Lue keskustelun säännöt.
Miten arki sujuu uuden lapsettoman puolison kanssa?
28.08.2017 |
Miten teillä äidit/isukit sujuu arki uuden puolison kanssa jolla ei ole lapsia? Ymmärtääkö/jaksaako uusi kumppani lapsiperhearkea? Onko tullut pahoja konflikteja? Tällaista mietin
Terv. yhden pienen lapsen äiti
Kommentit (24)
Erosin juuri eilen tälläisestä tilanteesta. Enkä todellakaan jäänyt sanattomaksi. Sekä isä, että lapsi sai suoraa puhetta siitä, että eron syy oli lapsi. Minulla ei ollut mitään motiivia suojella lasta millainen pikkupaskiainen se on, isekäs, ylidramaattinen, jne. Minulla ei olisi saanut olla mitään sanottavaan siihen miten lapsen tulisi olla tai käyttäytä meillä, esim. omat jäljet korjattava, ruoka syödä pöydässä, jne...mutta olisi pitänyt olla hänen kanssaan, hakea, kustata, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uuden puolison näkökulmasta voin sanoa että alku oli vähän raskasta kun tuntui ettei oikein saisi puuttua mihinkään lapsiin liittyvään mutta silti olisi pitänyt olla lapselle se toinen "vanhempi" (esim. Just noi hakemiset ja hoitamiset). Puuttumisella tarkoitan nyt lähinnä arjessa tapahtuvaa kasvatusta ja ohjeistamista.
Ajan kanssa ollaan kaikki löydetty oma paikkamme ja nyt olen auttavana aikuisena läsnä mutta jätän ns. suuremmat päätökset miehelle tai lasten äidille.
Itse olin lapsettomana tuossa tilanteessa. Helposti se meni siihen että apuni kelpasi mutta mielipiteeni ei. Rankkaahan se välillä oli.
Siitä lähdetään, että sillä lapsettomalla suhteen osapuolella ei ole mitään velvoitteita lasta kohtaan. Lapsella on kaksi vanhempaa, jotka kasvattavat ja elättävät. Se lapseton on vain lapsen vanhemman kumppani, ei mikään bonusmutsi tai isäpuoli. Kun rajat tehdään tällä lailla selväksi, ongelmia tulee selvästi vähemmän.
Näistä voi kai neuvoksi ottaa että jos haluat olla arjessa sen uuden puolison kanssa niin kuuntele ja kunnioita hänen mielipiteitään kuten myös hän vanhemman?
Minun uudella kumppanilla oli tietenkin omat mielipiteet lapsen kasvatuksesta ja oli siihen valmis osallistumaan. Emme ole aina samaa mieltä mutta kumpikin perustelee oman näkemyksensä.
Meitä on siis kolme jotka lasta kasvattaa kun isä on myös mukana. Ikinä ei ole tarvinnut siitä riidellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä lähdetään, että sillä lapsettomalla suhteen osapuolella ei ole mitään velvoitteita lasta kohtaan. Lapsella on kaksi vanhempaa, jotka kasvattavat ja elättävät. Se lapseton on vain lapsen vanhemman kumppani, ei mikään bonusmutsi tai isäpuoli. Kun rajat tehdään tällä lailla selväksi, ongelmia tulee selvästi vähemmän.
Eli kaksi erillistä arkea. Ei osallistuta toisen arkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä lähdetään, että sillä lapsettomalla suhteen osapuolella ei ole mitään velvoitteita lasta kohtaan. Lapsella on kaksi vanhempaa, jotka kasvattavat ja elättävät. Se lapseton on vain lapsen vanhemman kumppani, ei mikään bonusmutsi tai isäpuoli. Kun rajat tehdään tällä lailla selväksi, ongelmia tulee selvästi vähemmän.
Eli kaksi erillistä arkea. Ei osallistuta toisen arkeen?
En ole ylläoleva, mutta uusperheellinen. Kyllä, uusperhe pnnistuu, kun vanhempi hoitaa omat lapsensa.
Miksi siihen arkeen pitäisi osallistua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä lähdetään, että sillä lapsettomalla suhteen osapuolella ei ole mitään velvoitteita lasta kohtaan. Lapsella on kaksi vanhempaa, jotka kasvattavat ja elättävät. Se lapseton on vain lapsen vanhemman kumppani, ei mikään bonusmutsi tai isäpuoli. Kun rajat tehdään tällä lailla selväksi, ongelmia tulee selvästi vähemmän.
Eli kaksi erillistä arkea. Ei osallistuta toisen arkeen?
En ole ylläoleva, mutta uusperheellinen. Kyllä, uusperhe pnnistuu, kun vanhempi hoitaa omat lapsensa.
Miksi siihen arkeen pitäisi osallistua?
Ap kysyi arjesta.
Meillä arki sujuu oikein mukavasti ja tietyllä lailla helpostikin. Minulla 3 lasta, miehellä ei lapsia. Alkuun seurusteltiin tovi, ennenkuin lapset tulivat kuvioon mukaan. Pikkuhiljaa mies alkoi viettää viikonloput meidän luona ja lopulta muutti luoksemme.
Alusta alkaen meillä on ollut molemminpuolinen kunnioitus ja varmuus, että tässä ollaan yhdessä. Mies kantaa vastuuta lapsistani kuin olisivat omia ja on tässä perhe-elämässä mukana ihan täysillä. Ja minä kunnioitan miestäni myös lastenhoitoon sekä kasvatukseen liittyvissä asioissa.
Meillä on hyvä ja tasapainoinen suhde, puhutaan kaikki asiat perinpohjin ja uskon, että se on syy miksi tämä sujuu näin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seurustellut kaksi vuotta lapsettoman miehen kanssa, itselläni on kaksi lasta. Me emme jaa lapsiarkea juurikaan, vaan asumme eri osoitteissa, ja vietämme mahdollisimman paljon aikaa mun lapsettomilla viikoilla. Silloinhan arki on yhtä juhlaa, laadukasta parisuhdeaikaa aikuisten kesken.
Lähtökohtana on se, että en ole miehen lasten äiti. En kuljeta harrastuksiin, en etsi kadonneita kirjoja jne. Lasten isä saa luvan panostaa lapsiinsa 100%, minä olen silloin pelkkä statisti ja vietän paljon aikaa kavereiden kanssa. Jos tulee akuutti hätätilanne niin tietenkin toimin kuin kuka tahansa aikuinen, mutta meille on ollut alusta asti selvää, että olen isän uusi kumppani, en lasten yksi vanhempi. Ei ole minun tehtääni käskeä tai komentaa,sitä varten on biologiset vanhemmat.
Lasten äiti kunnioittaa tätä, että en pyri olemaan mikään kasvatuskumppani tms. Teen omalla tavallani, mutta ei minulla ole mitään intoa lukea Wilmaa vain siksi, että miehen lapsi on koulussa. Lasten mielestä näin on hyvä, en keksi mitään huoneidensiivoussessioita tai kiellä kavereita isäviikolla - isä päättäkööt itse, millaisia lapsia haluaa kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtana on se, että en ole miehen lasten äiti. En kuljeta harrastuksiin, en etsi kadonneita kirjoja jne. Lasten isä saa luvan panostaa lapsiinsa 100%, minä olen silloin pelkkä statisti ja vietän paljon aikaa kavereiden kanssa. Jos tulee akuutti hätätilanne niin tietenkin toimin kuin kuka tahansa aikuinen, mutta meille on ollut alusta asti selvää, että olen isän uusi kumppani, en lasten yksi vanhempi. Ei ole minun tehtääni käskeä tai komentaa,sitä varten on biologiset vanhemmat.
Lasten äiti kunnioittaa tätä, että en pyri olemaan mikään kasvatuskumppani tms. Teen omalla tavallani, mutta ei minulla ole mitään intoa lukea Wilmaa vain siksi, että miehen lapsi on koulussa. Lasten mielestä näin on hyvä, en keksi mitään huoneidensiivoussessioita tai kiellä kavereita isäviikolla - isä päättäkööt itse, millaisia lapsia haluaa kasvattaa.
Minä en jaksaisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa jota ei kiinnosta minun elämäni yhtään mutta jokainen tavallaan.
Minä en jaksaisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa jota ei kiinnosta minun elämäni yhtään mutta jokainen tavallaan.[/quote]
Miksi ei kiinnostaisi millään tavalla? On kai kumppanilla muutakin elämää kuin lapset. Ja voihan sitä olla menossa mukana ja olla kiinnostunut lasten elämästä, vaikka ei kanna lapsista vastuuta kuten biologiset vanhemmat. Jokainen omalla tavallaan. En ole kommentoija, mutta ihmettelen vain miksi nämä uusioperhekuviotkin pitäisi olla niin mustavalkoisia. Jokainen perhe miettii itse miten oman perheensä hoitaa.
Jos eroaisin miehestäni ja löytäisin uuden kumppanin, niin tuskin edes haluaisin että kukaan minun ja mieheni lisäksi puuttuisi lasteni elämään. Minulle sopisi vallan hyvin, että uusi kumppani olisi lapsilla enemmänkin kaverillinen kuin isällinen. Usein tuntuu että uusille kumppaneille ladataan hirveät paineet. Ei uudet kumppanit ole mitään autokuskeja, hoitajia ja varakukkatoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies päättäisi vaihtaa nuorempaan, niin katsottaisiin sitten yhdessä että on soveltuva huolehtimaan lapsistani.
Vierailija kirjoitti:
Minä en jaksaisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa jota ei kiinnosta minun elämäni yhtään mutta jokainen tavallaan.
Miksi ei kiinnostaisi millään tavalla? On kai kumppanilla muutakin elämää kuin lapset. Ja voihan sitä olla menossa mukana ja olla kiinnostunut lasten elämästä, vaikka ei kanna lapsista vastuuta kuten biologiset vanhemmat. Jokainen omalla tavallaan. En ole kommentoija, mutta ihmettelen vain miksi nämä uusioperhekuviotkin pitäisi olla niin mustavalkoisia. Jokainen perhe miettii itse miten oman perheensä hoitaa.
Jos eroaisin miehestäni ja löytäisin uuden kumppanin, niin tuskin edes haluaisin että kukaan minun ja mieheni lisäksi puuttuisi lasteni elämään. Minulle sopisi vallan hyvin, että uusi kumppani olisi lapsilla enemmänkin kaverillinen kuin isällinen. Usein tuntuu että uusille kumppaneille ladataan hirveät paineet. Ei uudet kumppanit ole mitään autokuskeja, hoitajia ja varakukkatoita.
En minä kenekään valintoja tuomitse, elämäntilanteet ja toiveet parisuhteesta voi olla niin erilaisia. Minulla esimerkiksi tilanne jossa lapsi asuu vain minun luonani jolloin on aika merkittävän suuri osa elämästäni. En pystyisi olemaan perhe ihmisen kanssa joka täysin irtisanoutuu siitä mikä on minun arkeni ja jää statistiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä lähdetään, että sillä lapsettomalla suhteen osapuolella ei ole mitään velvoitteita lasta kohtaan. Lapsella on kaksi vanhempaa, jotka kasvattavat ja elättävät. Se lapseton on vain lapsen vanhemman kumppani, ei mikään bonusmutsi tai isäpuoli. Kun rajat tehdään tällä lailla selväksi, ongelmia tulee selvästi vähemmän.
Eli kaksi erillistä arkea. Ei osallistuta toisen arkeen?
En ole ylläoleva, mutta uusperheellinen. Kyllä, uusperhe pnnistuu, kun vanhempi hoitaa omat lapsensa.
Miksi siihen arkeen pitäisi osallistua?
Ai luoja. Mistähän tässä oltiin keskustelemassa?
Minä sain kolmekymppisenä miehen mukana kaksi teiniä. Olihan siinä kärvistelemistä, mutta nyt kun asuvat omillaan, olen heille se kolmas aikuinen perheenjäsen. Hauskaa on se, että kummallakin lapsella on omat juttunsa, mihin kysytään apua minulta, ei äidiltä tai isältä. Löytyi siis se minunkin paikkani tässä kuviossa. Olen ollut lasten isän kanssa jo yli 10v, ja ollaan onnellisesti naimisissa. Olen vapaaehtoisesti lapseton, enkä luultavasti olisi lähtenyt kuvioon, missä alle 10v lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä lähdetään, että sillä lapsettomalla suhteen osapuolella ei ole mitään velvoitteita lasta kohtaan. Lapsella on kaksi vanhempaa, jotka kasvattavat ja elättävät. Se lapseton on vain lapsen vanhemman kumppani, ei mikään bonusmutsi tai isäpuoli. Kun rajat tehdään tällä lailla selväksi, ongelmia tulee selvästi vähemmän.
Eli kaksi erillistä arkea. Ei osallistuta toisen arkeen?
En ole ylläoleva, mutta uusperheellinen. Kyllä, uusperhe pnnistuu, kun vanhempi hoitaa omat lapsensa.
Miksi siihen arkeen pitäisi osallistua?
Ai luoja. Mistähän tässä oltiin keskustelemassa?
Miksi lapseton katkera akka haluaa keskustella aiheesta?
Me emme edes vielä seurustelleet kun itse alkoi ehdottaa että voi hakea lasta tarhasta kun pääsee aikaisemmin töistä. Siinä se alkoi pyöriä meillä, laitettiin yhdessä ruokaa ja muuta normaalia.
Jälkeen päin itsekin ihmetellyt mitä siinä kävi kun kaikki oli niin luontevaa. Kyseessä silloin kolmekymppinen mies jonka parilla kaverilla lapsia.
Meidän suhde kai alkoi sillä arjen jakamisella.