työkaveriin rakastuminen (mies- naiseen)

Kertominen kyllä ottaa askeleen peruuttamattomaan. Oletko valmis ottamaan tämän riskin kaikkine mahdollisine seurauksineen?

Ja ole jollain tavalla varma että hänellä sekä itselläsi _on_ todellakin huono parisuhde sen sijaan että samat (itsestänne johtuvat) ongelmat vaan siirtyisivät seuraavaan parisuhteeseen tai että pelkästään uskottelet näin itsellesi. Hänen ja sinun kumppanit voivat olla aivan eri käsityksessä parisuhteenne tilasta.

Aloita vyyhti purkamaan omasta parisuhteestasi. Puolisosi ei ole mikään varalla olija jos työkaveri ei lämpenekään.

On helppo tuomita ihmiset. Sanoa mikä on oikein. Oletko 1 vastaaja itse jättänyt kumppanin jonka kanssa voi olla yhdessä mutta kiinnostuu toisesta? Oletko ollut pitkässä parisuhteessa?

Minusta puhuminen kannattaa aina jos tuntuu että toinen on samalla aaltopituudella. Ei ihastumisesta ole mitään väärää ei siinä että suhde päättyy ja uusi alkaa.

Vaikka työkaverin kanssa mitään ei alkaisi niin varmasti jokainen pitää siitä tunteesta että joku on ollut sinusta kiinnostunut. Harvassa on ne jotka nauraa ja kiusaa ihastunutta. Se on kypsymättömyyttä. Osaat ap varmasti tulkita.

Omaa parisuhdetta voi aina parantaa omalta osaltaan. Ja huolehtia että on muutakin elämää kuin perhe, koska lasten muuttaessa muuttuu jälleen parisuhde.

Aina oleellista on kuitenkin oma elämä. Jokaisella. Tottakai perheen eteen kuuluu tehdä kaikkea jotta se toimii mutta jos paljon tuskailee ihastumisen ja kumppanin välillä niin kannattaa miettiä mitä voi itse tehdä.

Omt virheet voi todellakin siirtää uusiin suhteisiin mutta siinä myös on uudenlainen kumppani joka toimii kenties toisenlailla.

Mullakin varattu tuttu, joka omien sanojensa mukaan huonossa parisuhteessa, joskus sanoi pitävänsä minusta. No ehkä jollain tasolla pitääkin. Mutta kuitenkin jatkaa elämää eteenpäin siinä (huonossa?) parisuhtessaan.

Tottakai ymmärrettävää, mutta harmittaa että ite ehdin tykästymään kun toinen vaan puheli lämpimikseen, onneksi mitään ei ehtinyt kuitenkaan tapahtumaan. Kaikkea hyvää heille kuitenkin.

Ja pointtini oli että älä kerro jos et ole valmis etenemään. Toinen saattaa vaan toivoa turhia.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin varattu tuttu, joka omien sanojensa mukaan huonossa parisuhteessa, joskus sanoi pitävänsä minusta. No ehkä jollain tasolla pitääkin. Mutta kuitenkin jatkaa elämää eteenpäin siinä (huonossa?) parisuhtessaan.

Tottakai ymmärrettävää, mutta harmittaa että ite ehdin tykästymään kun toinen vaan puheli lämpimikseen, onneksi mitään ei ehtinyt kuitenkaan tapahtumaan. Kaikkea hyvää heille kuitenkin.

Ja pointtini oli että älä kerro jos et ole valmis etenemään. Toinen saattaa vaan toivoa turhia.

Hyvin puhuitte..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin varattu tuttu, joka omien sanojensa mukaan huonossa parisuhteessa, joskus sanoi pitävänsä minusta. No ehkä jollain tasolla pitääkin. Mutta kuitenkin jatkaa elämää eteenpäin siinä (huonossa?) parisuhtessaan.

Tottakai ymmärrettävää, mutta harmittaa että ite ehdin tykästymään kun toinen vaan puheli lämpimikseen, onneksi mitään ei ehtinyt kuitenkaan tapahtumaan. Kaikkea hyvää heille kuitenkin.

Ja pointtini oli että älä kerro jos et ole valmis etenemään. Toinen saattaa vaan toivoa turhia.

Hyvin puhuitte..

No en kai nyt kaikkia keskustelujamme tässä referoi.

No mä toivoisin että eräs työpaikkani mies tunnustaisi ihastuksensa. Se on niiiiiiiin selvää että.

Mies on minunkin makuuni, mukava, komea, haluttava ja fiksu. Tiedän hänen vsimonsa mutta en tunne. Luulen että heillä aika vaan ajanut ohi ja tapaliitto lasten vuoksi.

Oma liittoni tuhoutui miehen sarjapettämisen vuoksi. Mies on tsempannut ja rukoilee että em eroaisi, mutta minulle suhteemme kuoli . Lasten vuoksi elän tapaliitossa, käytännöllistä arkea eikä mies ainakaan hakkaa tai hauku.

Jos tuo työpaikkani mies lähestyisi niin olisin vain iloinen ja sanoisin, että samat on tunteet minullakin. Voitaisiin miettiä yhdessä että miten edetään ja itselläni olisi hyvä syy vihdoinkin laittaa erohakemus vetämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin varattu tuttu, joka omien sanojensa mukaan huonossa parisuhteessa, joskus sanoi pitävänsä minusta. No ehkä jollain tasolla pitääkin. Mutta kuitenkin jatkaa elämää eteenpäin siinä (huonossa?) parisuhtessaan.

Tottakai ymmärrettävää, mutta harmittaa että ite ehdin tykästymään kun toinen vaan puheli lämpimikseen, onneksi mitään ei ehtinyt kuitenkaan tapahtumaan. Kaikkea hyvää heille kuitenkin.

Ja pointtini oli että älä kerro jos et ole valmis etenemään. Toinen saattaa vaan toivoa turhia.

Hyvin puhuitte..

No en kai nyt kaikkia keskustelujamme tässä referoi.

Itse en ajattele että vaikka sinkun kuuluu edetä vaikka kiinnostuu jostain ihmisestä. Ei kaikki ihastumiset vaan lähde alkuun.

Itse olen pitänyt jos joku kertoo että olen hänestä ihana, ei sitä varten tarvitse välttämättä suhdetta tulla. Minusta suhde vaan tapahtuu, halutaan olla yhdessä.

Suhdetta kuuluu hoitaa, mutta joskus tapahtuu niin että tahtoo muuta. Kasvetaan ehkä eri suuntiin?

Tuo tunne peruuttamattomasta on sillain aito huoli että kun myönnetään tunteet, siihen saattaa saada vastaan positiivisen reaktion jolloin homma etenee. Ehkä pitää valita ero? Ehkä et ole koskaan ajatellut että sinä olet se joka päättää suhteen, etenkin jos on lapsi saatu ja ajattelet että olet mies joka pysyy naisensa rinnalla?

Toisaalta. Ehkä sen miettiminen tarkoittaa mitä ajattelet siitä toisesta naisesta?

Kiitos vastauksista kaikille! Kun on tässä mielentilassa(joka siis on se paras elämässä) ei koskaan voi tietää mitä tekee oikein. Toki on keskusteltu näistä omista suhteista ja molemmilla on se lasten muuttokin ajankohtaista. Kiinnostus on vahvaa mutta ilmeisesti naiset pystyy jotenkin pysymään neutraalimpana? Siksi epäröin tätä tunnustusta.

Kun luin 2:n vastauksen niin mietin miten hyvin se osuu ja tuntuu hyvältä saada neuvoja, kyllä kritiikkikin on paikallaan, mutta nyt ei osaa ottaa sitä vastaan.  Kaikissa  vastauksissa on neuvonsa ja suuri kiitos vielä kerran. 

Riippuu miehestä. Meillä oli tunteet työkaverin kanssa ja rakkaudesta teot ja sanat vaihdettu . Mies halusi sitä ja tätä yhteistä tulevaisuutta. Käry kävi ja itse kerroinkin omalle miehelle. Muutin erilleen ja jatkoin tapailua. Miehen avokki lähetti viestin kuinka itsekkäitä ja paskoja ollaan. Kerroin totuuden omista tunteista ja jos mies ei ole halukas omista kertomaan niin sille ei voinut mitään. Mies siis sanoi kotonaan että olemme vain ystäviä jne. He purkivat kihlauden mutta ovat edelleen yhdessä ja rakentavat rakkauttaan uudelleen. Ole siis varovainen, mies ei välttämättä lähde jos puolisonsa antaa anteeksi.

Miksi ajattelet että nainen loukkaantuu jos kerrot?

Rakastunut mies- naiseen?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ajattelet että nainen loukkaantuu jos kerrot?

Siis kun tiedän että hänen pitkä suhteensa on loppu/lopussa, se on kuin käyttäisi toisen herkkää

tilaa/tilannetta hyväksi. Oma suhteeni on samassa tilassa ja mietin siksikö olen niin tykästynyt

tähän naiseen. Tunne on kyllä minun puolelta syntynyt kauan sitten, mutta tottakai vahvistunut

kun ollaan näistä puhuttu ja ei hänkään ole ollut pois häätämässä. Ainahan tämä asia on selittämätön

ja tuntuu joskus myöhemmin jopa järjettömältä, mutta ei tätä voi tehdä kun just nyt!