Työhöntulotarkastus ja aiemmat psyykkiset ongelmat, HS mielipidekirjoitus

Vierailija kirjoitti:

Jos valehtelee työhöntulotarkastuksessa sairaudesta, joka voi vaikuttaa työhön, niin työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa sairausajan palkkaa ko. sairauden takia. Siinä voi hymy hyytyä, kun hakee lääkäriltä 2 kk sairausloman ja kuulee, että se on palkaton vain siksi, että työhöntulotarkastuksessa ei asiaa maininnut.

Eli jos vaikkapa työntekijä joutuisi uudestaan sairaslomalle masennuksen takia, minkä takia hänen tässäkään vaiheessa tulisi kertoa aiemmasta masennuksesta? Ei ymmärrä. Ensinnäkään työntekijällä ei ole edes velvoitetta kertoa työnantajalle sairasloman syytä, riittää että on todistus lääkäriltä.

Nykyään kaikki diagnoosit laitetaan kai Kantaan, myös yksityisellä puolella?

Sieltähän ne sitten löytyy työterveyden käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Jos valehtelee työhöntulotarkastuksessa sairaudesta, joka voi vaikuttaa työhön, niin työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa sairausajan palkkaa ko. sairauden takia. Siinä voi hymy hyytyä, kun hakee lääkäriltä 2 kk sairausloman ja kuulee, että se on palkaton vain siksi, että työhöntulotarkastuksessa ei asiaa maininnut.

Aikamoista tuubaa suollat :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos valehtelee työhöntulotarkastuksessa sairaudesta, joka voi vaikuttaa työhön, niin työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa sairausajan palkkaa ko. sairauden takia. Siinä voi hymy hyytyä, kun hakee lääkäriltä 2 kk sairausloman ja kuulee, että se on palkaton vain siksi, että työhöntulotarkastuksessa ei asiaa maininnut.

Eli jos vaikkapa työntekijä joutuisi uudestaan sairaslomalle masennuksen takia, minkä takia hänen tässäkään vaiheessa tulisi kertoa aiemmasta masennuksesta? Ei ymmärrä. Ensinnäkään työntekijällä ei ole edes velvoitetta kertoa työnantajalle sairasloman syytä, riittää että on todistus lääkäriltä.

Kyllä sairauslomatodistuksessa lukee aina syy. Voi olla vaikka vain icd-koodi. Palkanlaskija viimeistään tarkistaa onko sairausloma palkallinen vai palkatonta. Pienissä yrityksissä palkanlaskija, esimies, firman omistaja sekä henkilöstöpäällikkö voivat olla yksi ja sama ihminen.

Tästäkään ei tarvitsisi jauhaa, kun kaikki sairauspoissaolot työstä olisivat palkattomia. Olisi tasa-arvo kaikilla, eikä olisi riski palkata mielenterveysongelmaista tai silminnähden perussairauksista kärsivää töihin.

Mutta kun halutaan työssäkäyvien saavan saikuttamisesta täyttä palkkaa, niin seuraus on sitten tämä, että työnantajat pyrkivät palkkaamaan vain tervettä väkeä. Mikä on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää.

Eli onko tämä masennus nyt sellainen että sillä saa luikerreltua kokonaan tyäelämästä pois?

Vierailija kirjoitti:

Tämä todistaa vain sitä, että diagnooseja käytetään aina sinua vastaan. Niistä tulisi ehdottomasti luopua kokonaan.

Sitä vartenhan ne on luotukin, luepa psykiatrian historiaa. Ihan helvetin karua.

Vierailija kirjoitti:

Harvassa on Suomessa ihmiset joilla ei mitää psyykkisiä ongelmia ole tai ole ollut.. unettomuutta, uupumusta jne. paska juttu, että ihminen joka on apua siihen uskaltanut hakea, ei ole oikeutettu enää työelämään. 

Jos hakee apua psyykkisiin ongelmiinsa, saa "palkinnoksi" diagnoosin, joka seuraa sinua koko loppuelämäsi ajan ja vaikeuttaa työnsaantimahdollisuuksiasi. Kun ovi toisensa jälkeen sulkeutuu nenäsi edestä työtä hakiessasi, ymmärrät että olet todella pahassa pinteessä ja ainoa keino on hakea valtolta tukia pärjätäksesi arkielämässäsi. Kun haet tukea, sinua häpäistään ja painostetaan hankkimaan itsellesi työpaikka. Ihan sama mitä teet, niin se ei riitä. Se ei ole tarpeeksi hyvä. Tällainen kierre on omiaan masentamaan ihan ketä tahansa entisestään ja kierre on valmis. 

Hmmm ottamatta kantaa yleisesti mt-ongelmaisten kykyyn tehdä töitä, niin jos luette rivien välistä niin mielipiteen kirjoittaja on ollut epävakaassa kuosissa tarkistuksessa. Itseasiassa hänhän oli käynyt vähintään kolme kertaa tapaamisessa, ensin työterveyshoitajalla, sitten lääkärillä joka on sillä käynnillä päättänyt tilata paperit ja sen jälkeen vielä toisen kerran lääkärillä, joka johti hänen oman kertoman mukaan sairaslomaan -> on siis romahtanut siellä vastaanotolla. Sairaudentunnoton, hoitovastainen ja herkästi henkisesti romahtava ihminen pitäisi palkata vaativaan ja kuormittavaan työhön?

Ei ole kivaa tuon ihmisen kannalta, mutta lääkäri teki oikean päätöksen.

Onkohan tuo lääkärin toiminta ihan laillista? Tuollainen kohtelu nostaa entisestään rimaa hakeutua hoitoon.

Juttu on kyllä ihan tuubaa. Lääkärillä ei ole mitään valtuuksia pitää henkilöä työhön sopimattomana jonkun vanhan masennusdiagnoosin takia. Ei lääkäri voi omasta päästään keksiä sopivia perusteita sille, että henkilö ei olisi työhön sopiva.

Juttu oli mielipidekirjoitus, ei mikään asiantuntija-artikkeli, ja kirjoittaja selvästi valehteli.

Sisarellani on bipo-dg, ja hänet valittiin juuri vakituiseen paikkaan sosiaalialalle (akateeminen koulutus), eikä hän diagnoosiaan ja lääkitystään mitenkään salannut. Tiedän myös liike-elämästä muutaman mt-diagnosoidun, jotka ovat kyllä kaikki päässeet töihin diagnoosista huolimatta, hiljattain masennusta sairastanut tuttuni valittiin markkinointipäälliköksi isohkoon firmaan.

Hesarikin voisi vähän miettiä mitä julkaisee.

Minulla on mielenterveydellisiä ongelmia ja masennuslääkitys. Terapiassa on käyty jne. Ei minulla ainakaan tämä vaikuttanut mitenkään työhöntulotarkastuksessa. Töissäkin olin ollut kyseisessä paikassa jo 3 vuotta ennen työhöntulotarkastusta. Meillä tuon kanssa ei kovin kiirettä pidetty.  Kaipa nuo olisivat siinä ajassa muutenkin huomanneet, jos minusta ei ole työntekoon. En ole vaivojeni takia ollut päivääkään sairaslomalla eikä se ole vaikuttanut mitenkään työntekooni. Olen kuulemma ahkera ja tunnollinen työntekijä ja saanut kiitosta pomoilta. 

Hullu saa olla, muttei tyhmä. Aina ei kannata kaikesta avautua ja luottaa ihmisiin tai järjestelmään.

Jokainen mielessään käyköön Jaakobin painin kertooko mt-ongelmistaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut tuota juttua (onko vain tilaajille taas?), mutta totean aiheeseen liittyen näin: Jos masennus on mennyt ohi ja henkilö kokee pystyvänsä työntekoon (ja tätä puoltaa esim. lähipiiri), niin kaikkien edun mukaista olisi tarjota edes jotain töitä, eikä niin että yksi diagnoosi tai yhden henkilön lausunto (joka ei edes ilmeisesti ollut psykiatri) vie työllistymismahdollisuudet loppuiäksi. Jokainen työkyvyttömyyseläkkeelle tai toimeentulotuelle loppuelämäkseen joutunut kuormittaa systeemiä entisestään. Jos elämä on saatu takaisin raiteilleen, niin sitä kannattaisi tukea,koska mielekäs tekeminen myös tukee mielenterveyttä. Itse kokemuksesta puhun, ilman töitä vaan vajoaa helposti huonompaan suuntaan.

Koko yhteiskunnan kannalta olisi tietysti järkevää että nämä epävakaat yksilöt ovat työssä sen mitä kykenevät eivätkä eläkkeellä kaksikymppisestä alkaen, mutta palkkaavan yrityksen kannalta tilanne on toinen. Ei yksikään yritys ole velvollinen ottamaan turhaa riskiä työntekijän työkunnon suhteen ja pieni yritys saattaa mennä nurin jos yksikin työntekijöistä on enemmän pitkillä sairaslomilla kuin töissä.

Ehkä valtiolla pitäisi olla työpaikka johon otetaan näitä masentuneita, itkeskelijöitä, pipoja ja muuten epävakaita harjoittelemaan työntekoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos valehtelee työhöntulotarkastuksessa sairaudesta, joka voi vaikuttaa työhön, niin työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa sairausajan palkkaa ko. sairauden takia. Siinä voi hymy hyytyä, kun hakee lääkäriltä 2 kk sairausloman ja kuulee, että se on palkaton vain siksi, että työhöntulotarkastuksessa ei asiaa maininnut.

Eli jos vaikkapa työntekijä joutuisi uudestaan sairaslomalle masennuksen takia, minkä takia hänen tässäkään vaiheessa tulisi kertoa aiemmasta masennuksesta? Ei ymmärrä. Ensinnäkään työntekijällä ei ole edes velvoitetta kertoa työnantajalle sairasloman syytä, riittää että on todistus lääkäriltä.

Kyllä pomon täytyy tietää sairausloman syy tai se on automaattisesti palkaton.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Itse sairastuin pari vuotta sitten ensimmäiseen maniaan. Olen nyt valmistumassa uuteen ammattiin ja mietin, mitä kertoa työhöntulotarkastuksessa?

Tuskin kannattaa kertoa mitään. Tosin jos itse kävit käräyttämässä itsesi lääkärille, voit olla ongelmissa.

Kannattaa tosiaan muutamaan kertaan miettiä, mitä itsestään lääkärille kertoo.

Vierailija kirjoitti:

Hullu saa olla, muttei tyhmä. Aina ei kannata kaikesta avautua ja luottaa ihmisiin tai järjestelmään.

Jokainen mielessään käyköön Jaakobin painin kertooko mt-ongelmistaan.

Vielä toistaiseksi on yksi ammattikunta, jonka kanssa voi puhua luottamuksellisesti: papit. He eivät kirjaa mihinkään valvontarekisteriin yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos valehtelee työhöntulotarkastuksessa sairaudesta, joka voi vaikuttaa työhön, niin työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa sairausajan palkkaa ko. sairauden takia. Siinä voi hymy hyytyä, kun hakee lääkäriltä 2 kk sairausloman ja kuulee, että se on palkaton vain siksi, että työhöntulotarkastuksessa ei asiaa maininnut.

Eli jos vaikkapa työntekijä joutuisi uudestaan sairaslomalle masennuksen takia, minkä takia hänen tässäkään vaiheessa tulisi kertoa aiemmasta masennuksesta? Ei ymmärrä. Ensinnäkään työntekijällä ei ole edes velvoitetta kertoa työnantajalle sairasloman syytä, riittää että on todistus lääkäriltä.

Kyllä pomon täytyy tietää sairausloman syy tai se on automaattisesti palkaton.

En tiedä missä Pohjois - Koreassa olet töissä, mutta meillä ei, eikä myöskään lain mukaan kuulu.

Mitä jos on sairastanut esim. Psykoottista vaikeaa masennusta tai pelko ja ahdistushäiriötä? Miten joku henkilö voisi kertoa näistä asioista tarkastuksessa?

Tuon mielipidejutun kirjoittaja antaa epäselvän kuvan tilanteesta, koska ei kerro mikä työ oli kyseessä. Tietyt psyykkiset sairaudet voi haitata poliisin, palomiehen, psykiatrisen sairaahoitajam tai vaikka ison kansainvälisen firman toimitusjohtajan työssä. Mutta ne ei ole este vaikka kassatyöhön, kokin työhön, kirjastovirkailijan työhön.

Ja lisäksi kirjoittaja väittää että esteeksi nousi masennus, vaikka hänellä oli kertomansa mukaan ollut myös dissosiaatiohäiriö, traumatausta, useita hoitojaksoja psykiatrisessa sairaalassa, jopa skitsofreniadiagnoosi, tosin omasta mielestään hällä ei ollut ollut psykoosisairautta.