Suomen korkeat masennusluvut kertovat että tämä ei ole hyvä maa elää

Omasta mielestä tämä on huippumaa elää. Ihan maailman parhaimpia. Jos pitää Suomea huonona paikkana elää, ei todnäk ole järin fiksu yksilö.

Suomessa ei tehdä enää nykyään mitenkään erityisen paljon itsemurhia. Katsokaa wikistä jos ette usko. Masennuslääkkeitä taas käytetään paljon kahdesta syystä: koska ne auttavat ja koska Suomi on rikas maa jonka kansalaisilla on siihen varaa. Ankeus, tylsyys jne. taas ovat subjektiivisia käsitteitä joita on vaikea kvantifioida. Mikä on totta yhdelle, ei ole totta toiselle. Todistettava tosiseikka kuitenkin on, että kaikilla mittareilla Suomi on maailman kärkeä inhimillisessä hyvinvoinnissa (vapaus, elintaso, infra, tasa-arvo, julkiset palvelut). 

Jos joku ei viihdy, kyseessä korvien välissä oleva asia. Tosin täysin mutukommenttina: monilla Suomessa taitaa olla asiat liian hyvin. Suomessa on lyhyt työaika ja pitkät lomat. Eipä kehitysmaissa paljon tehdä isoa ongelmaa siitä että Primassa ei ollut oikeanlaisia oliiveja tai että opettaja kiusaa meidän Marko-Metteri-Petteriä. Kun ei mitään kouluja edes ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Suomi sitten pärjää kaikissa onnelisuusvertailuissa tai mitä ne nyt onkaan. Ollaan niissä ihan huipulla ja naisten ja lastenkin asemakin on ihan parasta maailmassa. Ja haastatteluissa suurin osa suomalaisista sanoo olevansa onnellisia. Valehdellaanko me tutkimuksissa ja onko onni vain tilastoharhaa??

Kysymykset asetetaan siten, että ne tukevat hypoteesia. Lisäksi niihin vastaavat yleensä ne, joilla menee hyvin. 

Ihan samat kysymyksenasettelut, hypoteesit ja vastaajat on muissakin maissa. Silti muualla ollaan onnettomampia kuin Suomessa. Suomalaiset ovat onnellisia, vaikka kuinka haluaisit suomalaisten olevan onnettomia.

AP:n viesti on valitettavasti hyvinkin paljolti totta. Suomi on maailman 11. masentunein maa ja kaikkein masentunein maa koko Euroopassa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Epidemiology_of_depression

Suomi hehkuu punaisena tuolla kartalla.

Vierailija kirjoitti:

Mikä estää muuttamasta pois täältä? Ole hyvä ja muuta muualle :)

Terveisin tyytyväinen suomalainen

Tässäpä tyypillinen asperger-suomalainen. Oma kanta on niin jumissa, että ei pysty näkemään muuta keskustelustrategiaa kuin toivottaa toinen keskustelija maanpakoon. Sama kaava toistuu suomalaisissa päiväkodeissa, eskareissa, kouluissa, työpaikoissa, sairaaloissa, joka paikassa. Meillä on yksi hyvä totuus, muut häipykööt. Ja ne aina ankeuttajia, jotka vaativat, että mitään parannuksia ei voida tehdä.

Kiusaamista on ihan joka paikassa. Työpaikka kiusaamista myös. Osa asioista jotka suomessa ovat ikäviä, ovat ihan yleismaailmallisia, koska ihmiset nyt vain ovat osin aika ikäviä tyyppejä. Normit ja käytäntö menevät lähes aina omia latujaan, jos niitä ei valvota. Esimiehet saattavat vain itse olla niitä kiusaajia, tai eivät vain halua puuttua koko asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Suomi sitten pärjää kaikissa onnelisuusvertailuissa tai mitä ne nyt onkaan. Ollaan niissä ihan huipulla ja naisten ja lastenkin asemakin on ihan parasta maailmassa. Ja haastatteluissa suurin osa suomalaisista sanoo olevansa onnellisia. Valehdellaanko me tutkimuksissa ja onko onni vain tilastoharhaa??

Kysymykset asetetaan siten, että ne tukevat hypoteesia. Lisäksi niihin vastaavat yleensä ne, joilla menee hyvin. 

Ihan samat kysymyksenasettelut, hypoteesit ja vastaajat on muissakin maissa. Silti muualla ollaan onnettomampia kuin Suomessa. Suomalaiset ovat onnellisia, vaikka kuinka haluaisit suomalaisten olevan onnettomia.

Omat lapseni ovat yläkouluiässä, ja vieläkin heille toitotetaan koulusta Suomen erinomaisuutta. Kyllähän tuonikäiset toki jo näkevät aivopesun ja propagandan läpi jonkin verran, mutta ehkä eivät kaikki. Suomalaisilla on lisäksi ihmeellinen pätemisen tarve eli ylpeilevät sillä miten paljon hankaluuksia muka kestävät. Aina on asiat muka hyvin, vaikka oikeasti vedetään mielialalääkkeitä ja räydytään huonoissa ihmissuhteissa ja työpaikoissa.

Vierailija kirjoitti:

Älykkäille ihmisille Suomi on kaikin puolin hyvä maa.

Tämä kai oli jonkin vitsi? :D

Älykkäät ihmisethän Suomessa juuri jäävät kaikkein eniten tyhjän päälle, kun täällä ei ole käytännössä mitään sellaista, missä älykkäiden ihmisten kykyjä voitaisiin hyödyntää. Ja yleinen ilmapiiri ja yhteiskunnan suhtautuminenkin älykkäisiin ihmisiin on sellainen, ettei heidän älykkyyttään edes haluta pätkän vertaa hyödyntää. Täällä pidetään valtavaa määrää älykköjä työttömänä tai sitten heidät laitetaan töihin, joissa heidän kykynsä menevät täysin hukkaan. Ei tämä tosin koske pelkästään aikuisia, vaan tämä alkaa jo lapsuudesta ja alakoulusta. Esimerkiksi älykkäät ja kyvykkäät lapset jätetään kouluissa täysin omilleen, koska "eihän heillä ole mitään hätää, kun noin hyvin pärjäävät" ja opettajat käyttävät valtaosan resurssejaan niiden tahvojen ja kouluhaluttomien kanssa tappelemiseen, jotta ne pääsisivät edes viitosen numeroilla etenemään seuraavalle luokalle, ettei tarvitse luokalle jättää. Mutta koska älykkäitä lapsia ei tueta käytännössä ollenkaan, niin se voi hyvinkin olla syynä siihen, että Suomesta ei juuri koskaan kansainvälisiä huippuosaajia paljon millään saralla tulekaan. Hyviä osaajia kyllä, mutta ei huippuosaajia.

Vierailija kirjoitti:

Suomihan on asperger-ihmisten paratiisi. Vaikeaa täällä on lähinnä iloisille, joustaville ekstroverteille.

Niin onkin. Mutta Aspergeritkin voivat olla iloisia ja kaivata sosiaalisuutta. T: assi

Vierailija kirjoitti:

Suomi on kyllä todella ahdasmielinen ja ankea paikka elää. Kaikkien pitäisi olla yhtä suurta massaa. Ihmisarvo mitataan rahassa. Jos on työtön on pelkkää ihmisjätettä. Koulussa ei saa olla liian hyvä tai huono muuten kiusataan ja jätetään ulkopuolelle porukasta. Kaikkien pitäisi olla täydellisen keskinkertaisia.

Onnellisimpia taitavatkin olla juuri ne, jotka viis veisaavat noille oletuksille ja elävät sellaista elämää kuin itse haluavat. Moni suomalainen käyttää aivan liian paljon aikaa ja energiaa miettiessään, mitä joku muu hänestä ajattelee. 

Vierailija kirjoitti:

Amerikassahan diagnoosin saa heti kun on vähän ontto olo ja lääkemääräyksenä jotain opiaatti johdannaisia nappeja. Nyt niillä onkin sitten valtava heroinisti epidemia, kun ihmisistä on tullut narkkareita. Hienointa tässä on tietenkin, että afganistan on suurin opiumin tuottaja, eli rahat menevät Talebanille. Siellä sitten soditaan ja lisäksi suuri osa Usa:n kouluttamista ja varustamista paikallisista sotilaista loikkaa Talebanien puolelle. Ei meillä Suomessa sentään noin huonosti ole asioita hoidettu.

Jenkeissä ei saa opiaatteja noin vain masennukseen. Pieni ryhmä, joka on kokeillut useita lääkkeitä saattavat saada tramadolia. Opioideja ei enää määrätä ja se ongelma on, koska kun lääkeopioideja sai porukka ei piikittänyt fentanyylilla leikattua heroiinia vaan käyttivät tasalaatuisia opioideja, mutta nyt jokaista fentanyyliheroiinitiäsmikä-sotkun aiheuttamaa yliannostusta pidetään todisteena, että tasalaatuiset opioidit ovat kamalia.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kiusaaminen ylipäänsä on yleistä. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Ihmiset ovat niin arkoja ja pelokkaita, että eivät uskalla avata sydämiään kenellekään, kaikkein vähiten vaikkapa työkavereille, jotka näyttävät monelle olevan pelkkä välttämätön paha, joille ei tarvitse edes puhua. Muualla maailmassa ihmiset huomioivat toisiaan, vaihtavat kohteliaisuuksia, tekevät yhdessä asioita myös vapaa-ajalla. Suomessa kyräillään, klikkiydytään, kiusataan ja mennään sitten yksin kotiin hautomaan lisää juonia.

Pidän Suomea erittäin hyvänä maana, josta en muuttaisi muualle, mutta tässä on totuuden siemen. Minustakin suomalaisten mielenterveydelle kaikkein ongelmallisinta on se, että täällä ollaan niin kovia toisia kohtaan. Muut ihmiset nähdään lähinnä vastustajina ja kilpakumppaneina. Tätä opetetaan jo kouluissa nuorille, jotka ovat todellakin ongelmaisempia kuin koskaan. Eikä asiaa auta se, että ongelmia pidetään ihmisen omana valintana ja vikana. Kaikkien odotetaan olevan samanlaisia - jo vaikkapa värikäs hattu saattaa saada ihmiset kyräilemään. Itsestä ei uskalleta paljastaa mitään edes kavereille tai sukulaisille, kun pelätään eristämistä, mikä usein ongelmista tai pelkästä erilaisuudesta onkin rangaistuksena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kiusaaminen ylipäänsä on yleistä. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Ihmiset ovat niin arkoja ja pelokkaita, että eivät uskalla avata sydämiään kenellekään, kaikkein vähiten vaikkapa työkavereille, jotka näyttävät monelle olevan pelkkä välttämätön paha, joille ei tarvitse edes puhua. Muualla maailmassa ihmiset huomioivat toisiaan, vaihtavat kohteliaisuuksia, tekevät yhdessä asioita myös vapaa-ajalla. Suomessa kyräillään, klikkiydytään, kiusataan ja mennään sitten yksin kotiin hautomaan lisää juonia.

Pidän Suomea erittäin hyvänä maana, josta en muuttaisi muualle, mutta tässä on totuuden siemen. Minustakin suomalaisten mielenterveydelle kaikkein ongelmallisinta on se, että täällä ollaan niin kovia toisia kohtaan. Muut ihmiset nähdään lähinnä vastustajina ja kilpakumppaneina. Tätä opetetaan jo kouluissa nuorille, jotka ovat todellakin ongelmaisempia kuin koskaan. Eikä asiaa auta se, että ongelmia pidetään ihmisen omana valintana ja vikana. Kaikkien odotetaan olevan samanlaisia - jo vaikkapa värikäs hattu saattaa saada ihmiset kyräilemään. Itsestä ei uskalleta paljastaa mitään edes kavereille tai sukulaisille, kun pelätään eristämistä, mikä usein ongelmista tai pelkästä erilaisuudesta onkin rangaistuksena. 

Mutta se, jolla on värikäs hattu, on todennäköisesti paljon onnelisempi kuin ne, jotka kyräilevät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkäille ihmisille Suomi on kaikin puolin hyvä maa.

Tämä kai oli jonkin vitsi? :D

Älykkäät ihmisethän Suomessa juuri jäävät kaikkein eniten tyhjän päälle, kun täällä ei ole käytännössä mitään sellaista, missä älykkäiden ihmisten kykyjä voitaisiin hyödyntää. Ja yleinen ilmapiiri ja yhteiskunnan suhtautuminenkin älykkäisiin ihmisiin on sellainen, ettei heidän älykkyyttään edes haluta pätkän vertaa hyödyntää. Täällä pidetään valtavaa määrää älykköjä työttömänä tai sitten heidät laitetaan töihin, joissa heidän kykynsä menevät täysin hukkaan. Ei tämä tosin koske pelkästään aikuisia, vaan tämä alkaa jo lapsuudesta ja alakoulusta. Esimerkiksi älykkäät ja kyvykkäät lapset jätetään kouluissa täysin omilleen, koska "eihän heillä ole mitään hätää, kun noin hyvin pärjäävät" ja opettajat käyttävät valtaosan resurssejaan niiden tahvojen ja kouluhaluttomien kanssa tappelemiseen, jotta ne pääsisivät edes viitosen numeroilla etenemään seuraavalle luokalle, ettei tarvitse luokalle jättää. Mutta koska älykkäitä lapsia ei tueta käytännössä ollenkaan, niin se voi hyvinkin olla syynä siihen, että Suomesta ei juuri koskaan kansainvälisiä huippuosaajia paljon millään saralla tulekaan. Hyviä osaajia kyllä, mutta ei huippuosaajia.

Suomessa työpaikat menevät älykkäille ja muut jää pummaamaan sossuun.

Eikö se ollut niin, että Suomi on viidenneksi onnellisin maa maailmassa.

https://yle.fi/uutiset/3-9519425

Ehkä onnellisuus ei poissulje itsemurha-alttiutta tai kuolemankaipuuta?

Vierailija kirjoitti:

AP:n viesti on valitettavasti hyvinkin paljolti totta. Suomi on maailman 11. masentunein maa ja kaikkein masentunein maa koko Euroopassa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Epidemiology_of_depression

Suomi hehkuu punaisena tuolla kartalla.

Kreikka on 3. vähiten masentunein maa. Kyllä tässä ilmeisesti ollaan siis ihan oikealla tiellä ja asia tästä korjaantuu.

Suomi on siis yksi onnellisimmista ja samalla yksi masentuneista maista.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on siis yksi onnellisimmista ja samalla yksi masentuneista maista.

Kyllä. Suurimmalla osalla suomalaisista asiat on ihan hyvin. On katto pään päällä, ruokaa, vaatteet jne. On perhettä ja/tai ystäviä. Aika monella asiat on paremmin kuin koskaan aikasemmin. Mutta niillä, joilla menee huonosti, menee huonommin kuin vuosikymmeniin. Ongelmat ja vaikeudet kasaantuvat. 

Nuori, sivistymätön kulttuuri. Täällä on hyvin autoritäärinen meno eivätkä useimmat edes tajua miten homogeeninen meidän väestö on. Ja koska me olemme, tai luulemme olevamme, kaikki samanlaisia, paine konformismiin on valtava. Esim. Englannissa jokainen saa olla mitä on, ja kaikki foliopäiset kokovartavillasukkaan pukeutuneet eksentrikotkin otetaan mukaan yhteisiin juttuihin eli sosiaalinen hyväksyttävyyden skaala on noin 10000 kertaa laajempi kuin Suomessa. Monet suomalaiset eivät tajua, että rohkaisemalla muiden erilaisuutta, he itsekin saisivat oikeuden olla omia itsiään.

Ongelma on myös se, että monet oikeasti on lytätty jo niin pieninä, että he kuvittelevat oikeasti olevansa juuri niin tylsiä ja harmaita kuin suomalainen normi on. Jossain vähän vähemmän sosiaalisesti brutaalissa kulttuurissa he olisivat jotain ihan muuta. Kukat niinsanotusti kukkisivat, eivätkä piiloutuisi vakan alle.

Päivä kerrallaan odotan että pääsen muualle,pikkuhiljaa se päivä lähestyy,

ja sen muuten sitten kustantaa muut veronmaksajat,kyllä hymyilyttää jo valmiiksi