Silti olen sosiaalinen, iloinen, ystävällinen, älykäs ja menestyvä enkä mikään hartiat lysyssä hiipivä harmaakasvoinen kummajainen. Minulle tungetaan ylennyksiä, asiakkaita, luottamustehtäviä ja joskus toki kyläkutsujakin. Itse olen vaan se, joka lapsuuden möröistä johtuen (tai sitten vaan luonteesta johtuen) pidän tosi tiukkaa seulaa sille, kenet voin päästää lähelleni ja kun perhettä ei ole niin siinä se yksinäisyys on sitten taputeltu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se näkyy ja lisää todennäköisyyttäsi olla yksinäinen jatkossakin.
Näkyy miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se näkyy kehonkielenä. Yksinäisten ihmisten kehonkieli on sulkeutunut. Sosiaaliset ihmiset ovat kääntyneinä muihin ihmisiin päin, katse on avoin, katsoo suoraan silmiin, tekee keskustelussa alotteita etc. Yksinäinen ihminen on hartiat kumarassa ja varoo katsekontaktia.
Voi jeesus mitä mutupaskaa. Minä olen ollut yksityiselämässä totaaliyksinäinen yli 10 vuotta, mikä ei kuitenkaan näy kehonkielestä tai käytöksestä. Sosiaalisuus ja yksinäisyys eivät ole toistensa vastakohtia tai toisensa poissulkevia ominaisuuksia.
Ihan sanon tämän sen perusteella, mitä omasta tuttavapiiristä olen huomannut. Ja olen amk-ope, ja näin usein sivuun jäävät opiskelijat käyttäytyvät.
En puhu ekstroverttiydestä tai introverttiydestä. Minulla on hyvä ystävä, joka on äärimmäinen introvertti. Ujo, pelkää äänekkäitä ja vahvoja ystäviä. Mutta hänen kehinkielensä on avoin.
Amk-openahan oletkin psykologian asiantuntija! Ja kyllä sinun ystäväsi viimeistään todistaa teoriasi todeksi. Minullakin on muuten työkaveri, joka on arka, vetäytyvä ja selkeästi ryhmän ulkopuolinen. Ei ota kontaktia muihin ja huonoryhtinenkin on vielä. Silti hänellä on parisuhde ja oikeita ystäviä, joita tapaa vapaa-ajalla.
En puhu huonoryhtisyydestä, vaan sulkeutuneesta kehonkielestä.
En ota kantaa yksinäisyyteen. Joku voi olla fyysisesti eristäytynyt, joku on vain niin erilainen että vaikea löytää aaltopituutta muiden kanssa, jollain joku ulkopuolisuuden tunnelukko joka vaikeuttaa ystävystymistä, joku omilla puheillaan kartoittaa muut, ja joillain taas oma asenne pyörittää noidankehää. Kun on pitkään yksinäinen, niin kehonkieli jo viestii tilanteeseen alistumisesta.
Olen käyttäytymistieteilijä.
No onko Paavo Väyrynen alistunut tai sukeautuva, Niin vaan yksi saa olla. Tai Elon Musk? Hyvinkin rehvakkaat saattavat joutua olemaan yksin!!!
Mikään ei ole kuulkaa niin ihanaa kuin yksin oleminen, se ei ole ongelma ollenkaan, opetelkaapa nauttimaan uxusajasta. Ja tulemaan tyytyväisenä aina ulos kuten minä teen. Ei haittaa paskaakaan joku huutelija. Omapa on ongelmansa.
Tämä asenne!
Yksinäisyys näkyy ystävällisyytenä, se että jää juttelemaan kenen kanssa tahansa mikä ottaa kontaktia. Selittää enemmän asioita mitä pitäisi, tosin tämän piirre voi olla myös autistilla, joten ylenmäärinen puhe ei välttämättä aina viittaa yksinäisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys näkyy ystävällisyytenä, se että jää juttelemaan kenen kanssa tahansa mikä ottaa kontaktia. Selittää enemmän asioita mitä pitäisi, tosin tämän piirre voi olla myös autistilla, joten ylenmäärinen puhe ei välttämättä aina viittaa yksinäisyyteen.
Ei noin vaan niin että mörrimöykkynä ollaan. Ystävällisyys ihan eri juttu. Älä pilaa sitä tällä.
Vierailija kirjoitti:
Se näkyy kehonkielenä. Yksinäisten ihmisten kehonkieli on sulkeutunut. Sosiaaliset ihmiset ovat kääntyneinä muihin ihmisiin päin, katse on avoin, katsoo suoraan silmiin, tekee keskustelussa alotteita etc. Yksinäinen ihminen on hartiat kumarassa ja varoo katsekontaktia.
Joopajoo.
Entä jos on yksinäinen jolle aina tulee joku juttelemaan? ja pyytämään seuraksi?
(Ystävyyssuhteita näistä ei ole muodostunut, ystävyyteen tarvitaan siihen sopivat ihmiset.)
Ei välttämättä. Me yksinäiset ollaan totuttu olemaan totisia. Mutta sitten kun joku meitä ilahduttaa niin me ollaan onnellisia ja nauretaan. Ja meistä tulee seurallisia.
Oletkohan nyt ihan varmasti oikeassa elämässä maisteritasoisen tutkinnon alaltasi suorittanut? Tulee mieleen tekstistäsi joku avoimen yo:n peruskurssin käynyt tai self help -oppaan lukenut ja sitä myöten pätevöitynyt, hyvin suppean maailmankuvan omaava kaikkien alojen putkiaivoinen "erityisasiantuntija".