Haistatko sen kun lapsesi on kipeä?

En haista. Mutta käykö se, että kerran pienen onnettomuuden jälkeen näin lapseni silmistä, että hän on kunnossa, vaikka muut höösäsivät lääkäriin lähtemisen kanssa? (Käytiin kyllä varmuuden vuoksi.)

Jeee!! Mä en oo ainoa! Haistan lapsista heti kun ovat tulossa kipeäksi, varsinkin kuumeen haistan heti. Vähän sellainen pistävä mutta ei paha tuoksu.

Haistan kyllä kuumeen, mutta lapsen sairastumista osaan yleensä jo odottaa eli ei tule minulle yllätyksenä, että sairastuu. Ihan kasvojen väristä ja muusta olemuksesta huomaan. Lapset muuttuvat kalpeammiksi, väsyneemmän näköisiksi ja esim kädet ja jalat voivat tutua viileämmiltä 1-2 päivää ennen kuumeen nousua.

Kyllä, en usko että kyseessä mikään äidillinen vaisto, vaan herkkä hajuaisti. Haistoin itsestäni myös lapsena, kun olin kipeä. Nyt haistan myös muiden lapsista, kun ovat kuumeessa.

Kyllä sen haistaa. Koska me äidit tunnemme lapsemme niin kovin hyvin, se on totta, että osaamme erottaa normaalin ja terveen tuoksun, sekä kipeeksi tulemisen hajun.

En haista mutta vaistoan sen aina, jopa lapsenlapsistani.

Haistan. Varsinkin omasta lapsesta, mutta myös muista ihmisistä. Toki vieraampien ihmisten kohdalla on vaikeampi arvioida kun ei tiedä miltä normaalisti haisevat, mutta sairaudet, varsinkin infektiot haisevat aika samalta kaikilla ihmisillä. En osaa oikein kuvailla sitä, mutta se vain on sellainen "kaikki ei ole kunnossa" efekti.

Ja kyllä, mulla on herkkä hajuaisti. Töissäkin toimin vainukoirana ja haetaan paikalle nuuskimaan, jos jokin haisee eikä saada selvyyttä mikä ja mistä haju tulee 🤣

Haistan, minulla on tosi herkkä hajuaisti. Kaikki sairaudet eivät haise samalle. Joillain viruksilla ja bakteereille on oma hajunsa.

Esim. yhdellä lapsistani oli ollut rota-virus vuosia aikaisemmin ja kuopuksen sairastuessa ripuliin haistoin heti sen oleva rotaa ja myöhemmin sairaalassa otetut testit sen vahvistivat. Sanoinkin, että ei tähän testiä olisi tarvittu. Mononukleoosilla on myös tosi voimakas ominaishaju.

Haistan. Haisee kipeältä, kuola haisee aina semmoiselta oudolta. Kuume haisee.

Mies ei ymmärrä.

Nyt tuo mies keksii vitsejä kuinka olen joku eläinemo muinaisella äidinvaistolla. Ehkä kuitenkin kyse on vaan siitä että tunnen lapseni ja hajuaisti. Kuulostaa loogisemmalta.

Kun ensimmäinen lapsi oli pieni oltiin paljon sairaalassa astman takia. Ajattelin että se haju liittyy sairaalaan. Nyt toisen lapsen kohdalla huomasin vasta että se onkin se kipeän lapsen haju.

Eli siis molemmat omat lapset haisee samalta kipeänä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt tuo mies keksii vitsejä kuinka olen joku eläinemo muinaisella äidinvaistolla. Ehkä kuitenkin kyse on vaan siitä että tunnen lapseni ja hajuaisti. Kuulostaa loogisemmalta.

Olemme kaikki äidit alkukantaisia luolaleijonaemoja. Sano sille urokselle, että jos se ei pidä pienempää suuta, täältä tulee tassulla päähän sopimusta alta nanosekunnin. Roargh! :[[

Kyllä kuumeen haistan minäkin! Sellainen makea haju tulee nenääni kun lapsi on kuumeessa. Nuhaa en haista :D

Lapsi on jo aikuinen mutta muistan kyllä, että hän haisi lapsena erilaiselta, kun oli sairas. Hänen hengityksensä oli muuten aina raikas, jopa aamulla, mutta kipeänä siihen tuli poikkeava tuoksu. Meilläkään ei mies haista koskaan mitään...

Itse haistoin ainakin korvatulehduksen. Muut havainnot liittyvät ehkä enemmän lapsen olemukseen.

Toisaalta lapsi huomasi jo pienenä, että äiti voi huonosti. Käski ottaa suihketta. Mulla siis astma. Aina ei hoksaa itse, että nyt on tilanne tämä, että kohta kosahdat.

Kun äidilläni todettiin rintasyöpä, tajusin tunnustelleeni omaa rintaani kuukausikaupalla samasta kohtaa, missä hänellä kyhmy. Olisiko sattumaa?

No en haista t. Ilmeisesti huonompi äiti

Vierailija kirjoitti:

No en haista t. Ilmeisesti huonompi äiti

Tai sitten sinun lapsissasi ei ole niin voimakkaita hajuja? Aikuisissakin ihmisissä huomaa miten joillain on voimakkaampi haju kuin toisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tuo mies keksii vitsejä kuinka olen joku eläinemo muinaisella äidinvaistolla. Ehkä kuitenkin kyse on vaan siitä että tunnen lapseni ja hajuaisti. Kuulostaa loogisemmalta.

Olemme kaikki äidit alkukantaisia luolaleijonaemoja. Sano sille urokselle, että jos se ei pidä pienempää suuta, täältä tulee tassulla päähän sopimusta alta nanosekunnin. Roargh! :[[

Ei hätää laumasiskot, hyvän tahtoisesti tuo tuossa naljailee :D

Olen aina ajatellut, että katson lapseni silmistä/kasvoista, onko hän kipeä. Polvistun lapsen eteen, otan käsillä kasvoista kiinni ja annan lausuntoni. Mutta ehkä siihen liittyy alitajuisella tasolla haistaminenkin.

Jossain oli kerran artikkeli naisesta joka haistaa parkinsonin (tms., en muista ihan tarkkaan) taudin. Tämä on tosi mielenkiintoista! Itse en huomaa ikinä mitään.