Ylellä päivällä näytetyt suomalaiset elokuvat ovat avanneet silmäni miten huonoja elokuvia Suomessa on tehty aina.

Sensuela on ihan huippu :D. Niin paska, että on hyvä. 5/5.

Pelkästään 70-luvulla pyörinyt leffateattereissa aivan nykyisin tuntemattomia halppis jenkkileffoja joita sitten katseltu.

Suomen taideskene DDR:läistettiin 50-luvulta eteenpäin ja se ei siitä toipunut oikein koskaan. Tuntemattomat sotilaat ja talvisota. Siinäpä ne. Ennen toista maailmansotaa tehdyt, ne olivat hyviä ja laadukkaita mutta nyky-yleisölle auttamattoman vanhanaikaisia

Jos tarkoitat heti sotien jälkeen tehtyjä elokuvia, niin sille on syynsä että ovat sellaisia kuin ovat.

Silloin piti saada ihmisille nopeasti viihdettä. Ihan mitä hyvänsä, sillä Ihmiset kärsivät ties mistä ongelmista ja tarvitsivat helppoa unohdusta ongelmistaan edes hetkeksi. Tuskin olisivat mitään hienoja ja suurta ajattelua vaativia leffoja katsoa silloin.

Siksi viihdettä tehtiin liukuhihnameiningillä, nopeasti ja halvalla. Se tehtiin tarpeeseen.

Onhan niissä ihan oma tunnelmansa. Siihen aikaan filmeissä näyttelivät teatterilaiset eli filminäyttelijöitä ei ollut erikseen. Siinä yksi syy miksi filmeissä puhe oli niin teatraalista. Esim. nuorta ylioppilasta näytteli keski- ikää lähentelevä mies näyttelijä jne.jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harjunpää ja pahanpappii. Erittäin raaka elokuva ja raskas katsoa muttta samaan aikaan vaikuttava. Erittäin hyvä näyttelijä se mikä esittää sorrjosessakin sitä psykopaaattia oli tuossa elokuvassa.

Ja muutenkin visuaaalinen puoli ja rytmitys oli todella hyvää jällkeä.

Se on justiin tuossa visuaaalisuudessakin se että voi olla hyviä tehosteita ja todella kaunista ja mahtavaa kuvaa mutta jos se kuvakerronta eii ole yhteydessä siihen tarinaan ja ideoi sen kanssa yhdessä niiin sevoi jäädä vähän ulkopuoliiseksi.

Toki täältäkin löytyy varmasti ihmisiä, etenkin niitä ikäihmisiä, jotka vielä mielellään katsovat niitä suomalaisia vuosikymmeniä sitten tehtyjä elokuvia. Ja kai sitä on perusteltu, että "halutaan tarjota ja palvella eri-ikäisiä katsojia. Mutta kun niitä samoja leffoja on jo näytetty, jos ei sitä sataa, niin ainakin 50 kertaa. Pakko rehellisyyden nimessä myöntää, että niiden massatuotantona tehtyjen elokuvien laatu on todella surkea. Hyvät, katsottavat, tai kelvolliset elokuvat jäävät alle viiden sormen laskettaviin. Äänenlaatu on surkea, se milloin nousee ja laskee, ja särähtää ikävästi korvaan. Samoin yksi asia, joka aina niissä ärsytti on se, kun etenkin naiset kiljuvat ja huutavat niissä erittäin ikävällä tavalla. Lienee kuulunut käsikirjoitukseen ja ohjaaja on niin vaatinut. Katsojan korvaparat ja hermot ovat tosin melkoisella koetuksella ja monesti oli suorastaan pakko laittaa toosa hiljemmälle, tai kokonaan kiinni. Huumori, tai komediaelokuvat olivat myös varsinaista kärsimystä. Ne eivät naurata, eivät sitten pätkääkään. Etenkään mitkään Pekka ja Pätkäelokuvat. Tosin en ole niitä vanhoja suomalaisia leffoja katsonut, kuin varmaan joskus 20- 25 vuotta sitten. Niin kauan aikaa siitä on ja tuli tehtyä karuja havaintoja niiden tasosta ja laadusta. Huonoja olivat ja hyviä niistä ei saa, ei sitten mitenkään. Vain muutama ohjaaja oli hyvä. Mutta yksi, jonka nimeä en nyt muista, kuoli hyvin nuorena.

Minusta YLE, nk. monet muut kanavat tekevät sitä vain täyttääkseen ohjelma-aikaa ja säästääkseen rahaa. Voisi ehkä alkaa miettiä ohjelmapaikalle jotakin muuta, parempaa ja järkevämpää lähetettävää.

olivat tuottajan pudjettiin jopa erinomaisia nyt kun yle kavereillaan tuottaa ovat vielä huonompia vaikka miljoonia käytetään eikö näyttelijät osaa edes puhua vai eikö ääni tarkkailu toimi  sössön sössön sössön sössön  puheesta ei todella saa selvää sama mies näyttelijöillä VANHOJA KATSON KUN NIISTÄ SAA SELVÄÄ UUSIA KATSON HETKEN SITTEN ALKAA SÖSSÖN SÖSSÖ VI.... JA KANAVA VAIHTUU

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat pyörii uusintoina koska se on edullista näyttää. Toki itsekin mietin miten vaikka kummeliin tapaisia tv sarjoja ei ole tehty enää sen jälkeen niin varmaan sekin johtuuu rahasta ja kulttuurin muutoksesta sisälltöpalveluiden osalta.

Joskus aikanaan oli vain kollme tv kanavaa.

No, ei ole kuule kauaakaan kun mtv3 tuli ensin ylen kanavalta ja sai myöhemmin ona kanavapaikkansa. Näkyi vielä 80-luvun lopussa/90 luvun alussa vain kaupungeissa, josta levisikin muutamassa vuodessa laajempaan jakeluun.

Käytännössä katsoen kanavia oli vain 1 ennen 80-lukua. Yle1 ja yle2.

Vierailija kirjoitti:

Sehän on selvää, että varsinkin elokuvat, tyyliin Kaunis Veera ovat nykyään aikansa eläneitä. Mutta löytyy niistä myös ajankuvaa, jos on tietoinen asioista.

Kun täällä on elokuvaihmisiä paikalla, niin kyselisin suosituksia laatuelokuviin. 

Miten niin varsinkin elokuvat? Eikö tässä nimenomaan elokuvista ollut puhe?

Ainakin Risto Jarva teki hyviä leffoja.

Hauskahan noita vanhoja pätkiä on katsoa, ne kun ovat melkenpä kaikki muuttuneet ajan saatossa puskafarsseiksi. Näyttelijät olivat teatterinäyttelijöitä, jotka olivat tottuneet elehtimään ja artikuloimaan niin että takarivillekin näkyy ja kuuluu. Kyllähän se elokuvassa näyttää väkisinkin koomiselta.

Elokuvia tehtiin paljon, koska studioilla oli vakituinen henkilökunta, ja kulut juoksivat koko ajan. Elokuvia oli pakko tehdä, että rahaa olisi tullut taloon. Jälki oli sitten melko ...vaihtelevaa. Kun Matti Kassila sai ohjattavakseen ensimmäisen elokuvansa (Aaltoska orkaniseeraa) kesäkuun puolivälissä 1949, hänelle ilmoitettiin että ensi-ilta on sitten kahdestoista päivä elokuuta. Käsikirjoitus sentään oli valmiina, mutta moneltako työryhmältä onnistuisi nykyään alle kahdessa kuukaudessa koko paketti, kaikkine esi- ja jälkitöineen? Mutta kun pääsi tekemään paljon, pääsi myös oppimaan paljon. 50 -luvulla Kassila ohjasi 16 elokuvaa, ja oli 1960 valmis luomaan yhden mestariteoksistaan, Komisario Palmun erehdyksen.  

Kyllä vanhoistakin suomalaisista elokuvista löytyy oikeita helmiä.  Esimerkiksi:

Gabriel, tule takaisin!

Hilman päivät.

Pastori Jussilainen.

Musta rakkaus.

Aatamin puvussa ja vähän Eevankin  (vuodelta 1971)  Vähän epätasaisuutta, mutta näyttelijäsuoritukset älyttömän hyviä.

On myös sellaisia kohtuuhyviä, joita on vain kiva katsoa, vaikka eivät nyt niin laadukkaita olisikaan.  Esim. Nuori mylläri.  Mukava kesäinen komedia.

En ymmärrä sen sijaan ollenkaan Niskavuori-elokuvien fanitusta.  Minusta ne on just niin yliampuvia ja teatraalisia kuin ikinä voi olla.  Tauno Palo oli toki nuorena komea, mutta kyllä hänenkin näyttelemisensä oli sellaista paatoksellisuutta, mikä ei enää kolahda yhtään.  Lapsena häntä kovasti ihailin.  Parhaat näyttelijäsuorituksensa hän teki vanhempana, silloin tuli luontevuus ja osaaminen esiin.

Täällä Pohjantähden alla -filmatisointi oli epätasainen.  Ja puisevaa näyttelemistä oli siinäkin paljon.  En tykännyt yhtään siitä, että Aunen roolin esitti Maija-Leena Soinne, joka oli jo valmiiksi tunnettu komediennena.  Ja hän tekikin Aunesta koomisen hahmon, mitä se ei itse asiassa ollut.  Aunehan oli oikeasti traaginen tapaus.  Edvin Laine ei sitä ilmeisesti nähnyt.

Suomessa on tehty aina 60-luvulta lähtien kuitenkin hirveän hyviä TV-näytelmiä.  Heikki ja Kaija -sarja oli vielä aika kliseinen, mutta esim. Rintamäkeläiset oli jo huippua.   Televisioteatteri teki ainakin 70-luvulla tosi hyviä näytelmiä, harmi ettei niitä ole voitu esittää jälkeenpäin, ei taida olla kopiot tallessa.  

Joku Eeva Joenpellon kirjoista tehty sarja oli aivan hemmetin hyvä, sen katsoisin vieläkin mielelläni.

Lumikit 80-luvulta ja Kiinnisidottu 90-luvulta on erinomaiset näytelmät.

Speden filmit pääsääntöisesti sontaa, vain yksi ohjaus oli hyvä, Pohjan tähteet.  Ja malttoi olla itse näyttelemättä, paitsi ihan pienen kohtauksen.  

Mutta kyllä joitakin ihan vanhojakin elokuvia katsoo, pelkästään viihteenä.  Esim. Eemeli-filmejä, lapsenlasten kanssa niitä on ollut mukava katsoa.  Pekka ja Pätkät on kaikki periaatteessa huonoja mutta ajankuvana hyviä.  Ja Lasse Pöysti näyttelijänä pelastaa monta elokuvaa.  Luultavasti yksi Suomen parhaita näyttelijöitä kautta aikojen.  Jussi Jurkan lisäksi.

Lopulta vasemmistolainen televisioteatteri syrjäytti Suomi-filmit.