Mikä siinä syksyssä on niin kamalaa?

Onhan sykay tavallaan ihana ja kaunis vuodenaika, tykkään käpertyä punaviinikaakaon ja kirjan kanssa sohvannurkkaan ym. MUTTA siinä vaiheessa on vaikea nauttia mistään tunnelmasta, kun sormet kohmeisina, rillit sumeina ja housunlahkeet märkinä kiskot ostoksia kaupasta kotiin  tai  kun  viidettä kertaa saman päivän aikana kiskot lapselle kurahousuja päälle ja pois!

Syksy on hyvä sää. Jo nuorena se oli parasta pussikaljakeliä. Syksyllä jatkuu Englannin Valioliiga, näkee koulukavereita, on bileitä, mukavaa kun välillä sataa ja ei ole niin kuuma.

Vierailija kirjoitti:

Helle hullujen ruikutus on parasta syksyssä XD

Et vaikuta ihan terveeltä..

Kylmä, kylmä, kylmä ja märkä. Mulla ei oo ikinä ollut niin hyviä vaatteita, ettei joku varvas tai muu palelisi tai kastuisi. Ja tuuli!! Hiukset tuulee koko ajan rasvattuhin huuliin ja menee takkuisiksi. Rapa, loska, pimeys. Siinä ei paljon kauniin kellertävät lehdet lohduta!!!!!

No vertaapa vaikka Stadin keskustaa heinäkuussa ja marraskuussa. Milloin se on täynnä iloisia ihmisiä kuuntelemassa musiikkia ja syömässä jätskiä ja istumassa terassilla, milloin taas siellä on vain muutama kaulukset pystyssä pois kiirehtivä kyyryselkä? Ei ole vaikea valita, kumpi itseä miellyttää...

Kaikissa vuodenajoissa on ne epämiellyttävät puolet. Tuskin kukaan pitää loskakelistä, kun pitää kipittää jakkupuvussa palaveriin. Mutta ihan oma tunnelmansa on siinä, kun lapsen kanssa laitetaan kuravaatteet päälle ja mennään istumaan vesilätäkköihin, tanssitaan niissä ja tehdään niiden keskellä "ruokaa" samalla kun sade rummuttaa veden pintaa.

Ei kesälläkään aina ole silkkaa ihanuutta. Helteellä ahdas ruuhkabussi on kamala. Jos ei yhtään tuule, ilma seisoo ja alkaa nukuttaa, vaikka pitäisi tehdä töitä. Keväällä maan mutainen haju on ällöttävä ja hiekotushiekat tunkevat silmiin väkisin.

Minä nautin syksyn kauniista hetkistä. Eilen illalla oli aivan mahtava hetki, kun ei satanut ja ilma aivan oikeasti tuoksui syksylle, kirpeille omenoille, raikkaalle mutta ei kuitenkaan ollut niin kylmä, että olisi palellut. Pihlajat ovat nyt niin kauniita ja jopa rankkasateessakin on oma tunnelmansa. Mutta ei, en nauti niistä sateista tai raikkaasta ilmasta, jos yritän päästä pikkukengissä juhliin.

Vierailija kirjoitti:

Asun Pohjois-Saksassa ja ihan samanlaiset p*skakelit täälläkin on. Samoin Hollannissa, Norjassa, Virossa, Venäjällä, Ruotsissa, Tanskassa, jossain päin Ranskassa, Puola saada jne. Ei ne mitään Suomen kelejä ole ihan samat surkeat kelit muuallakin!

Mene toiselle mantereelle, niin loppuu ne paskakelit.

No , katsotaanpa... On kylmä: aamulla herätessä kylmä, töihin mennessä kylmä, kotiin tullessa kylmä! Varpaat kastuu, meikki leviää. kampaus läsähtää, paino nousee kun  harmaa sadekeli aktivoi himon pitsaan ja suklaaseen. Koulussa alkavat taas kierää taudit, jouluun mennessä on podettu vatsataudit ja etsitty täitä päästä.  Mielummin istuisi Onepiece päällä imemässä punkkua  ja toljottamassa Netflixiä poistumatta ulos ollenkaan, mutta kun maailmassa on velvolllsuuksia hoidettavana!

Valitsin opiskelualani niin että jos joudun asumaan suomessa tulevaisuudessa, ainakin tienaan tarpeeksi että voin olla täältä pois lokakuun puolivälistä tammikuun puoliväliin. Kaikki mun sisällä kuolee kun on pimeää ja kylmää ja ankeaa.

Syksy on ihanaa aikaa. Pitkiä tunnelmallisia, pimeitä iltoja, ihana sade ja raikkaat kuulaat päivät. Ruskan värit, ensimmäinen pakkasyö, ensilumi.

Enkä istu sisällä vilttiin käpertyneenä 24/7, ulkotyö mutta silti syksy on lempivuodenaikani. :) Onneksi elokuu on kohta, siitä se sitten lähtee!

Vierailija kirjoitti:

Syksy on ihanaa aikaa. Pitkiä tunnelmallisia, pimeitä iltoja, ihana sade ja raikkaat kuulaat päivät. Ruskan värit, ensimmäinen pakkasyö, ensilumi.

Enkä istu sisällä vilttiin käpertyneenä 24/7, ulkotyö mutta silti syksy on lempivuodenaikani. :) Onneksi elokuu on kohta, siitä se sitten lähtee!

  28pv:n kuluttua alkaa se odotettu elokuu ja syksy!! Tervetuloa! Kynttilät odottavat. Parhaat vuodenajat on syksy ja talvi. Luonto kaikkine väreineen ja tuoksuineen. Jotkut haltioituvat keväästä (useimmat) ja jotkut syksystä. Vieläkin muistan sen pakahduttavan ilon nähdessäni ensilumen pienenä lapsena!