Raskasta 15-vuotiaan kanssa...
Neuvoja kannattaako minun antaa lisää narua siinä, että lapsi saa itse päättää esim siitä kauanko hän on kaupungilla kaverinsa kanssa. Vai lyönkö tiukan aikarajan itse?
Olen ajatellut että annan päättää pienistä asioista itse ja vedän sitten suurissa linjoissa rajat. Nyt tuntuu että lapsi kokee turvattomuutta, kun en sano selkeetä kellonaikaa.
Tosi raskas ollut muutenkn tää ysiluokan alku.
Kommentit (20)
Meillä ainakin annettu ihan selkeä aikaraja.
Tietysti kellonajat, muillakin on.
No sitä kellonaikaa on vaan tosi tyhmä antaa kun en yhtään tiedä kauanko se hänen asiansa toimittaminen vie. Tai matkat.
Ap
Ei siis mene sinne illalla "hengaamaan" vaan päiväsaikaan hoitamaan erään oman asiansa. Yritin sanoa että arvioi itse, että ei sitten kieli vyön alla siellä stressaa, vaan käy rauhassa ja kunnolla hoitamassa sen asian,käyvät syömässä ja vähän juttelemassa jne. Mutta nyt yhtäkkiä haluuakin ajan. Mitä ei ole tarvittu vuosikausiin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No sitä kellonaikaa on vaan tosi tyhmä antaa kun en yhtään tiedä kauanko se hänen asiansa toimittaminen vie. Tai matkat.
Ap
Siis selvästi et vain uskalla asettaa mitään rajoja.
Milloin pitäisi sinusta olla kotona? Entä teinin? Mitä tekee kun on ulkona? Tunnetko kaveripiirin? Hoitaako koulun kunnolla?
Jos on tervepäinen nuori, jolla on fiksu kaveripiiri ja hoitaa koulun kunnialla, niin miksei saisi olla ulkona myöhään? Jos taas koulu menee huonosti ja kaverit mitä sattuu, niin kannattaahan tuota rajottaa ja lempeästi ohjata vaikka harrastuksien pariin.
No sanot että kotona pitää olla silloin kun teillä on ruoka-aika. Tai jos syö kaupungilla niin sanot että tulee kotiin klo 21 mennessä. Mikä ongelma?
Vierailija kirjoitti:
No sitä kellonaikaa on vaan tosi tyhmä antaa kun en yhtään tiedä kauanko se hänen asiansa toimittaminen vie. Tai matkat.
Ap
Mikä siis estää juttelemasta oman teinin kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitä kellonaikaa on vaan tosi tyhmä antaa kun en yhtään tiedä kauanko se hänen asiansa toimittaminen vie. Tai matkat.
Ap
Siis selvästi et vain uskalla asettaa mitään rajoja.
Ei ole siitä kyse, vaan siitä että en vaan pysty arvioimaan kauanko matkoihin menee aikaa, kauanko menee aika sen asian hoitamiseen.
Ja hän on siis fiksu, luotettava, kaikin puolin jämpti nuori, jonka kanssa ei ole ikinä tarvinnut vääntää mistään.
Nyt yhtäkkiä tullut tällaista tuevattomuuden kokemista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitä kellonaikaa on vaan tosi tyhmä antaa kun en yhtään tiedä kauanko se hänen asiansa toimittaminen vie. Tai matkat.
Ap
Mikä siis estää juttelemasta oman teinin kanssa?
No daa. Totta kai asiasta keskusteltiin. Nyt hänellä sitten on se kellonaika ja ohje, että soittaa, jos se ei riitä.
Kaipaisin kokemuksia siitä, että onko tällaista ollut muillakin? Tavallaan sellaiata taantumista jonnekin alaluokille yks kaks, kun tätä ennen on esim matkaillut aujuvasti ja hoitanut kaikenlaista ilman minua.
No sano vaikka, että menet kello x nukkumaan ja olisi kiva, jos olisi silloin viimeistään kotona. Jos myöhästyy tai tulee kiirus niin ilmoittaa vaikka tekstarilla.
Tietysti aikaraja. Josta tarvittaessa voi joustaa. Että teini ymmärtää, että hyvin perusteltuna voi saada lisäaikaa.
Täällä myös hirveätä 15 v kanssa. Kovapäinen ja joustamaton meidän poika. Hirveä draamaihminen.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti aikaraja. Josta tarvittaessa voi joustaa. Että teini ymmärtää, että hyvin perusteltuna voi saada lisäaikaa.
Täällä myös hirveätä 15 v kanssa. Kovapäinen ja joustamaton meidän poika. Hirveä draamaihminen.
Jep. Ihan kaamee pänkkipää on nyt tämäkin. Hirvittäviä ongelmia syntyy käsittämättömistä asioista.
Ap
Kyllä ne välillä taantuvat. Muistan vieläkin kun vanhin poika oli JO 17-vuotias ja intti, että läksyjä ei tarvitse tehdä ja yöllä ei tarvitse nukkua yms ja, että muiden nuorten vanhemmat eivät valvo lastensa menoja yms yms
Tämä poika on vieläkin hirveän lapsellinen, vaikka ikää jo 25-vuotta...ja suurinpiirtein kaikki mitä on tehnyt on mennyt pieleen😐
Jos sillä on joku kaveri, josta ei meinaa päästä eroon. On helpompi sanoa, että täytyy mennä kuudeksi kotiin, kuin että en enää jaksa olla. Ei ehkä tästä teillä kysymys. Tuli vaan mieleen, koska toisella lapsellani on tällainen kaveri, joka ei oikein hyväksy mitään selityksiä ja yhdessä pitäisi roikkua iltamyöhään.
Samainen lapsi kävi kahden yläkoulun pääsykokeessa ohjeella että "katso aikataulu, mene kokeeseen, tee koe huolella ja mene sitten kouluun, mutta käy välissä jossain syömässä, katso että sulla on tarpeeksi rahaa ruokaan ja matkoihin". Yläkoulu, alakoulu ja koti kaikki eri kaupunginosissa.
Nyt kaksi vuotta myöhemmin jankkaa kun en muka ole opettanut miten bussilippu ladataan, ei osaa lähteä hoitamaan asiaansa ilman aikataulua, ei huoli rahaa, eikä selviä ilman kaveria.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti aikaraja. Josta tarvittaessa voi joustaa. Että teini ymmärtää, että hyvin perusteltuna voi saada lisäaikaa.
Täällä myös hirveätä 15 v kanssa. Kovapäinen ja joustamaton meidän poika. Hirveä draamaihminen.
Jep. Ihan kaamee pänkkipää on nyt tämäkin. Hirvittäviä ongelmia syntyy käsittämättömistä asioista.
Ap
Meillä jopa kouluun lähtö on draamaa. Tänään ei ollut menossa kouluun kun urheilukassikateissa. Lenkkarit ei mahtunut reppuun...minä olen retardi ja ties vaikka mitä. Vaatteet hukassa yms yms (sama äiti kuin yllä)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitä kellonaikaa on vaan tosi tyhmä antaa kun en yhtään tiedä kauanko se hänen asiansa toimittaminen vie. Tai matkat.
Ap
Siis selvästi et vain uskalla asettaa mitään rajoja.
Ei ole siitä kyse, vaan siitä että en vaan pysty arvioimaan kauanko matkoihin menee aikaa, kauanko menee aika sen asian hoitamiseen.
Ja hän on siis fiksu, luotettava, kaikin puolin jämpti nuori, jonka kanssa ei ole ikinä tarvinnut vääntää mistään.
Nyt yhtäkkiä tullut tällaista tuevattomuuden kokemista.
Ap
Sanot että 20.30 pitää olla viimeistään kotona ja jos pidempään tarvitsee olla niin aina pitää soittaa ja kysyä tarvitsemansa määrä lisäaikaa.
On nähnyt toistuvaa painajaista jossa huutaa minua, enkä minä tule.
Ja siis hänet on aikoinaan hoidettu pitkään kotona, kouluaikoina olen ollut joko toimistolla (jonne voi tulla) tai kotona työhuoneella. Ikinä en ole ollut tavoittamattomissa tai jättänyt vastaamatta tms.
Öh. Tietenkin määrität kotiintuloajat, ensin keskustelette niistä yhdessä.