Tapailisitteko miestä, joka asumuserossa?

Vierailija kirjoitti:

Tapailin kerran, kun mies oli oikessti muuttanut jo asumuseroon ja olin nähnyt virallisen erohakemuksen eli ero oli oikeasti tulossa ja osoitteet olivat jo eri. Mutta jos mies vasta puhelee suunnitelmatasolla noista asioista ja tosiasiassa asuu vaimon kanssa yhdessä, niin sehän voi olla pelkkää valehtelevan pettäjän puhettakin vain.

Heh, rehellinen pettäjä.

En. Vaikka ero olisikin tulossa ja suhde jo ajat sitten kuollut niin riski joutua laastarin asemaan on aika todennäköinen. Eli voisin tapailla mut varoisin ihastumasta.

En. Ero pitäisi olla selvä ja miehen olla hetki omillaan.

En todellakaan haluaisi olla mikään siirtymävaihe avioeron ja vapauden välillä. Jos mies ei kykene selvittämään ajatuksiaan ja tunteitaan itsekseen, ei siitä ole suhteeseenkaan. Hyi.

Haluan. Olenhan pubiruusu.

En haluaisi tapailla miestä, joka asuu ihmisen kanssa ja selittää "olevansa muuttamassa". Siinä vaiheessa kun miehellä on oma kämppä ja jalat oman pöydän alla, voisin häntä tapailla.

Tapailinkin, nykyistä miestäni. Tapasimme ja ihastuimme tilanteessa, jossa miehen erohakemus oli jätetty, oma vuokrakämppä hankittu. Kun sitten parin viikon sisällä kävikin ilmi, että miehellä ja hänen puolisollaan on yhteinen omaisuus, eli ositus tekemättä, kieltäydyin istumasta hänen autoonsa, tulemasta hänen mökilleen, yleensäkään en halunnut sekaantua hänen omaisuuteensa millään lailla (koska se ei ollut yksin hänen). 

En sitten tiedä nopeutinko osituksen tekoa. Se ei ollut millään tavalla tarkoitukseni; halusin vain olla käyttämättä hyväksi kenenkään tuntemattoman ihmisen omaisuutta. Mutta se ositus sitten aika pian tehtiin. Sen jälkeen tunsin olevani selkeillä vesillä. Toki suhde oli edelleen "tapailua", ja oli sitä varsin pitkään. Yhteen muutettiin vuosi myöhemmin. Nyt ollaan oltu yhdessä jo yli kymmenen vuotta, ja naimisissakin jo neljä vuotta.

En. Kertoo ihmisestä se, että menee sieltä missä sita on matalin.

Harvoin ottaa suhde tuulta alleen, jos edellinen ero selvittämättä. Se on vain asioiden pakenemista.

Nykypäivän meno onkin sitä ettei ongelmia uskalleta kohdata vaan vaihdetaan lennossa uuteen, kun oletetaan vian olevan vain toisessa eikä kestetä arkea. Kyllä se uusi suhde kukoistaa sen tietyn hetken, mutta sitten kun uutuuden loisto himmenee tulee totuus eteen. Silloin voi jopa kaduttaa, ettei itse tehnyt mitään vanhan suhteen eteen korjatakseen

sitä.