Lue keskustelun säännöt.
Millaisen vanhemman lapsi valehtelee?
23.08.2017 |
Kävi ilmi, että lapseni (nyt jo 18v.) on valehdellut minulle tosi paljon koko kouluikänsä. Mutta pahiten viime vuoden aikana, kirkkain silmin kertoi minulle kaikenlaista valetta. Erilaiset tilanteet ja jutut ovat sitten pikkuhiljaa myöhemmin selvinneet. Kävi siis ilmi myös jatkuva, systemaattinen valehtelu.
Nyt pohdin, että olenko ollut liian tiukka äiti - tätä olen kuullut perusteeksi, kun kysyin, miksi tytär on minulle valehdellut?
Millaisten vanhempien lapset valehtelevat eniten? Miksi?
Kommentit (25)
Sinisilmäisen vanhemman, liian tiukan vanhemman tai ihan tavallisen vanhemman, ei tuossa nyt kovin suurta draamaa taustalla ole, kuka ei ole joskus (varsinkin teini-iässä) valehdellut vanhemmilleen, käsi ylös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä ollut fyysistä kuritusta? Minulla oli joten jo nuorena opin kaunistelemaan kaiken mitä tein. Sanktiona oli aina hirveät huudot kuinka typerä pentu olin tai hiuksista ilmassa riepottelu. Valehtelustani tuli pakonomaista neljännelle luokalle saakka kunnes aloin menettää kavereita sen takia ja opettelin siitä pois.
Just tätä tasan samaa oli täällä. Huudettiin ja haukuttiin typeräksi ja revittiin hiuksista. 21
Niin ja ne jotka sanoo että etteivät ole valehdelleet, niin oletteko jättäneet asioita kertomatta, mikä on mielestäni joissain tapauksissa käytännössä sama asia kuin valehtelu.
Tyyliin vanhempi kysyyy: Joitko sinä viinaa eilen? Ja lapsi vastaa: En juonut (koska joi kaljaa, eikä viinaa).
Tuo tiukkuus on yksi vaihtoehto, mutta ei pidä paikkaansa,että KAIKKIEN tiukkojen vanhempien lapset valehtelisivat. Meillä kotona oli tiukka kuri, mitta koskaan en voinut kuvitellakaan valehtelevani. (Ehkä sitten olin vähän tossu, ja toisaalta vaan jätin kertomatta asioistani.)
Mutta siis toki lapsi voi valehdella ihan vaan siksi, että on huomannut saavansa sillä etua itselleen ja havainnut, ettei siitä jää helposti kiinni, eikä tule seuraamuksia. Eli siinä mielessä saakin olla tiukka, ettei valehtelua hyväksy (eikä lapsi saavuta valehtelulla itselleen mitään etua), mutta ei niin tiukka, ettei lapsi uskalla kertoa totuutta. Eli armollisuuttakin pitää löytyä.
Täytyy yhtyä edellisiin ja sanoa että sellainen aina oikeassa oleva ja tulinen äiti minullakin on ollut. Ja isälläkin vaikeuksia sulattaa eriäviä mielipiteitä. Kaikinpuolin epäluotettavia. Huomaan näin aikuisena että kummatkin ovat omalla tavallaan yrittäneet olla hyviä vanhempia, mutta valitettavasti kummankin omista taustoista on jäänyt jotain ehdottomuutta ym. (pahoinpitelyä ja laimintyöntiä heidän omassakin lapsuudessa). Nykyäänkin valehtelen, mutta toivon että jonain päivänä olen tarpeeksi riippumaton heistä, ettei tarvitse sellaiseen alentua enää. Se on vain vanha defenssimekanismi.