Miten arki sujuu uuden lapsettoman puolison kanssa?

On eri asia, kun eletään kahta taloutta kahdessa kodissa. Mutta en ymmärrä, että lähdetään "uusperhettä" perustamaan, mutta vain toinen vastaa lasten tarpeisiin ja vain toisella on oikeus ottaa kantaa lasten käyttäytymiseen jopa yhteisessä kodissa. Se ei ole mikään perhe, olette kämppiksiä, jotka seurustelevat.

Tarkkuutta uusien puolisoiden suhteen ja myös heidän perheenjäsenieen. Voi löytyä vaikka minkälaista vipeltäjää jotka voi olla jopa vaaraksi lapselle. Varsinkin kun kyseessä tyttölapsi.

Miksi kaksi toistaan syvästi rakastavaa puolisoa eroaisi?

AnniA kirjoitti:

On eri asia, kun eletään kahta taloutta kahdessa kodissa. Mutta en ymmärrä, että lähdetään "uusperhettä" perustamaan, mutta vain toinen vastaa lasten tarpeisiin ja vain toisella on oikeus ottaa kantaa lasten käyttäytymiseen jopa yhteisessä kodissa. Se ei ole mikään perhe, olette kämppiksiä, jotka seurustelevat.

Olet oikeassa, se ei ole "perhe", vaan se on the "parisuhde". Ja juuri siksi parisuhde kukoistaakin, jos molemmat kantavat vastuun omista lapsistaan. Varmin tapa tappaa uusperheily on heivata omat lapsensa uuden puolison vastuulle.

Totta kai omassa kodissa saa määrätä, miten minun kodissani tehdään. Mutta jos ei halua "sä et ole mun äiti"-märinöitä, niin kaikki loput kasvatusvastuut omalle vanhemmalle.

Meillä ei ole mitään uusperheen ongelmia, joista aina valitetaan. Me selkeästi hoidamme omat lapsemme. Autamme toisiamme hätätilanteessa, mutta vain sitten, kun itse ei enää osaa tai pysty.

Talous on meillä yhteinen meidän parisuhde-yksikössä. Sitten molemmilla on omia menoja, kuten työt, kaverit ja omat lapset. Niin, ja emme seurustele, olemme naimisissa.

Meillä siis molemmilla on omia lapsia, mutta ei yhteisiä, eikä yhteisiä tule. Tätä parisuhdetta emme lapsilla aio tuhota.