Millaista kodin sisustusta pidätte tyylikkäänä/rumana?

Pidän antiikista, perintöhuonekaluista, taiteesta ja kirjoista, kerroksellisuudesta. Klassisesta ja mukavasta tyylistä, esim ruotsalaisesta kartanotyylistä ja ranskalaisesta maalaistyylistä. Myös italialainen klassinen tyyli puhuttelee.

Ikean yksinkertaisuus ja kodikkuus viehättää minua. Kaikki sopivat keskenään kivasti, väreissä löytyy ja esim. harmaalla ja mustavalkoisella voi sisustella myös. Kauniita puupintojakin on ja monesti erittäin toimivia ratkaisuja pieniin tiloihin. Sisustuskankaat ovat mielestäni kauniita, ja niitäkin on joka makuun.

En tykkää värikylläisyydestä, boordeista, nahkasohvaryhmistä (mustat laadukkaat nahkaiset ok) eli "riittaväisästyylistä, samoin steriili  kokovalkoinen ja kolkko mustavalkoinen eivät  iske. Maalaisromantiikkaa ei myöskään meille.

Keittiö saisi olla iso ja sinne toivoisin paljon laskutilaa ja tilaa yrteille ja isoille viherkasveille. Isot ikkunat, joiden takaa näkyisi upea puutarha ilta-auringossa, patio, sekä kasvihuone. Tunnelmaa teekupposen kera. :)

Matot ovat iso osa kotia ja niiden valinta on tehtävä huolella, samoin verhojen. Ei mitään hurjia kukkakuvioita. Väreissä suosin valkoista, beigeä, mustaa ja viininpunaista noin pääasiassa. Puupintoja kaipaan (lattiat), mutta en seiniin tai kattoon. Ovet saisivat olla kokopuuta.

Jos omistaisin ison talon, sisustaisin yhden huoneen todella ylellisesti, vaikka vierashuoneen (missä yhteydessä myös oleskelutila, takka ym.) valtavine sänkyineen, muhkeine mattoineen ja verhoineen, eli sellaista tiettyä luksusta. Muuten elän mielelläni tuossa Ikeassa ja rakastan rustiikkia ja eräänlaista viinikellarifiilistä. Tanskalainen sisustus yleensä  on aikas kiva.

Ja antiikki unohtui kokonaan, rakastan. En kuitenkaan sotkisi Ikean kanssa. -22

Vierailija kirjoitti:

Minuun ei iske skandinaavisuus paitsi mustavalkokuvissa. Kaipaan siihen väriä ja ennen kaikkea aitoa puun väriä, jota harvemmin näkee skandinaavisesti sisustetuissa kodeissa.

Värisekamelskasisustukset ovat kamalia. Samoin kokovalkoiset sisustukset. En myöskään pidä pikkusievästä, kukin, enkelein ja kullanvärisin esinein sisustetusta. Maalaisromanttisuus niin ikään ei iske.

Oma makuni on aika maskuliininen. Pidän ryhdikkäistä ja kevyen näköisistä huonekaluista ja luonnonmateriaaleista. Väreistä minuun iskevät murretut sävyt. Pidän myös siitä, että kodissa on huonekasveja (joskaan ei liikaa). Muodin mukana meneminen harvemmin iskee. Tyyleistä 60-luku iskee parhaiten. 50-luvulla huonekalut olivat makuuni liian pyöreälinjaisia, ja 70-luvun värikylläisyys on makuuni liikaa.

Skandinavisuudella käsitetään nykymuodin mukaista hyvin vaaleaa sisustusta. Puu on kuitenkin aina kuulunut siihen, joten valkoisiksi maalatut huonekalut eivät edusta todellista skandinaavisuutta.

Minäkin tykkään 60-luvun tyylistä (keveys, ilmavuus) , johon olennaisesti kuuluu tiikkipuiset huonekalut. Se oli 60-luvun skandinaavisuutta, silloinhan etenkin Tanska, mutta myös Ruotsi kunnostautuivat huonekaluviejinä. MYös Suomessa oli silloin laadukas huonekaluteollisuus ja meiltäkin niitä meni paljon vientiin. Vaan toista on nyt.

Tiikki on väriltään lämmin, joten se kaipaa rinnalleen jotain muuta kuin sitä iänikuisenvalkoista. 60-luvun kodeissa värit olivat murrettuja.

Meidän kotimme on sisustettu 60-luvun tyyliin , tanskalaista ja vähän suomalaistakin. Olemme myös käyttäneet niitä 60-luvun murrettuja värejä esim. verhoiluttamissamme tuoleissa. En tiedä, mitä tarkoitit värien sekamelskalla, mutta minun mielestäni  yhdessä värissä pysytteleminen on jotenkin tylsää ja laimeaa.

Sellaista kokonaisuutta tulisi rikkoa jollain muulla, mieluiten vastavärillä, joka toisi voimaa sisustukseen.

Tyylikäs koti voi kuitenkin mielestäni edustaa lähes millaista tyylisuuntaa tahansa. Olennaista on, että kokonaisuus toimii  - ja että jokin rikkoo tasapaksuisuutta. Makuja on yhtä monia monia kuin meitä ihmisiäkin, tärkeintä on rakentaa koti asukkaidensa näköiseksi. Harrastusten näkyminen sisustuksessa on kiva juttu.

Tyylikkyyttä ei kuitenkaan mielestäni ole sisuslehtien sisustusten orjallinen matkiminen. Vähän sama juttu kuin kokovalkoisessa (tai mustavalkoisessa)  sisustuksessa, tylsää ja liian helppoa.

Tyylikäs voi olla mikä tahansa tyylisuunta jos se on kauniisti toteutettu. Mikä mahtaa olla Ikea-koti? Aika monenlaisen kodin saa niiden huonekaluilla toteutettua.. :D

Itse tykkään aika romanttisista tyylistä, mielellään vaaleita ja rauhallisia sävyjä. Ketjusta poiketen ymmärrän kyllä muitakin sisustusmakuja. :DD

En tykkää: kokovalkoinen ja kliininen ilman kodikkuutta, sekava sisustus jossa erivärisiä koriste-esineitä, esim. Viuhkat ja matkamuistot ja tekokukat (hyi)

Pidän: skandinaavinen sisustus, jossa on kuitenkin myös lämpöä, esim. Seinät voi olla valkoiset ja lattia vaaleaa puuta, mutta verhot tummanpunaiset, matto tummanpunainen tai lumivalkoinen, mariskooleja, kivi-tuikkuja ja värillisiä aalto-maljakoita. Taika-mukit (erityisesti punaiset). Makuuhuoneessa ja muuallakin lämpimät tekstiilit ja pehmeät tyynyt, lampaantalja. Värit lähinnä tekstiileissä yms. Jolloin värimaailmaa voi vaihdella, esim. Jouluna enemmän punaista. Isot peilit, kristallikruunut ja muut bling-bling-lamput. Yksi seinä voi kotona olla esim. Tapetoitu tummanpunaisella tapetilla, muut vaaleita. Tapeteissa voi olla myös vaaleita isoja retro-kuvioita, esim. Hopean värisiä.

vihaan ns. muotitapetteja joissa rumia ornamentteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuun ei iske skandinaavisuus paitsi mustavalkokuvissa. Kaipaan siihen väriä ja ennen kaikkea aitoa puun väriä, jota harvemmin näkee skandinaavisesti sisustetuissa kodeissa.

Värisekamelskasisustukset ovat kamalia. Samoin kokovalkoiset sisustukset. En myöskään pidä pikkusievästä, kukin, enkelein ja kullanvärisin esinein sisustetusta. Maalaisromanttisuus niin ikään ei iske.

Oma makuni on aika maskuliininen. Pidän ryhdikkäistä ja kevyen näköisistä huonekaluista ja luonnonmateriaaleista. Väreistä minuun iskevät murretut sävyt. Pidän myös siitä, että kodissa on huonekasveja (joskaan ei liikaa). Muodin mukana meneminen harvemmin iskee. Tyyleistä 60-luku iskee parhaiten. 50-luvulla huonekalut olivat makuuni liian pyöreälinjaisia, ja 70-luvun värikylläisyys on makuuni liikaa.

Skandinavisuudella käsitetään nykymuodin mukaista hyvin vaaleaa sisustusta. Puu on kuitenkin aina kuulunut siihen, joten valkoisiksi maalatut huonekalut eivät edusta todellista skandinaavisuutta.

Minäkin tykkään 60-luvun tyylistä (keveys, ilmavuus) , johon olennaisesti kuuluu tiikkipuiset huonekalut. Se oli 60-luvun skandinaavisuutta, silloinhan etenkin Tanska, mutta myös Ruotsi kunnostautuivat huonekaluviejinä. MYös Suomessa oli silloin laadukas huonekaluteollisuus ja meiltäkin niitä meni paljon vientiin. Vaan toista on nyt.

Tiikki on väriltään lämmin, joten se kaipaa rinnalleen jotain muuta kuin sitä iänikuisenvalkoista. 60-luvun kodeissa värit olivat murrettuja.

Meidän kotimme on sisustettu 60-luvun tyyliin , tanskalaista ja vähän suomalaistakin. Olemme myös käyttäneet niitä 60-luvun murrettuja värejä esim. verhoiluttamissamme tuoleissa. En tiedä, mitä tarkoitit värien sekamelskalla, mutta minun mielestäni  yhdessä värissä pysytteleminen on jotenkin tylsää ja laimeaa.

Sellaista kokonaisuutta tulisi rikkoa jollain muulla, mieluiten vastavärillä, joka toisi voimaa sisustukseen.

Tyylikäs koti voi kuitenkin mielestäni edustaa lähes millaista tyylisuuntaa tahansa. Olennaista on, että kokonaisuus toimii  - ja että jokin rikkoo tasapaksuisuutta. Makuja on yhtä monia monia kuin meitä ihmisiäkin, tärkeintä on rakentaa koti asukkaidensa näköiseksi. Harrastusten näkyminen sisustuksessa on kiva juttu.

Tyylikkyyttä ei kuitenkaan mielestäni ole sisuslehtien sisustusten orjallinen matkiminen. Vähän sama juttu kuin kokovalkoisessa (tai mustavalkoisessa)  sisustuksessa, tylsää ja liian helppoa.

Värisekamelskalla tarkoitan koteja, joissa tuntuu olevan kaikki värit suoraan Lego-palikoista lainattuina. Siis keltaista, sinistä, punaista, vihreää, kaikki perusväreinä ja lainkaan murtamatta. Sellaisia pikkulasten leluissa käytettyjä värejä. Värejä saa olla, mutta niiden tulisi jotenkin sopia yhteen, siksi juuri murretut sävyt ovat eniten mieleeni. Yksivärinen koti on minunkin mielestäni tylsä.

En tiennytkään, että skandinaavisuus on ollut muutakin kuin nykyinen juurikin mainitsemasi vaaleus. Kiitos tiedosta. Olen aika tuore sisustaja itse. Kun hain googlella hakusanoilla "scandinavian 60s interior", sain oikeinkin miellyttävän näköisiä sisustuksia. Sinnekin tosin mahtui juuri näitä 50shadesofgray-sisustuksia, jotka itse miellän juuri tuoksi skandityyliksi.

Juuri nyt näkee sisustuslehdissä todella paljon tuota 60-lukua matkivaa sisustusta, joka jää kuitenkin tyylikkyydessään kauas alkuperäisestä. Olen kyllästynyt näkemään ne "pakolliset design-esineet" joka kodissa. Netistä löytyykin parempia inspiraatiokuvia kuin sisustuslehdistä.

Minä rakastan juuri niitä "muotitapetteja" joissa on isoja retrotyylisiä ornamentteja! Esim. Hopean värinen retro-ornamentti valkealla pohjalla on kaunis tapetissa.

Käyttäjä464 kirjoitti:

Minä rakastan juuri niitä "muotitapetteja" joissa on isoja retrotyylisiä ornamentteja! Esim. Hopean värinen retro-ornamentti valkealla pohjalla on kaunis tapetissa.

yök!

Mikä siinä retro-ornamentissa on kauheaa (esim. Hopeinen valkealla pohjalla)? Entä kristallikruunut? Nämä on makuasioita mutta kiinnostaa teidän perustelut jotka inhoatte näitä :)

Pidän tyylikkäänä kerroksellista sisustusta, jossa on yhdistetty klassisia ja moderneja elementtejä. Huonekaluissa arvosta kunnon puuta ja mattojen oikeita käsinsolmittuja itämaisia.

http://blog.mcgrath2.com/wp-content/uploads/2014/03/elledecor1.jpg

https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/236x/76/c1/ee/76c1ee849454a1c9c873…

Kokovalkoista skandinaavista voin tavallaan pitää linjakkaana, mutta se ei edusta mielestäni mitään kovin suurta tyylikkyyttä. Mielestäni tyylikkyys syntyy siitä, että osataan hyvällä maulla yhdistää eri elementtejä.

En pidä kiiltovalkoisesta kodista, joka on koristeltu hopeisilla esineillä. En muutenkaan pidä koriste-esineistä, joilla ei ole mitään muuta virkaa kuin olla. Siis sellaisista joista huomaa heti, että ne on hankittu vain esim. juuri hopean värin takia. Samoin tusinataulut on nounou.

Pidän boheemista sisustuksesta. Sohvat saa olla jopa vähän kulahtaneet nahkasohvat, kirjahylly täynnä kirjoja, taidetta seinillä, viherkasveja (peikonlehti, palmut), aitoja mattoja.. Itse talo saisi olla matalahko, yksikerroksinen, isot ikkunat, arvovalaisimia.. Lattia kalanruotoparkettia, seinät vaaleat.. Väri tulee muualta.

Kliiniset lehtikuvakodit voivat olla tyylikkäitä ja kauniita, vaikka en itse haluaisikaan asua niissä. Sen sijaan hörsyileviä, pelkällä kuluneella eriparitavaralla ja krääsällä täytettyjä pidän suttuisina ja rumina. Rumaa on myös kylmyys, kolkkous ja kertakäyttötavarat, eli huonolaatuiset huonekalut ja käyttötavarat. 

Tykkään luonnonmateriaaleista ja maanläheisyydestä, en muovisuudesta ja luonnottomuudesta. Pidän puusta, luonnonkuitutekstiileistä, huonekasveista, harmonisista väreistä. Ei vain graafisia kuvioita ja voimakkaita kontrasteja (esim. nämä täysin mustavalkoiset kodit joita lehdissä näkee). Turhaa irtotavaraa inhoan; haluan, että kaikilla esillä olevilla tavaroilla on funktio. Ahdistun sekasorrosta ja siitä, että on ylimääräistä kamaa, jolla ei ole käyttöä, mutta jotka vievät tilaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuun ei iske skandinaavisuus paitsi mustavalkokuvissa. Kaipaan siihen väriä ja ennen kaikkea aitoa puun väriä, jota harvemmin näkee skandinaavisesti sisustetuissa kodeissa.

Värisekamelskasisustukset ovat kamalia. Samoin kokovalkoiset sisustukset. En myöskään pidä pikkusievästä, kukin, enkelein ja kullanvärisin esinein sisustetusta. Maalaisromanttisuus niin ikään ei iske.

Oma makuni on aika maskuliininen. Pidän ryhdikkäistä ja kevyen näköisistä huonekaluista ja luonnonmateriaaleista. Väreistä minuun iskevät murretut sävyt. Pidän myös siitä, että kodissa on huonekasveja (joskaan ei liikaa). Muodin mukana meneminen harvemmin iskee. Tyyleistä 60-luku iskee parhaiten. 50-luvulla huonekalut olivat makuuni liian pyöreälinjaisia, ja 70-luvun värikylläisyys on makuuni liikaa.

Skandinavisuudella käsitetään nykymuodin mukaista hyvin vaaleaa sisustusta. Puu on kuitenkin aina kuulunut siihen, joten valkoisiksi maalatut huonekalut eivät edusta todellista skandinaavisuutta.

Minäkin tykkään 60-luvun tyylistä (keveys, ilmavuus) , johon olennaisesti kuuluu tiikkipuiset huonekalut. Se oli 60-luvun skandinaavisuutta, silloinhan etenkin Tanska, mutta myös Ruotsi kunnostautuivat huonekaluviejinä. MYös Suomessa oli silloin laadukas huonekaluteollisuus ja meiltäkin niitä meni paljon vientiin. Vaan toista on nyt.

Tiikki on väriltään lämmin, joten se kaipaa rinnalleen jotain muuta kuin sitä iänikuisenvalkoista. 60-luvun kodeissa värit olivat murrettuja.

Meidän kotimme on sisustettu 60-luvun tyyliin , tanskalaista ja vähän suomalaistakin. Olemme myös käyttäneet niitä 60-luvun murrettuja värejä esim. verhoiluttamissamme tuoleissa. En tiedä, mitä tarkoitit värien sekamelskalla, mutta minun mielestäni  yhdessä värissä pysytteleminen on jotenkin tylsää ja laimeaa.

Sellaista kokonaisuutta tulisi rikkoa jollain muulla, mieluiten vastavärillä, joka toisi voimaa sisustukseen.

Tyylikäs koti voi kuitenkin mielestäni edustaa lähes millaista tyylisuuntaa tahansa. Olennaista on, että kokonaisuus toimii  - ja että jokin rikkoo tasapaksuisuutta. Makuja on yhtä monia monia kuin meitä ihmisiäkin, tärkeintä on rakentaa koti asukkaidensa näköiseksi. Harrastusten näkyminen sisustuksessa on kiva juttu.

Tyylikkyyttä ei kuitenkaan mielestäni ole sisuslehtien sisustusten orjallinen matkiminen. Vähän sama juttu kuin kokovalkoisessa (tai mustavalkoisessa)  sisustuksessa, tylsää ja liian helppoa.

Värisekamelskalla tarkoitan koteja, joissa tuntuu olevan kaikki värit suoraan Lego-palikoista lainattuina. Siis keltaista, sinistä, punaista, vihreää, kaikki perusväreinä ja lainkaan murtamatta. Sellaisia pikkulasten leluissa käytettyjä värejä. Värejä saa olla, mutta niiden tulisi jotenkin sopia yhteen, siksi juuri murretut sävyt ovat eniten mieleeni. Yksivärinen koti on minunkin mielestäni tylsä.

En tiennytkään, että skandinaavisuus on ollut muutakin kuin nykyinen juurikin mainitsemasi vaaleus. Kiitos tiedosta. Olen aika tuore sisustaja itse. Kun hain googlella hakusanoilla "scandinavian 60s interior", sain oikeinkin miellyttävän näköisiä sisustuksia. Sinnekin tosin mahtui juuri näitä 50shadesofgray-sisustuksia, jotka itse miellän juuri tuoksi skandityyliksi.

Juuri nyt näkee sisustuslehdissä todella paljon tuota 60-lukua matkivaa sisustusta, joka jää kuitenkin tyylikkyydessään kauas alkuperäisestä. Olen kyllästynyt näkemään ne "pakolliset design-esineet" joka kodissa. Netistä löytyykin parempia inspiraatiokuvia kuin sisustuslehdistä.

Kiva kuulla. Ole vain varovainen tuon sisustusinnostuksen kanssa - se vie mennessään pahemman kerran:)

Kun pidät 60-luvun tyylistä, kokeile hakea kuvia seuraaavilla hakusanoilla: "mid-century modern" (perään interior tai furniture) ja "danish modern interior" , ellet ole jo sitä tehnyt.

60-luvun sisustustyyli edustaa sitä varsinaista modernismia, jota voi vielä tänäänkin kutsua moderniksi.

Itse hurahdin siihen jo vuosia sitten, ennen kuin se edes tuli ns. muotiin. Oikeastihan kyse ei ole muodista, vaan ajattomasta modernismista.

Unohdin lisätä tuohon aiempaan kommenttiini sen, että monet tekevät virheen varsinkin sohvaa hankkiessaan; huonekaluliikkeen suuressa hallissa joku sohva näyttää todella hyvältä, mutta, kun se tuodaan normiasuntoon, jonka olohuone ei ole suuren suuri, se useimmiten on liian suuri ja möhkälemäinen sinne. Se tukkii  koko huoneen ja tekee tilan ahdistavaksi. Tämä on mielestäni tärkein asia sisustamisessa; mitoita huonekalut sen tilan mukaan, johon ne tulevat. Onneksi sohvavalmistajatkin ovat vihdoin tuoneet markkinoille kevyemmän näköisiä ja kokoisia sohvia ja nojatuoleja niiden jättisohvien rinnalle, jotk asopivat ainoastaan todella suuriin huoneisiin.

Tykkään laadukkaasta ja pelkistetystä. Massiivipuu, pellava, nahka. Koriste-esineitä hyvin niukasti, pari harkittua taulua.

Kamalinta on krääsä, joka paikka täynnä tavaraa ja paljon koriste-esineitä. Ja kaikki levoton kuten tapetit ja liikaa värejä. Myös yksivärinen sisustus on aika kamala.

Ylipäätään jos on sisustettu jotenkin ajatuksella, niin yleensä tykkään. Tyylit joita en missään nimessä toisi omaan kotiin ovat retro (suuria värikkäitä kukkakuoseja, oranssia, myrkynvihreää, huonolaatuisia nitiseviä huonekaluja 70-luvulta) ja toinen inhokki on yhdistelmä jossa mustaa ja kromia. Mustat huonekalut pimentää tilan ja pöly näkyy heti. Myös musta/valkoinen on jotenkin ahdistavaa.

Jos pitää valita tyylikkään ja merkityksellisen esineen välillä, valitsen heittämällä merkityksellisen. Siksi makkarissani on tuoli, jonka äitini perhe osti evakkomatkalla Jämsästä huutokaupasta eikä mitään läpinäkyvää trendihärpäkettä. Ja työhuoneessa ex-heilan veljen jostain dyykkaama Johansson-Papen valaisin, jonka se rahapulassa möi. Ja ruokailutilan hyllyllä viimeiset ehjät kappaleet lapsuudenkotini kaikkea muuta kuin tyylikkäästi kullatusta paremmasta kahvikalustosta. Fidasta ostettu 60-luvun sohva palveli hyvin 20 vuotta, kun se verhoiltiin välillä uudelleen.

Onko mariskoolit tai kivi-tuikut teistä rumia? Entä punaiset taika-mukit? Itse rakastan näitä.

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään jos on sisustettu jotenkin ajatuksella, niin yleensä tykkään. Tyylit joita en missään nimessä toisi omaan kotiin ovat retro (suuria värikkäitä kukkakuoseja, oranssia, myrkynvihreää, huonolaatuisia nitiseviä huonekaluja 70-luvulta) ja toinen inhokki on yhdistelmä jossa mustaa ja kromia. Mustat huonekalut pimentää tilan ja pöly näkyy heti. Myös musta/valkoinen on jotenkin ahdistavaa.

Mutta tosiaan toisten kotona nämäkin menee. Ja yleensä nämä on selkeästi asujansa näköisiä sisustuksia.