Ystävättäreni kuoli - puoliso vain ilkeilee

Viikko on mennyt kohta sumussa, en saa nukutuksi neljää tuntia pidempään eikä arjen asioihin ole oikein keskittymiskykyä. Menetin itselleni rakkaan ihmisen, todella läheisen ystävän. Olen tuntenut hänet yli 25 vuotta, puolisoni on ollut elämässäni 10 vuotta. Hän on myös tavannut ystävättäreni muutaman kerran.
Olen ihan nätisti sanonut puolisolleni, että en nyt ehkä ole ihan tilanteen tasalla kaikissa arjen asioissa (perheen arjen pyörittäminen, vastuu lapsista on pääasiallisesti vastuullani), koska suren ja ajatukseni on tulevissa hautajaisissa. Jouduin siirtämään muutamia sovittuja lasten lääkäriaikoja ja järjestämään hoitajan lapsille pariksi päiväksi, jotta pääsen hautajaisiin. Hautajaiset ovat sen verran kaukana, että joudun lähtemään jo edellisenä päivänä.
Tilanne on muutenkin haastava, sen lisäksi puolisoni on ottanut ilkeilijän roolin. Tarpeettomia ikäviä kommentteja, syyllistämistä, naljailua. Aivan kuin olisin tekemisissä ihan vieraan ihmisen kanssa, käytös ei ole todellakaan hänelle tyypillistä. Nytkin töistä tultuaan hän ensimmäisenä haukkui minut, koska olin unohtanut lapsen soittoläksyn harjoittelun. Sen jälkeen hän marssi keittiöön ja sivuutti laittamani päivällisen ja alkoi kokata itselleen toista ruokaa (olin tehnyt kanaparmesanrisottoa), aivan kuin mielenosoituksena. Tällaista ei ole tapahtunut koskaan aiemmin.
Hohhoijaa. Avauduinpahan nyt tänne. "Jätä se sika" -kommentit eivät oikein toimi tässä yhteydessä, onko muilla vastaavia kokemuksia? Mikähän tuota kumppania oikein riepoo, eikö hän kestä surua?