Elämän tiukimmat kysymykset

Miksi vesi on märkää?

Lapsenhankinta:

Kykeneekö tuo ihminen asialliseen yhteishuoltajuuteen,vaikka joskus vihaisimme toisiamme?

Olisi ollut hyvä vastata ennen eropäätöstä näihin:

Kuinka ihan oikeasti jaksat/kestät

-lapsen isän aiheelliset vihantunteet?

-lapsen aiheelliset vihantunteet?

-muiden ihmisten tuomitsevuuden?

-jatkuvan taloudellisen huolen?

-viikottaiset huoltajuusaikataulut ja neuvottelut?

-uuden isäpuolen vaikeat tunteet lasta kohtaan?

-ikävän kun lapsi on isällä?

-sen että jätin hyvän miehen ilman hyvää syytä?

Erosin liian heppoisin perustein,mutta nyt on myöhäistä korjata tehtyä virhettä. Pärjään näinkin ja elämä on ihan hyvää mutta jos voisin valita haluaisin oppia tämän jo ennen eropäätöstä.

Itse olen lähtenyt siitä, että määrittelen äärimmäisen perusteellisen tarkasti ne kaikkein tärkeimmät arvot, joiden mukaan elämässäni toimin. Nyt kun olen aivan satavarma mitkä kaksi arvoa on sellaiset joista en voi joustaa, niin valinnat ovat erittäin helppoja ja luontevia.

Huom! Arvot eivät voi olla tyyliin: auto, vauva, matkustelu, vaan sellaisia kuten, rehellisyys, totuus, vapaus, oikeuden mukaisuus, oma hyvinvointi, kärsimyksen minimointi, armo jne.

Mun mielestä "löheisten ja ystävien" ei pidä puuttua toidten elämän suurimpiin valintoihin millään lailla.

Tuo on aika lapsellista, ap.

Ensinnäkin, kaverin tehtävä ei ole kyseenalaistaa toisen ratkaisuja sivusta päin besserwisseroimalla. Ainakin itselleni sellainen kaveri olisi aika pian entinen, joka antaisi tuolla lailla ymmärtää, ettei hyväksy ratkaisujani ja kuvittelee tietävänsä asiani paremmin. Ja vielä luulee, etten osaa aikuisena ihmisenä ihan ITSE miettiä ratkaisujani.

Toisekikin, ihminen voi loputtomalla vatuloinnilla ja yliharkinnalla ja empimisellä lähinnä aikaansaada sen, että elämä jää elämättä. Juu, ois ollut kiva mies tarjolla, mutta kun aloin miettiä vähän liikaa ja se kyllästyi odottelemaan....

Kolmanneksikin ihminen tekee aina ratkaisunsa enemmän tai vähemmän puutteellisin tiedoin. Ei voi tietää, miten elämä kuljettaa, miten omat odotukset muuttuvat, miten toinen ajan myötä muuttuu. Joten vaikka pähkisi vuosia ratkaisujaan, ne voivat olla silti vääriä.

Ja minä veikkaan, että vähintään yhtä paljon - jos ei jopa enemmän - sitä ihminen katuu puuttunutta rohkeutta ja sitä, että EI tarttunut tilaisuuksiin!

Ja vielä.... ihmisillä on taipumus kasvaa ja muuttua ITSE elämäntilanteiden mukaan. Sitä kutsutaan sopeutumiseksi ja kompromissien tekemiseksi. Vaikka suhteen alku olisikin vähän "ollako vai eikö olla", niin aina voi ajan mittaan rakastua lisää. Ei se aina niin mene, että suhde vain väljähtyy.

Elämä ei ole ulkoa annettua, se on enemmän kiinni tahdosta, halusta panna ratkaisut toimimaan!

N50

Haluatko oikeasti elää ainoan elämäsi maassa, jossa pimeys ja talvi kestää 9 kk, kesä ei välttämättä tule ollenkaan, ihmiset ovat toisilleen epäystävällisiä, eivät puhu, avaudu tunteista ja muutenkin pelkäävät elämää?

Niin... jopa ihan järjestetyt avioliitot toimivat yllättävän hyvin...

Ajattele vaakakuppia  https://img.scoop.it/zbpxwv618SnDk-dHxqAwWDl72eJkfbmt4t8yenImKBVvK0kTmF…

Koskaan ei voi nousta tärkeämmäksi kenenkään ihmisen nautinnon ja hekuman saaminen, kuin jos toisessa kupissa on toisen ihmisen kärsimyksen estäminen.

Muita ihmisiä kannattaa päästä mahdollisimman vähän painostamaan, holhoamaan, syyllistämmän tai huseeraamaan ihmettelyinen, päivittelyinen ja alentuvinen ohjeistamisineen SINUN omaan elämääsi.

He ovat typeriä kehittymättömiä ihmisiä, jotka eivät ymmättä mitä RAJAT tarkoittavat. He eivät kunnioita sinua aikuisena itsemääräämisoikeuden omaavana ajattelevana ja älyllisenä olentona.

Ovat törkeitä ja ansaitevat tulla informoiduksi huonosta käytöksestään, jotta saavat mahdollisuuden korjata tökeröyttään.

Sinä olet elänyt joka ikisen sekunnin omassa elämässäsi, sinä olet  maailman ylivoimaisesti paras asiantuntia määrittelemään, mitä tarvitset ja haluat. EI kukaan itsestään liikoja luuleva apina.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on aika lapsellista, ap.

Ensinnäkin, kaverin tehtävä ei ole kyseenalaistaa toisen ratkaisuja sivusta päin besserwisseroimalla. Ainakin itselleni sellainen kaveri olisi aika pian entinen, joka antaisi tuolla lailla ymmärtää, ettei hyväksy ratkaisujani ja kuvittelee tietävänsä asiani paremmin. Ja vielä luulee, etten osaa aikuisena ihmisenä ihan ITSE miettiä ratkaisujani.

Toisekikin, ihminen voi loputtomalla vatuloinnilla ja yliharkinnalla ja empimisellä lähinnä aikaansaada sen, että elämä jää elämättä. Juu, ois ollut kiva mies tarjolla, mutta kun aloin miettiä vähän liikaa ja se kyllästyi odottelemaan....

Kolmanneksikin ihminen tekee aina ratkaisunsa enemmän tai vähemmän puutteellisin tiedoin. Ei voi tietää, miten elämä kuljettaa, miten omat odotukset muuttuvat, miten toinen ajan myötä muuttuu. Joten vaikka pähkisi vuosia ratkaisujaan, ne voivat olla silti vääriä.

Ja minä veikkaan, että vähintään yhtä paljon - jos ei jopa enemmän - sitä ihminen katuu puuttunutta rohkeutta ja sitä, että EI tarttunut tilaisuuksiin!

Ja vielä.... ihmisillä on taipumus kasvaa ja muuttua ITSE elämäntilanteiden mukaan. Sitä kutsutaan sopeutumiseksi ja kompromissien tekemiseksi. Vaikka suhteen alku olisikin vähän "ollako vai eikö olla", niin aina voi ajan mittaan rakastua lisää. Ei se aina niin mene, että suhde vain väljähtyy.

Elämä ei ole ulkoa annettua, se on enemmän kiinni tahdosta, halusta panna ratkaisut toimimaan!

N50

Minusta ei ole mitään haittaakaan, jos keskustelee elämänsä suurten valintojen edessä ystäviensä kanssa. Ei se välttämättä ole tuputtamista tai besserwisseröintiä.

Minusta ei ole mitään haittaa siitä, että elämällä olisi jokin suunta. Omat tulevaisuuden haaveet, joita kohti sitten ponnistelisi. Monelle liike tuntuu olevan tärkeämpää kuin suunta. Joskus se voi tuottaa hyvän lopputuloksen, mutta usein ei.

N50

Voi miten helposti syntyy tulkintavirheitä, täytyypä tarkentaa vielä. Näen lähes kaiken mistä kirjoitit samansuuntaisesti kuin sinä. En tarkoita että kukaan ohjaisi tiettyyn suuntaan, vaan että joskus itseltä jää huomaamatta olennaisia asioita kun "tilanne on päällä". Olennaiset kysymykset voivat auttaa SEKÄ välttämään aivan hätiköityjä ratkaisuja ETTÄ sen ettei uskalla tarttua tilaisuuksiin ja sitten myöhemmin katuu. Mainitsin jo aloitusviestissä myös sen, että ymmärrän monirn valintojen tietysti olevan lopulta melko sattumanvaraisia ja intuitiivisia, ja hyväkin niin. En kuitenkaan näe pohdiskelun ja tilaisuuksiin tarttumisen välillä mitään ristiriitaa. Eri asia tietysti, jos ihminen vain jumittaa ja jumittaa, mutta siitä ei nyt ollut kyse.

Ap

Tunnen useita järjestetyssä avioliitossa eläviä, jotka ovat "valintaansa" tyytyväisiä. He ovat myös itse saaneet sanoa lopullisen sanansa siihen, haluavatko mennä naimisiin vanhempiensa (ja avioliittovälittäjän) ehdottaman ihmisen kanssa. Tätä ei tietenkään voi yleistää, mutta on ihan mahdollista saada silläkin tavalla onnellinen parisuhde. Silloin usein tietyt perusasiat kuten luonteet ja kiinnostuksen kohteet sopivat ainakin kohtuullisesti yhteen. Mutta kuten sanottu, ei voi yleistää.

Mä olen nuo päätökset tehnyt melko pitkälti intuitiolla pienen itsetutkiskelun jälkeen. Mikä sillä hetkellä tuntuu oikeimmalta ratkaisulta minulle. Kaiken muun voi yleensä peruuttaa tai päättää myöhemmin toisin, vain lapsissa ei ole palautusoikeutta mutta eivät nekään ole elinkautinen.

Ystäville kerrotaan valmiit ratkaisut, ei niitä päästetä sotkemaan prosessia.

Kuvittele itsesi viiden vuoden päähän, jos nyt tartut käsillä olevaan tilaisuuteen.

Kuvittele itsesi viiden vuoden päähän, jos et tartu.

Jos koet tyytymättömyyttä nykytilanteeseen mutta et silti tartu tilaisuuteen, aiotko tehdä jotain muita muutoksia epätyydyttävän asian suhteen?

Mitä kaikkia vaihtoehtoja sinulla on? Onko muitakin vaihtoehtoja kuin ekana mieleen tulevat?

Mitkä ovat kaikkein tärkeimmät arvosi?

Ystävien laadusta riippuu, kannattaako niiden apuun turvautua. Jotkut tarjoavat pakettiratkaisuja oman makunsa mukaan,toiset voivat antaa paljonkin hyviä eväitä päätöksen syntyyn.

Tykkään pohtia isoja ratkaisua etenkin sellaisten ihmisten kanssa, jotka näkevät asiat usein eri tavalla kuin omassa kuplassani elävät ihmiset. Siitä vasta oppiikin.

Lähinnä ihmisen pitäisi itse mahdollisimman varhaisessa vaiheessa selvittää kaksi tärkeää asiaa

- perheen perustaminen (avioliitto vai ei? lapsia vai ei?)

- opiskelu ja ammatti

Ja sitten tosissaan panostaa noihin. Jostain syystä näissä kahdessa asiassa ihmiset sössivät eniten. Ehkä kahdesta syystä: aikaa on joten päätöstä voi siirtää myöhemmäksi. Vaihtoehtoja on runsaasti, mutta sen oikean löytäminen on vaikeaa, ja tyydytään vähempään jolloin parempi vaihtoehto menee ohi suun. Esim. tiedän nuoria, jotka eivät edes tavoittele unelma-ammattiaan vaan tyytyvät samantien B-vaihtoehtoon "että olis ees joku ammatti"... 

Samaten tiedän monia, jotka roikkuvat huonoissa suhteissa. Taloustieteessä puhutaan "uponneiden kustannusten harhasta". Eli kun johonkin on jo sijoitettu niin paljon (parisuhteeseen aikaa), niin tuntuisi tyhmältä luovuttaa nyt. Tiedän erään joka 26-vuotiaana meni sen väärän kanssa naimisiin ettei jää vanhaksipiiaksi. Samaten erään, joka 29-vuotiaana tiesi että ero tulee mutta päätti vielä tehdä lapsen ettei jää lapsettomaksi. Ero tuli ja myöhemmin löytyi parempi mies, jonka kanssa olisi vielä ehtinyt tehdä lapsen.

Sitten on joitakin ulkopuoliselle täysin ilmiselviä juttuja, mutta niin... Jokainen elää omaa elämäänsä, toisen asioihin on vaikea puuttua.

Pari esimerkkiä: Pienten lasten äiti rakastuu ulkomaalaiseen naisten naurattajaan, jättää perheensä ja muuttaa miehen mukana. Tuttavat lähinnä miettii montako kuukautta menee, että rouva palaa maitojunalla takaisin (vajaa vuosi meni). Ja jokin aika sitten oli eräs toinen pienten lasten äiti joka myöskin jätti kunnollisen miehensä ja meni yksiin "ihanan upean täydellisen" miehen kanssa... Miehellä ollut useita liittoja/suhteita ja ainakin neljä lasta eri naisten kanssa!!! Viinakin tuntuu maistuvan. Mutta on tunteellinen, ihana, sellainen Sami Minkkisen tyylinen kaveri ;)

Noissa tapauksissa kuka tahansa pystyy näkemään, että tuosta ei tule mitään eikä missään nimessä kannata tuhota perhettä tuollaisen takia. 

Sellaiset ihmiset jotka osaavat ajatella asioita pidemmälle, yleensä tekevät hyviä ratkaisuja. Voi siis kysyä itseltään, että kuinkahan todennäköistä on että tämä useasti eronnut ja monen naisen kanssa lapsia tehnyt mies todella on se prinssi, jonka kanssa eletään onnellisina elämä loppuun.