Lue keskustelun säännöt.
Tyhjyyden ja turhuuden tunne, mistä johtuu ja miten päästä siitä eroon?
24.08.2017 |
Tuntuu, että koko elämä on merkityksetöntä laahaamista päivästä toiseen. Tuntuu, että olen elossa, mutta en elä. Haluaisin olla onnellinen, kukapa ei. Haluaisin saada jostain inspiraatiota, mutta mistään ei sitä saa. Tuntuu, että ihmiset vievät minulta kaiken energian ja masentavat minua vielä enemmän kuin se, että olen yksin kotona tekemättä mitään.
Mutta en nauti myöskään siitä, että olen kotona yksin tekemättä mitään. Haluaisin jotenkin eroon tästä, kun ei tunne olevansa oikeassa paikasa, vaan suurimman osan ajasta olo on turha, tyhjä ja jännittynyt.
Ei ole mitään kiinnostusta tehdä mitään. Aina kun mietinkin, että pitäisi tehdä jotain uutta, arjesta poikkeavaa, sellaista, mikä kehittäisi ja voisi viedä minua johonkin uuteen suuntaan, peräännyn ja masennun, kun huomaan, että minua ei kiinnosta, en halua tehdä niitä asioita.
Mikä minua vaivaa, pääseekö tällaisesta eroon, ja jos pääsee, niin miten?
Kommentit (17)
Tee _edes jotain_, lopeta itsessäsi vellominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Depressio on syynä ja siihen auttaa... Ei mikään. Lääkkeet voivat yrittää kieltää meiltä tietyt tunteet, mutta silloin meistä tulee tunteettomia zombeja. Terapiat ovat pelkkää rahastusta ihmisten hyväuskoisuudella.
Minä tiedostan, että en tule koskaan pääsemään eroon masennuksesta. On hetkiä, jolloin tunnen masennusta vähemmän, mutta kyllä se taustalla kytee kuitenkin aina.
Tähän pitää saada lisää vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kalaöljyä, d-vitamiinia ja rautaa kuurittain. Syö ja liiku säännöllisesti jos kykenet. Ne elintavat vaikittaa paljon, masentuneella on yleensä kierre, että tulee jokin tilanne mikä aiheuttaa masennuksen eikä enää jaksa huolehtia perusjutuista, ja tämä pahentaa masennusta. Kokeile laittaa perusasiat kuntoon jos ajatukset muuttuisi. Ja keksi itsellesi harrastus jos suinkin vain mahdollista. Opettele vaikka maalaamaan rai soittamaan jotain soitinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia. Ihmiset vaan suurin osa esittävät elävänsä täyttä elämää muille, todistaakseen itsellensä että niin muka tekevät. Tämä nyt on vaan tämmöistä, oikeastaan ihan kivaakin kun alkaa kyseenalaistamaan ihmisten ja itsensäkin käyttäytymistä ja tekemään miten itselle tuntuu parhaalta.
Elämä onkin paljon enemmän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi aloitus oli kuin sanasta sanaan minun kirjoittamani. Ahdistaa ajatus että eikö elämällä ole minulle mitään muuta tarjottavaa kuin säännöllinen 7-15.30 päivätyö ja kaksi vaivaista vapaapäivää, jolloin ei edes ehtisikään kiinnostua mistään. Olen sentään vasta 24 vuotias ja asiat jotka vielä ennen tuottivat iloa eivät tee sitä enään. Iltaisin töiden jälkeen olen vain lamaantunut zombie joka väkisin raahautuu keittiöön tekemään ruokaa, jotta olisi kohtuu hyvä olo edes fyysisesti. Sitten koneellinen pyykkiä pyörimään jonka jälkeen alkaakin jo joutaa nukkumaan ja sama alusta taas seuraavana päivänä. En oikeasti enää tiedä kauan jaksan..
Sama juttu minulla. Ihan tyhjä olo, tarpeeton. Voisiko joku neuvoa NLP ja Mindfulness -juttuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytkö töissä? Ihminen haluaa kokea olevansa tarpeellinen.
Itselläni myös tuota samaa ja kamala kalvava tyhjyyden tunne :( kai tää tunne joskus helpottaa. Mikään ei saa tätä tunnetta pois,ei ihmisten Seura tai mikään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kirjoitus oli kuin suoraan ajatuksistani. Tuntuu että elämältäni on kadonnut kaikki "kipinä." Asiat, jotka ennen tuottivat iloa, eivät tee sitä enään. Olen ihan hukassa. Minulla on kavereita ja kaikkea mitä ihminen toivoa saattaa, mutta EN TUNNE iloa. En osaa enää nauttia ja pitää hauskaa. Jopa kavereiden näkeminen tuntuu turhalta. Ihan kamalaa tämä on.
Jossain vaiheessa söin pelkkää sipsiä ja suklaata enkä jaksanut käydä edes suihkussa. Nyt sentään pidän itsestäni huolta. Eli kai toivoa paranemisesta on. Tämä tyhjyyden tunne on vaan ihan hirveä :(
No, mieti ensin, mistä olit lapsena tai nuorena kiinnostunut.
Kuvittele niitä päiviä ja aikoja, jolloin puuhasit niissä harrastuksissa tai tehtävissä, joista pidit. Tämä on tärkeää.
Palauta mieleesi, vaikka sängyllä rentoutuessasi, mahdollisimman monta päivää, jolloin oli kivaa ja mitä silloin teit. Palaa yhä uudelleen niihin aikoihin, useinhan lapsena ja nuorena tehdyt jutut kiinnostavat myös aikuisena.
Siirry sitten kirjoittamaan ja kuvaile ne ajat ja tehtävät. Seuraavaksi aloitat tehdä ensin niitä kivoimpia, oli ne sitten piirtämistä, maalaamista, soittamista, piha- tai lautapelejä, retkiä, kokkaamista, vaatteiden suunnittelua tai ompelua. Aina löytyy joku homma, josta pidit erityisesti.
Seuraavaksi laajennat mielipuuhaasi yhä suuremmaksi, menet jopa opiskelemaan sitä tai alat harrastaa "tosissaan".
Mielikuvilla, muistoilla ja muistelulla on ihmeellinen voima. Se saa meidät palaamaan "onnen aikaan", kun kaikki päivät olivat aurinkoisia ja kesä jatkui aina vaan.
Liikunta!!! Aloita kuntosalilla käynti. Ei tarvitsekaan tuntua miltään. Alussa vaan teet sitä samaa ohjelmaa. Voit kuunnella musiikkia tai kirjaa ja teet vaan. Siinä on rutiini, mitä teet aivot narikkaan -mentaliteetilla. Ja hei, yhtenä päivänä huomaatkin, että haluat mennä sinne salille. Et koska olisit himourheilija, vaan siksi, että siitä on tullut tapa. Ja sulla on oma, aktiivinen paikka minne mennä.
kunto kohoaa sivutuotteena vähän vahingossa ja se kyllä piristää mielialaa. Suosittelen. Ja ennen kuin kukaan huutaa, että ei toimi, niin kannattaa kokeilla ensin. Mulla toimi.
Mulla ihan sama.