Liinukka

Hei!
Kaipaan apua/kokemuksia/mietteitä. Olen yliopisto opiskelja, opintoja jäljellä vielä ainakin neljä vuotta ja oen raskaana yksin ilman miestä. En halua aborttia. Miten raskausajan pärjää yksin? Entä sitten vauvan kanssa? Ja talouspuoli huolettaa myös... Kaikki neuvot kehiin! Olen todella epätoivoinen ja ahdistaa tämä tilanne. Kiitos kaikille jo etukäteen:)

Kommentit (8)

Vierailija

Kannattaa hankkia hyvä turvaverkosto. Sellainen, jossa sinä autat toisia ja toiset sinua. TOivottavasti sinulla on myös läheisiä, jotka voivat olla tukenasi, esim. vanhempasi.

Rahallisesti pienen lapsen kanssa pärjää tässä maassa hyvin. Pieni lapsi ei paljon kuluta, kun on siihen tottunut. Kun lapsi kasvaa, kulutus lisääntyy. Mutta siihen mennessä ehdit saada opiskelut loppuun ja hankkia töitä.

Kannattaa käyttää kaikkia mahdollisa aputahoja, neuvolaa, perheneuvolaa jne. Kaikkea hyvää.

Vierailija

vauvan kanssa on tosi raskasta olla yksin siis pienen vauvan kanssa. Onko sinulla vanhempia tai muita läheisiä jotka voisivat olla paljon avuksi alussa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Asenne ratkaisee... Oikeasti yksin on ehkä jopa helpompaa kuin suhteessa. Tietty riippuu suhteesta ja toisen osapuolen osallistumisen määrästä. Nauti saat päättää kaikesta... nimi, kasvatustapa, rokotukset, ruokavalio yms. yksin. Ei tarvitse pelätä eroa, pettämistä jne. Hyvin pärjäät. Kannattaa tutustua muihin yksin lasta odottaviin.

Vierailija

Joistakin miehistä on enemmän vaivaa kuin apua. Monista about saman verran kumpaakin.

Onneksi olkoon! Kyllä te pärjäätte ja saatte olla onnellisia. Jos tulee liian rankkaa opiskelun kanssa, niin pidä vaikka välillä taukoa, mutta suunnittele tauko yhdessä amanuenssin kanssa niin, että pystyt sitten tilaisuuden tullen sujuvasti jatkamaan. Eli opintokokonaisuudet lukkoon, yms.

kahden totaali yh

Paljon on apuja tarjolla. Esim. kaupungin perhetyötä/kotipalvelua voi saada avuksi. Neuvolasta kannattaa kysellä niin voivat ottaa sieltä yhteyttä puolestasi, näin ainakin Tampereella. Kannattaa ehdottomasti lähteä perhekerhoihin, isoissa kaupungeissa on monia, oma paikka löytyy varmasti muista jos ensimmäinen ei miellytä. Itse käyn yksinhuoltajille tarkoitetussa kerhossa, samassa paikassa kävin myös raskausaikana suljetussa ryhmässä, sai vertaistukea ja ammattilaisten tukea. Lisäksi käyn kahdessa muussa kerhossa lasten kanssa. Yksinhuoltajat monesti tukevat ja auttavat toisiaan, ainakin keskustelu ja kokemusten jakaminen auttaa. Monesti lasten vaatteet ja tavarat kiertävät ilmaiseksi tai halvalla. Sitten on vapaaehtoistyöntekijöitä ja varamummoja jotka haluavat tukea lapsiperheitä ja varsinkin yksinhuoltajia. Hope ry toimii usealla paikkakunnalla, sieltä saa ilmaiseksi vaatteita ja tavaraa lapselle. Ja toimeentulotukea aina kannattaa hakea, jos varat eivät riitä. Harkinnanavaraista voit saada esim. vaunujen ja pinnasängyn hankintaan. Kyllä tästä selviää, vaikka välillä tiukkaa tekee jaksamisen ja rahojen kanssa. Lapsi on kuitenkin niin mahtava ja voimaannuttava asia, että tämä kaikki on sen arvoista. Vaikeinta on silloin kun lapset ja itse on sairaana. Ensimmäisellä lapsella oli refluksi ja maitoallergia, jotka diagnosoitiin vasta lähempänä vuoden ikää. Neuvolassa väitettiin että on vana sellainen vauva joka itkee paljon ja vika oli minussa... (äiti ei vaan jaksa)... Vaikeimman kautta dignoosi saatiin ja sitten helpotti kun sai lääkettä eikä syönyt maitotuotteita. Kannattaa pysyä tiukkana neuvolassa ja vaatia apua jos jokin lapsen voinnissa huolettaa, itsellä ei ollut oikein voimia kun jatkuvasti vaan valvoin huutavan vauvan kanssa enkä tiennyt mikä voisi olla vialla. Toinen lapseni taas oli aivan rauhallinen ja "helppo" tyytäväinen vauva, nyt on ollut aivan ihanaa, vaikka kahta lasta yksin hoidankin. Nyt ei vauvan jatkuva heräily edes haittaa, kunhan ei huuda ja itke kipuaan kaarella. Sairadteluihin kannattaa varautua pitämällä ruokakaapit "täynnä" ja vaippoja yms varastossa, sekä lääkkeitä itselle ja lapsille. Pahinta oli kun olimme kaikki olimme noroviruksessa, minä, vauva 6kk ja kolmevuotias joka oksentelu ympäriinsä ja itsellä kuumetta lähes 40. Siitäkin selvittiin vaikka luulin kuolevani, vähinään joutuvani tajuttomaksi.
Kerää siis ystäviä ja ketä vaan tuttuja naapureista lähtien tukijoukoiksi ja muista myös itse olla tukena apua tarvitseville. Hyvä kiertää!:)

Vierailija

Äärimmäisen mielenkiintoista - kommenttini on poistettu ketjusta. Kerroin olleeni samankaltaisessa tilanteessa: yliopisto-opiskelija jonka piti tehdä valinta - antaa elämä lapselle vai ei. Päätin painostuksesta huolimatta tehdä omantuntoni mukaan enkä koskaan sitä ole katunut. Valmistuin aikanaan yliopistosta ja sain vakiduunin kera ihanan lapsen. Bonuksena nykyään ihastuttavat lapsenlapset.
Ketä rassaa???

Liinulka

Sinä jonka kommenti poistettiin kuulisin tarinasi mielellään uudelleen, en ehtinyt sitä lukea. Kiitos kaikille. Kyllä elämä kantaa, uskon siihen :)

T ap

Vierailija

Liinulka kirjoitti:
Sinä jonka kommenti poistettiin kuulisin tarinasi mielellään uudelleen, en ehtinyt sitä lukea. Kiitos kaikille. Kyllä elämä kantaa, uskon siihen :)

T ap


No kerroin sen oikeastaan uudelleen kommentoinnissa. Mies vaati aborttia ja lapsen synnyttyä vei oikeuteen asian. Halusi isyystutkimuksia jotka minun mielestäni olisivat olleet itsestäänselvyyksiä ilman oikeudenkäyntiä.

No miten kävi? Hän oli edelleen isä, jonka hän oli kännipäissään oli aiemmin ystävilleen kertonut. Samoin oikeus langetti maksut lapsen syntymästä lähtien.

Miten nykyään? Selviydyin, selviydemme. Mitään en vaihtaisi pois - ehkä mulkun lapseni isän - mutta näitä en ainakaan minä osannut ennakoida.

- akateeminen, vakiduuni, mummi.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla