Olen nainen ja harrastan metsästystä. Kysyttävää?

Minäkin olen nainen ja harrastan tuota metsästystä. Ja kalastusta. Ihan evvk luonnosta vieraantuneiden citymammojen huutelut täällä tappamisesta ja murhaamisesta.

Minä näen paljon vaivaa sen saaliin eteen eikä todellakaan sitä tule kuin sieltä kaupan hyllyltä. Tällöin kuin tulee, sitä osaa arvostaa ja kunnioittaa aivan eri tavalla kuin sittarin hyllyltä napattua kinkkupakkausta.

Saaliista käytetään melkein kaikki; lihat otetaan tarkkaan talteen ja luut koirille (ei lintujen tietenkään mutta isompien eläinten). Hirvenpäätkin ovat koirille sopivaa herkkuruokaa, samoin jalat koparoineen.

Metsästystäkin on erilaista. Seuraan aktiivisesti riistakantojen tilaa enkä metsästä mitään alueellisesti taantuneita lajeja. En pidä oikeana tapana jahdata hirviä passituksella vaan se on väärin sitä hirveä kohtaan (hirvelle jää vain pieni mahdollisuus siinä eikä ne plösöt ukot passissa seisten auton vieressä tee saaliin eteen oikeastaan mitään). Itse kuulun pieneen ryhmään, jossa oikeasti kävellään sen koiran mukana kilometri tolkulla päivässä siellä syvällä metsässä etsimässä sitä hirveä, ja tällöin sille hirvellekin jää aito mahdollisuus päästä karkuun.

Hyvin hyvin harvoin ostan kaupasta kidutettua ja/tai kasvatettua lihaa tai kalaa. Joten itse asiassa koen olevani eettisempi ja ilmastoystävällisempi sekasyöjä kuin kaupan hyllyjen varassa olevat cityvihreät.

Haluan lapseni (4v) syövän puhdasta ruokaa, oppivan ettei nykyisenlainen tehotuotanto ole inhimillistä eikä eettistä ja näkevän mitä kaikkea vaatii että se jauheliha on siinä nokan edessä. Harrastus ylläpitää kuntoa ja opettaa selviytymään itse luonnossa ja näitä arvoja opetan lapsellekin. Lisäksi syömme lähinnä vain itsepyytämäämme paikallista järvi- ja jokikalaa (joka sekään ei vain tupsahda valmiina fileenä lautaselle ilman vaivaa). Maailman toiselta puolen kasvatettua ja rahdattua kassikalaa ei syödä, ei edes sitä Norjan lohta.

Joten väitän, että hiilijalanjälkeni on suht pieni verrattuna moneen muuhun sekasyöjään.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle:

Teet eläinlapsesta orvon, tapat eläinäidin lapsen. Miltä heistä  läheisen  menetys tuntuu?

Oikein esimerkki henkilöstä, joka ei tiedä metsästyksestä mitään. Poikasten kanssa liikkuvaa emoa ei ammuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metsästys on todella oksettaa harrastus niin miehellä kuin naisellakin.

Oletko ylpeä hirveästä harrastuksestasi? Metsästys harrastuksena kertoon erittäin paljon ihmisestä (ja ei kerro mitään hyvää!). Muista jatkossakin huutaakin harrastustasi tuntemattomillekin, niin osaavat varoa sinua.

Olen ylpeä siitä, että olen löytänyt omalle tuntuvan harrastuksen ja nautin siitä. Enkä kyllä koe millään tavalla olevani huonompi ihminen harrastukseni takia. -Ap

Aivan oikein, jos syöt lihaa, sinun pitää osata hankkia sitä itse omin käsin.

Miten pääsit aloittamaan harrastuksen? Helppoa se on metsästävissä perheissä, joissa lapset sukupuolesta riippumatta voivat taapertaa mukana metsällä heti, kun oppivat kävelemään.

Oletko hankkinut nimenomaan naisille suunniteltuja aseita vai millä metsästät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metsästys on todella oksettaa harrastus niin miehellä kuin naisellakin.

Oletko ylpeä hirveästä harrastuksestasi? Metsästys harrastuksena kertoon erittäin paljon ihmisestä (ja ei kerro mitään hyvää!). Muista jatkossakin huutaakin harrastustasi tuntemattomillekin, niin osaavat varoa sinua.

Olen ylpeä siitä, että olen löytänyt omalle tuntuvan harrastuksen ja nautin siitä. Enkä kyllä koe millään tavalla olevani huonompi ihminen harrastukseni takia. -Ap

Miksi viattoman luontokappaleen tappaminen tuo sinulle nautintoa? Itselle tuottaa nautintoa elävän luontokappaleen ihaileminen.

Sinäkö tosiaan luulet metsästyksen olevan tappamista? Erehdyt todella pahasti, sillä suuri osa metsästäjistä kuljeksii syyskaudet metsällä saamatta saalista kuin tuskin hätäisesti yhteen ateriaan.

Eikä tappamisesta nautita vaan saaliin syömisestä, siis jos sitä on satuttu saamaan. Riista-ateria on suurta ylellisyyttä jopa metsästäjille - aitoa luomu-lähilihaa.

Vierailija kirjoitti:

Heh, luonnosta vieraantuneet mammat, jotka hakevat tehotuotettua broileria lähimarketista pitävät vastenmielisenä tappamisena metsästytstä! Onko se parempi, ettei tarvitse tappaa itse omaa ruokaansa, eikä nähdä sen tapahtuvan. Sekö se pelastus on?

Tiedättekö te metsästystä vastusvat, kuinka monta broileria saa olla yhden A4:n kokoisella alueella? Entä kuinka suurella alueella on tänä kesänä syntynyt tavallaan broileria vastaava teerenpoika liikkunut?

up

Ihminen ansaitsee kohtalonsa, jos hän on niin julma muita eläviä olentoja kohtaan. Myös eläimet tuntevat kipua. Onko niin mukavaa aiheuttaa niille kipua?

Kun tapamme eläimen, tapamme jonkun perheenjäsenen, lapsen, isän, äidin. Miltä menetys tuntuu? Eikö eläimillä ole tunteita rakkaansa menettämisestä?

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ansaitsee kohtalonsa, jos hän on niin julma muita eläviä olentoja kohtaan. Myös eläimet tuntevat kipua. Onko niin mukavaa aiheuttaa niille kipua?

Ei mutta mukava on syödä. Ihminen on oikeastaan peto, joten ihan sen biologian mukaan kuuluu itse saalistaa ruokaansa.

Vierailija kirjoitti:

Kun tapamme eläimen, tapamme jonkun perheenjäsenen, lapsen, isän, äidin. Miltä menetys tuntuu? Eikö eläimillä ole tunteita rakkaansa menettämisestä?

Eläimet ovat eläimiä ja ruohonsyöjät ovat pääasiassa muiden eläinten ravintoa. Se on hirvelle, linnulle, jänikselle ja muillekin riistaeläimille ihan sama, syökö sen ihminen vai petoeläin. Ihmisen tappamana kuolema on paljon armollisempi kuin pedon raatelema.

Aloitukselle: Onko ihanaa nähdä eläin peloissaan ja tuskissaan? Onko ihanaa nähdä,  sen kuolinkamppailua  ja kärsimystä? Jos jatkat sillä tavalla, tulet tuntemaan sen,  mitä viattomat eläimet tuntevat kuollessaan.

Vierailija kirjoitti:

Aloitukselle: Onko ihanaa nähdä eläin peloissaan ja tuskissaan? Onko ihanaa nähdä,  sen kuolinkamppailua  ja kärsimystä? Jos jatkat sillä tavalla, tulet tuntemaan sen,  mitä viattomat eläimet tuntevat kuollessaan.

Luuletteko todella, ettet saa omien tekojesi seurauksia edes seuraavassa elämässä? Sinutkin tapetaan, samalla tavalla, kun olet aiheuttanut kärsimystä muille. Niin monta kertaa  synnyt ja niin monta kertaa sinut tapetaan, kun olet tappanut viattomia olentoja. Tulet tuntemaan samaa kipua ja tuskaa.

Jos et kadu ja jatkat, tulevaisuudestasi tulee kauhea.

Eläimet tuntevat myös kiintymystä  omia lapsiaan ja vanhempiaan kohtaan. Kuinka monen eläimen vanhemmat ovat jääneet ilman eläinlapsia? Kuinka monta eläinlasta olet jättänyt orvoksi. Ajattele asiaa. Oletko täysin tunteeton ihminen? Tunnetko sääliä ketään kohtaan. Eläimet pystyvät tuntemaan rakkautta ja menetystä.

Sairas

https://scontent.fqlf1-2.fna.fbcdn.net/v/t1.18169-9/1908178_10153022054…

Georgialaiseta luostarista on se kuva.