Päiväkodissa alkanut sujumaan hyvin, mutta kotona illat ovat muuttuneetkin ihan *piip*...

Jossain ne päivän paineet täytyy purkaa. Päiväkodissa lasten täytyy olla niin kiltisti joka päivä. Vieraampien ihmisten kanssa ei uskalla kiukutella.



Lisäksi kahden vuoden kieppeillä tuleva uhmaikäkin (nykyisin oikea nimi on kyllä tahtoikä) saattaa painaa jo päälle.



Nyt vaan vanhemmille pitkää pinnaa! Ja lapselle ja vanhemmille iltaisin paljon rauhallista yhdessäoloa ja sylittelyä. Kyllä se siitä!

Meillä saman ikäinen heppu ja samanlaista käytöstä ilmennyt, vaikka kotihoidossa vielä onkin. Yhtenä päivänä kaikki on ok, toisena saa hepuleita aivan jokaisesta asiasta ja on kiellettyjen juttujen kimpussa taukoamatta. Olisko se sit joku Jekyll&Hyde ikä ; )

Siihen vielä lisää päälle sen erossa olon aiheuttaman ahdistuksen, niin illat on railakkaita varmasti! Yritä vaan jaksaa olla hyvä, lämmin, hellä ;), lapsi vaan testaa sun rakkauttasi. Tsemppiä!

Ja tosiaan tuo yhteinen aika heti kotiin tultua auttaa. Siis sylittelyä, leikkimistä ja lapsen " extra" huomioimista. Jos meinaa kiukutella, otan tiukasti syliin ja kyselen rauhallisesti, mikä on ja yritän puhella rauhallisesti muutoinkin. Sillä se menee nopeasti ohi.

kuin kotona. Meidän samanikäinen tarvitsee muutaman kerran viikossa ekstrapäiväunet, ei riitä päiväkodissa nukutut.