Maanitteletko lasta syömään?
Meillä on 3 v tyttö, joka ei vieläkään haua syödä itse. Syö kyllä kaikkea, mutta syöminen ei kiinnosta - ei edes makea. Hyvin on kehittynyt ja kasvanut, eli ei ongelmia siinä mielessä. Itse yritän kuitenkin aina houkutella laittamaan lusikan itse suuhun ja tekee sen kyllä, mutta istuu pöydässä ainakin tunnin. Syöttäisittekö vai yrittäisittekö maanitella tekemään sen itse ??
Toinen juttu - maanitteletteko lasta syömään koko lautasen ?
Minua harmittaa, kun tädit ja mummit tulevat meille, he automaattisesti syöttävät lasta ja houkuttelevat kaikenmaailman jutuilla lasta syömään kaiken. Hän kyllä syökin, mutta itse haluaisin hänen syövän itse ja en jaksa maanitella kotioloissa, vaan kysyn, että kuinka paljon jaksaa ja sitten voi mennä pois. Pitäisikö teidän mielestä yrittää saada lapsi syömään kaikki???
Kommentit (4)
... vaikkakin jälkimmäistä en voi kellekään suositella. Esikoispojalla oli pahat allergiat, joista (ja omasta kokemattomuudesta varmaan myös) johtuen syömiset meni reilun vuoden ikäisestä kolmeen vuoteen aika omituisilla kuvioilla. 2,5-vuotiaana ei vielä syönyt itse, kun ei ollut koskaan sitä vaadittu vaan lusikalla lapettu suuhun " jotta edes jotain söisi" . Mukista juomaankin oppi vasta parivuotiaana. Kun joskus meni hermot touhuun, niin myönnän suoraan että väkisinkin syötettiin, mutta siitä seurasi vain syömiskammo joksikin aikaa. Vasta kun siirtyi osa-aikaisena päiväkotiin 3-vuotiaana ja alkoi saada ruokaseuraksi muutakin kuin oman perheen rupesi syömiset onnistumaan kuin itsestään.
Joten jos voin jotain vinkkejä antaa niin
* älä tyrkytä ruokaa. Jos ei aterialla normaali muiden syömä ruoka maistu, otetaan noin puolen tunnin päästä lautanen pois ja todetaan rauhallisesti ääneen, että eipä maistunut, seuraavalla aterialla sitten. Mutta ei siis tehdä asiasta suurempaa numeroa.
* oma lusikka (myöhemmin haarukka) ja muki siis oltava ja muut ruokailijat näyttävät esimerkkiä käytöksellään
* välipalat normaalikokoisia ja ns. terveellisistä ruoka-aineista, ei pelkkiä makeita herkkuja
* pääaterioilla voi tarjota palkkioksi jonkun pienen jälkiruuan, jos esim. syö itse 5 lusikallista tms.
* jos lapsi osaa laskea kymmeneen niin lusikallisiakin voi laskea " kuinka monta tänään itse jaksaa" , ja vaikka englanniksikin!
Tälläisillä pienillä muilutuskonsteilla pääsee alkuun, mutta homma alkaa toimia, kannatta laskemiset ja muut vähitellen lopettaa, ettei niistä tule jatkuva tapa.
Toisin kuin neuvoloissa yms. muuten väitetään " kyllä lapsi aina tietää milloin on nälkä" , niin meillä ainakin kun tilanne meni pahaksi kävi taatusti niin, että lapsen normaali näläntunne vääristyi ts. hän ei enää tajunnut mitä nälkä on! Ja kun lapsi vaistosi aikuisen piilevän hermostumisen tilanteeseen - yrittipä pysyä kuinka rauhallisena tahansa - niin kierre oli valmis. Lopulta otin yhteyttä jo perheneuvolaankin, mistä oheiset vinkitkin ovat osin peräisin. Toivon ja uskon ettei teillä kuitenkaan jouduta ihan vastaavaan vaan asiat ratkeaa kevyemmin keinoin.
Joskus saatan kehoitella maistamaan, jos poikaa oudoksuttaa uusi/erinäköinen ruoka. Itse on syönyt jo melko pitkään, on nyt 2v1kk. Olen ottanut koko syömistouhun muutenkin aika rennosti, vaikka poika onkin painokäyrässä -10:llä. Olen sitä mieltä, että lapsi osaa itse määritellä syömistensä määrän (ainakin siis jos on perusterve, kuten meidän poika). Syömiseen saattaa joskus vierähtää meilläkin aikaa (kuten tänään yli puoli tuntia iltapalaan). Joillain aterioilla poika syö kaksi lusikallista ja hörpyn maitoa, seuraavalla aterialla sitten saattaa mennä enemmän kerralla kuin mitä minä syön. Annan syödä omaan tahtiinsa ja aikaa siinä tosiaan vierähtää, kun herkkuruokaa pitää santsata kahteen kertaan välillä :).
Mä annoin pojalle lusikan omaan käteen heti kun sen vaan halusi. Katsoin muualle :), jos en kestänyt sottaamista. Nykyään on ruokaillessaan täysin omatoiminen, eikä haluakaan apua kuin hyvin satunnaisesti viimeisissä lusikallisissa/haarukallisissa. Joskus kyllä syö myös sormin, mutta silloin muistuttelen, että syöpäs haarukalla! Anna vaan sinäkin lapsesi syödä omaan tahtiin, mikäs kiire siinä on. Ja syö melko varmasti ihan tarpeellisen määrän ruokaa vuorokaudessa. Sano mummeille ynnä muille, että antavat hekin osaltaan lapsellesi ruokarauhan. Kaikkea ei ole pakko syödä eikä niin hirveällä kiireellä (sitä sietäisi meidän aikuistenkin oppia).
Eli minä kannustaisin syömään itse. Selittäisin, että " nyt olet jo niin iso, että pääasiassa saat syödä itse, mutta jos lopussa tarvitset apua, niin autan toki" tms. En maanittelisi kuitenkaan loputtomiin, ettei asiasta tulisi peikkoa. Älä tee syömisestä myöskään kiirejuttua/numeroa. On tietysti perheitä, joissa kukaan ei nouse ruokapöydästä ennenkuin kaikki ovat syöneet, mutta meillä sitä tapaa ei ainakaan ole. Eli siltä pohjalta nämä minun neuvoni :D Meillä siis ruokailu aloitetaan yhtäaikaa, mutta lopetetaan jokainen omaan tahtiinsa. Pelleilyä ei silti suvaita pöydässä.
Tuli varmaan sekavasti tää juttu, mutta ehkä saat punaisesta langastani kiinni :). Taidan painua pehkuihin..
Hei!
Meidän lapset ovat syöneet itse jostain 1,5 vuoden iästä alkaen. Mielestäni kolme vuotias on jo sen ikäinen, että osaa kyllä itse lusikoida ruokaa suuhunsa.
Lapsilla on luontaisesti hyvä tuntuma siihen milloin vatsa on täysi. Sen takia annan muksujen itse valita minkä verran syövät ja en tuputa tai vaadi syömään lautasta tyhjäksi. Aikuisena se kuitenkin menee siihen että syödään syömisen ilosta vaikka mahanahka rutisee.
Ruokailusta ei muutoinkaan kannata tehdä mitään numeroa. Teilläkin voisitte kokeilla siirtyä ns. lyhyempiin ruokailutuokioihin ja jos ruoka ei joku kerta maistu niin sitä on sitten seuraavalla aterialla tarjolla. Ei ne muksut montaa kertaa väliin jätä, vaikka joskus voi muutoinkin tulla syömättömiä kausia.