Lapsi partioon?

Meillä on pelkästään hyviä kokemuksia. Paljon kyllä riippuu siitä ryhmän vetäjästä että millaiseksi harrastus moutoutuu.

Sivusta seuranneena miellän partion hyväksi harrastukseksi, joka opettaa vastuunottoa ja erilaisia käytännön taitoja. Kuulemani kritiikit liittyvät joissakin lippukunnissa esiintyvään kiusaamiseen, jota varmasti esiintyy kaikissa harrastuksissa. Valitkaa siis lippukunta huolella.

Onko niissä lippukunnissa sitten millaisia eroja? Asutaan pienellä paikkakunnalla, ja tietääkseni täällä on vain tuo yksi lippukunta, joten ei voida valikoida.

Entä tarvitseeko lapsen osata jo jotain ennen kuin aloittaa partion? Ei kai noita pieniä heti laiteta esim. suunnistamaan tai patikoimaan pitkiä matkoja? Pitääkö heti alkuun olla jotain erikoistarvikkeita? Mitään vaelluskenkiä ja telttoja meillä ei kotona ole.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Onko niissä lippukunnissa sitten millaisia eroja? Asutaan pienellä paikkakunnalla, ja tietääkseni täällä on vain tuo yksi lippukunta, joten ei voida valikoida.

Entä tarvitseeko lapsen osata jo jotain ennen kuin aloittaa partion? Ei kai noita pieniä heti laiteta esim. suunnistamaan tai patikoimaan pitkiä matkoja? Pitääkö heti alkuun olla jotain erikoistarvikkeita? Mitään vaelluskenkiä ja telttoja meillä ei kotona ole.

Ap.

Lippukunnissa on eroja. On erilaisiin teemoihin "erikoistuneita" on merilippukuntaa, erähenkistä, kisailupainotteista yms. Lippukunnilla on myös eri resursseja jotka vaikuttavat toimintaan. Uskon että lähilippukunta on hyvä. Mitään ei tarvitse osata ennen sinne menoa. Kaikissa aktiviteeteissa otetaan huomioon lasten ikä ja taidot. Alkuun ei tarvitse olla mitään. Tavaroita ostetaan tarpeen mukaan kun tulee eteen. Lippukunnilla on omat teltat. Noin pienet eivät tarvitse vaelluskenkiä. Retkien tullessa ostetaan sitten ne tavarat joita tarvitaan, silloin kannattaa miettiä kuinka paljon haluaa panostaa.

Itse olen ollut partiossa 21 vuotta ja johtajana toiminut aika pitkään. Suosittelen partiota harrastuksena. Oppii hyviä taitoja ja harvassa harrastuksessa pystyy niin erilaiset ihmiset toimimaan keskenään.

Partio on hyvä harrastus. Laittaisin lapseni ehdottomasti sinne, mikäli kunnassamme olisi toimiva lippukunta.

T. Entinen kisaaja

Partio on kiva ja suhteellisen edullinen harrastus. Varusteita ei alkuun tarvitse paljoa ja jatkossakin niitä voi kysellä myös lainaan. Makuupussi kannattaa toki hankkia itselle jo ihan hygieniasyistä.

Harrastin itse monta vuotta partiota ja toimin myös pienten ohjaajana. Pienten kanssa leikitään paljon ja erilaisten partiotaitojen harjoittelu tapahtuu leikin kautta. Voisin kertoa vaikka kuinka paljon hyviä kokemuksia!

Ehdottomasti sinne jos vain hänellä on siihen vetoa.

Oppii sekä omatoimisuutta että toimimista ryhmän osana.

Minulla aikoinaan pitkään kestänyt partioharrastus loppui, kun uskonnollisuus alkoi liikaa tökkiä. (Olen ollut aina uskonnoton) Partiohan on kristillinen harrastus ja meidän lippukunnassamme se oli kyllä jatkuvasti esillä. Minusta ei ollut vetämään mitään iltahartauksia, joten lopulta lopetin harrastuksen, vaikka rakastin ihan kaikkea muuta siinä. Partio opettaa pienille lapsille sen, mitä nuoret miehet oppivat uutena asiana vasta intissä, joten kyllä sillä oikeasti on paljon merkitystä elämässä. Mielestäni vain positiivisella tavalla.

Jos lapsi itse sinne haluaa, niin ehdottomasti sinne vain. Itse olin aikanani myös partiossa , ja se oli ihan paras harrastus kersana. Plus siellä tosiaan oppii omatoimiseksi ja toimimaan ryhmässä. Ja ne retket oli niin jänniä ja hauskoja. Varusteet maksaa tietenkin jonkin verran, mutta muuten suhta halpa harrastus.

Makuupussikin oikein käytettynä, säilytettynä ja huollettuna kestää sitten vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla aikoinaan pitkään kestänyt partioharrastus loppui, kun uskonnollisuus alkoi liikaa tökkiä. (Olen ollut aina uskonnoton) Partiohan on kristillinen harrastus ja meidän lippukunnassamme se oli kyllä jatkuvasti esillä. Minusta ei ollut vetämään mitään iltahartauksia, joten lopulta lopetin harrastuksen, vaikka rakastin ihan kaikkea muuta siinä. Partio opettaa pienille lapsille sen, mitä nuoret miehet oppivat uutena asiana vasta intissä, joten kyllä sillä oikeasti on paljon merkitystä elämässä. Mielestäni vain positiivisella tavalla.

What? Partio uskonnollinen harrastus? Iltahartauksia? Missäpäin maailmaa?

Parasta partiossa on että leireillä on yleensä puhelinkielto (ei oteta ollenkaan mukaan, paitsi johtajilla toki turvallisuussyistä). Oppivat että ilman puhelintakin voi elää ja jopa viihtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla aikoinaan pitkään kestänyt partioharrastus loppui, kun uskonnollisuus alkoi liikaa tökkiä. (Olen ollut aina uskonnoton) Partiohan on kristillinen harrastus ja meidän lippukunnassamme se oli kyllä jatkuvasti esillä. Minusta ei ollut vetämään mitään iltahartauksia, joten lopulta lopetin harrastuksen, vaikka rakastin ihan kaikkea muuta siinä. Partio opettaa pienille lapsille sen, mitä nuoret miehet oppivat uutena asiana vasta intissä, joten kyllä sillä oikeasti on paljon merkitystä elämässä. Mielestäni vain positiivisella tavalla.

What? Partio uskonnollinen harrastus? Iltahartauksia? Missäpäin maailmaa?

Riippuu paljon lippukunnasta, paikoin toimivat srk:n yhteydessä. Toki viime kädessä vetäjät märittävät sen onko uskonnollisuutta vai ei. Meidän lippukunnassa näkyy lähinnä vain pari ketaa vuodessa järjestettävässä partiokirkossa, joka on toki vapaaehtoinen.

Uskonnoton jatkaa ja kysyy, että miksi alapeukut?

Kerroin tuosta siksi, koska tosi monelle tulee yllätyksenä partion kristillisyys, vaikka onhan se ihan selvä asia. Lippukuntakohtaista sitten, että paljonko se on esillä; meillä oli varmaan keskiverrosti. Ei ole kauaa, kun äitini kanssa muistelin, miten hänkin oli usein jonkun kevätkirkon tai joulukirkon yhteydessä keittiöapuna tms. Ja tietysti jokaisen kololla kokoontumisen yhteyteenkin kuului pois lähtiessä siunaamisen tyyppinen yhteisloru. Se oli oma kypsynyt päätökseni, että minusta ei ole tähän, kun olisi ollut aika tosissaan alkaa ohjata pienempiä. Surin sitä paljon, koska partiota vastaavaa uskonnotonta harrastusta ei vain ole. Vanhemmilleni se oli pettymys, että tein niin.

Olen omalle lapselle opettanut partiotaitoja luonnossa ihan itse, ja kertonut myös harrastuksesta. Jos hän sinne isompana haluaa, niin saa mennä. Kyllä se harrastus niin paljon antaa, että se kannattaa. Eikä se ole verrattain kallis lainkaan.

Valitkaa partioporukka, joka ei tee yhteistyötä evlut kirkon kanssa. Lasten aivopesu ei ole nykyaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Valitkaa partioporukka, joka ei tee yhteistyötä evlut kirkon kanssa. Lasten aivopesu ei ole nykyaikaa.

Yleensä se yhteistyö tarkoittaa että on kokoontumistilat ja leirikeskus ilmaiseksi käytössä. Ei ne papit tai muu henkilökunta sieltä tule partiolaisten kanssa hengailemaan tavallisiin koloiltoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitkaa partioporukka, joka ei tee yhteistyötä evlut kirkon kanssa. Lasten aivopesu ei ole nykyaikaa.

Yleensä se yhteistyö tarkoittaa että on kokoontumistilat ja leirikeskus ilmaiseksi käytössä. Ei ne papit tai muu henkilökunta sieltä tule partiolaisten kanssa hengailemaan tavallisiin koloiltoihin.

Ja jos kerran vuodessa on joku partiolaisten joulukirkko tms., niin uskonnottomat voi toki jäädä sieltä pois.

Kiitos kaikille vastauksista! :)

Uskonnollisuus ei meitä haittaa kun kuulutaan kirkkoon. Ja varusteitakin ostetaan ihan mielellään sitten jos tyttö oikeasti innostuu ja haluaa jatkaa. Eiköhän hän ainakin kokeilemaan lähde, eihän sitä tiedä mikä on se "oma juttu", jos ei kokeile vähän kaikenlaista. Ja tuossa iässä varmaan tärkeintä on että siellä harrastuksessa olisi kavereita.

Jos jollain on vielä jotain vinkkiä millä tuolle 8-v:lle voisin "markkinoida" partiota niin kertokaa, tytär on vielä vähän epävarma koska ei ole koskaan aiemmin käynyt missään harrastuksessa :)

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista! :)

Uskonnollisuus ei meitä haittaa kun kuulutaan kirkkoon. Ja varusteitakin ostetaan ihan mielellään sitten jos tyttö oikeasti innostuu ja haluaa jatkaa. Eiköhän hän ainakin kokeilemaan lähde, eihän sitä tiedä mikä on se "oma juttu", jos ei kokeile vähän kaikenlaista. Ja tuossa iässä varmaan tärkeintä on että siellä harrastuksessa olisi kavereita.

Jos jollain on vielä jotain vinkkiä millä tuolle 8-v:lle voisin "markkinoida" partiota niin kertokaa, tytär on vielä vähän epävarma koska ei ole koskaan aiemmin käynyt missään harrastuksessa :)

Ap.

Sieltä saa kavereita jotka säilyvät koko loppuiän.

Galaktinen Sankari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista! :)

Uskonnollisuus ei meitä haittaa kun kuulutaan kirkkoon. Ja varusteitakin ostetaan ihan mielellään sitten jos tyttö oikeasti innostuu ja haluaa jatkaa. Eiköhän hän ainakin kokeilemaan lähde, eihän sitä tiedä mikä on se "oma juttu", jos ei kokeile vähän kaikenlaista. Ja tuossa iässä varmaan tärkeintä on että siellä harrastuksessa olisi kavereita.

Jos jollain on vielä jotain vinkkiä millä tuolle 8-v:lle voisin "markkinoida" partiota niin kertokaa, tytär on vielä vähän epävarma koska ei ole koskaan aiemmin käynyt missään harrastuksessa :)

Ap.

Sieltä saa kavereita jotka säilyvät koko loppuiän.

Itselläni ei ole partiotaustaa, mutta näin olen monelta kuullut. Omalle miehelleni partio oli suorastaan pelastus. Hän pääsi sen kautta tutustumaan samalla paikkakunnalla asuviin lapsiin muuton jälkeen ja oppi sellaisia erätaitoja, jotka olisivat muuten voineet kirjatoukalta jäädä oppimatta - niistä on ollut hyötyä ihan ammatillisestikin. Miehen veli taisi todeta, että partioharrastuksessa saatujen kaverisuhteiden vuoksi hän löytää koska vain yösijan mistä tahansa paikasta rannikkoseudulla Oulusta Kotkaan.

Itse olin partiossa seitesemänvuotiaasta kymmenenvuotiaaksi. Odotin partiolta käsillä tekemistä, retkeilyä ja hauskaa yhdessäoloa. Todellisuudessa koko partio pyöri lähinnä vain jumalan ja jeesuksen ympärillä. Uskominen oli siis isoin osa tätä hommaa. Ateistina koko elämäni eläneenä se oli suoraan sanoen perseestä ja tappavan tylsää. Siksi lopetinkin sen, ei jeesustelu enää kiinnostanut.