Mikä kodissasi on keskiluokalle ominaista statusta?

Tulipas tästä muuten mukavan humoristinen ketju. Muutamat ottivat nokkiinsa (varma keskiluokan merkki!) ja suurin osa tajusin ketjun tarkoituksen.

Tänä viikonloppuna keskiluokka juhlii muuten venetsialaisia. ;)

Suomessa ei ole luokkajakoa. Olette apinoineet sen jenkkisarjoista.

Laseina kunnon baarilasit jossa hienot etiketit ja joista juodaan kaikkea maidosta limonadiin ja drinkkeihin, ei mitään surkeaa Iittalaa joka hajoaa jo pienestä kolhaisusta. Tai no on niitäkin mutta ovat vähällä käytöllä. Tietty 50" taulutv, laminaattilattia, sisustuksessa käytetyt peltikyltit ja peilitaulut hommattu harkiten rompetoreilta ja netistä, eivät ole uustuotantoa vaan antiikkia pienellä ja isolla a:lla. Löytyy ps2 ja 3, 3 tablettia, 3 läppäriä sillä täytyyhän nyt vähän nykyaikaistakin olla kaiken vanhantavaran keskellä:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai tässä mainitaan omat ja sukulaisten väitöskirjat hyllyssä! Olenko yläluokkaa ('sivistys on meille itsestäänselvää') vai wt ('ei arvosta sivistystä'), kun olen tunkenut ne vaatehuoneen takahyllylle?

Yläluokkaa, mikäli sukunimi ruotsalainen + purjevene.

Jos ei, niin wt:ksi menee..

-Ap

Mitä jos on ruotsinkielinen sukunimi eikä sitä purjevenettä? Eikä vietä rapujuhlia mutta kylläkin venetsialaisia? Suomenruotsalainen wt?

Mikä on keskiluokkaista? Me taidetaan olla ihan wt kun meillä laminaattilattiat, arabian astioita ja itsetehtyä taidetta seinillä.

Toi perintöhuonekalujuttu on mielenkiintoinen. Mummolla ja vaarilla oli paljon ihania esineitä, joita oisin mielelläni ottanut. Vanhat senkit ja talonpoikaistyyliset astiakaapit jäävät ainakin mieleen. Mutta tosiasiassa mä sain mummon perinnöstä vain kokoelman halpislaseja ja pussillisen mäntysuopaa sekä kaksi kirjaa. Äiti otti paljon kirjoja ja valokuvia. Isovanhempien kaksi isoa kesäasuntoa kaikkine kalusteineen menivät toiselle sukuhaaralle (toki joutuivat lunastamaan osuutensa). Meidän sukuun päätyi myös isoisovaarin nikkaroima lastensänky, mutta sekin on yksin elävän äitini asunnossa täysin vailla käyttöä.

Tämmöinen materiaalinen perintö näyttää siis voivan kadota aika hujauksessa. Onko kultturisuvuilla sitten ison kartanon verran kamaa odottamassa perimistä, jos peritty sisustus on se mistä yläluokan tunnistaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai tässä mainitaan omat ja sukulaisten väitöskirjat hyllyssä! Olenko yläluokkaa ('sivistys on meille itsestäänselvää') vai wt ('ei arvosta sivistystä'), kun olen tunkenut ne vaatehuoneen takahyllylle?

Yläluokkaa, mikäli sukunimi ruotsalainen + purjevene.

Jos ei, niin wt:ksi menee..

-Ap

Mitä jos on ruotsinkielinen sukunimi eikä sitä purjevenettä? Eikä vietä rapujuhlia mutta kylläkin venetsialaisia? Suomenruotsalainen wt?

Me ollaan varmaan samanlaisia, suomenruotsalaisia mutta vietämme rapujuhlia joulukuussa;D Purjevene puuttuu mutta naapurilla on, riittääkse? Tuossa se on nököttänyt jo 13kk edellisen purjehduksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai tässä mainitaan omat ja sukulaisten väitöskirjat hyllyssä! Olenko yläluokkaa ('sivistys on meille itsestäänselvää') vai wt ('ei arvosta sivistystä'), kun olen tunkenut ne vaatehuoneen takahyllylle?

Yläluokkaa, mikäli sukunimi ruotsalainen + purjevene.

Jos ei, niin wt:ksi menee..

-Ap

Mitä jos on ruotsinkielinen sukunimi eikä sitä purjevenettä? Eikä vietä rapujuhlia mutta kylläkin venetsialaisia? Suomenruotsalainen wt?

Me ollaan varmaan samanlaisia, suomenruotsalaisia mutta vietämme rapujuhlia joulukuussa;D Purjevene puuttuu mutta naapurilla on, riittääkse? Tuossa se on nököttänyt jo 13kk edellisen purjehduksen jälkeen.

Siis pihalla, tellinkien päällä:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laadukas digipiano, erilaisia kitaroita (esim. 12 kielinen, akustinen, puoliakustinen), muita soittimia (mm. poikkihuilu, kellopeli, djembe rumpuja), reilusti hyvälaatuista ja uudehkoa teknologiaa. Nämä on kaikki osaavassa ja aktiivisessa käytössä eikä mistään ole velkaa.

Millä tavalla tämä on keskiluokkaista? Köyhin kiertolaismustalainenkin omistaa vähintään yhden kitaran ja luultavasti soittaa sitä paremmin kuin sinä koskaan. Kautta aikain musiikkineroja on pongahtanut kaikista yhteiskuntaluokista.

Keskiluokkaista on omistaa piano (lausutaan usein pieno), jota kukaan ei soita. Seinällä voi olla ihan oikea taulu, jota kukaan ei katso. Ja se Marita Kattila se on sitten hiano laulaja...

Kyllä keskiluokkaisuuteen kuuluu soittotaito, musiikkikoulut ja -opistot ovat täynnä keskiluokan kakaroita. Taiteen arvostus edes jollain tasolla on keskiluokan kulttuuria. Laatutietoisuus on keskiluokkaista, ostetaan parempaa ja kestävämpää, sen sijaan merkkitietoisuus: se paras on se joka tiedetään kalleimmaksi riippumatta millainen se oikeasti on, tuo on nousukasmaisuutta jota moni materiallaan ylpeilijä täällä taitaa edustaa. Tyyliin muovilattia on hirveä, mutta tarrapaperijätteestä ja muovista tehty komposiittilauta on hienoa hintansa vuoksi.

Jep. Kuten eräs romanimuusikko sanoi, heidän kulttuurissa musiikki on aina läsnä, se ei ole asia, joka syttyy vasta silloin, kun sinut pistetään musiikkikouluun, että nyt kyllä alat soittaa pianoa tai pienoa, kuten se tosiaan usean keskiluokkaisen suussa kuuluu. 

Sikäli keskiluokkaisuuteen voisi ajatella kuuluvan musiikin (ja muun taiteen), jos työväenluokka mielletään yhdeksi osaksi keskiluokkaa. Mutta kun perinteisellä (ja nyt jo hävinneellä) työväenluokalla on aina ollut voimakas oma identiteetti, jolla on haluttu erottua nimenomaan muusta keskiluokasta. Melkein koko Suomen populaarikulttuuri ja iso osa muutakin kulttuuria kun on lähtöisin tästä vanhasta työväenluokasta. Keskiluokkahan siitä on loistanut aikoinaan poissaolollaan ja siitä on jäänyt keskiluokalle se negatiivinen tylsän ja ei-luovan luokan imago.

Juu, ei kyllä ihan heti yhdistä taidetta ja keskiluokkaa toisiinsa, vaikka tietenkin nykyään suuri osa taiteilijoista tulee keskiluokasta, elintaso kun on noussut. Muistuupa mieleen esim. Tapio Rautavaara, joka kertoi lapsuudestaan ja köyhyydestä, joutui varastamaan ruokaa. Mutta niin köyhää ei ollut, etteikö jostain saatu hommattua pojalle kitaranraatoa, kun musikaalinen tuntui olevan. Ja joku lahjoitti banjon. Ja sitten kun sai töitä Ilta-Sanomien katu- ja junamyyjänä, niin joitakin roposia säästettiin soittotunteja varten. Onhan siinä kieltämättä vähän toisenlainen tatsi kuin että ostaa viimeisen päälle olevat pelit ja vehkeet ja rämpyttää kaikki hulluiksi, ja ei ole oikeastaan koskaan mitään erityistä sanottavaa tai esitettävää. Mut pääasiahan on, että itsellä on hauskaa. Mutta aika monella keskiluokkaisella se tuntuu tämäkin asia menevän jotenkin kehuskeluksi ja asenteeseen 'et ei ne muut harrasta tällaista, tai tää on ainakin hienompaa kuin muilla'. LOL Miten keskiluokkaisten ihmisten itsetuntoa saataisiin parannettua?

Vierailija kirjoitti:

Toi perintöhuonekalujuttu on mielenkiintoinen. Mummolla ja vaarilla oli paljon ihania esineitä, joita oisin mielelläni ottanut. Vanhat senkit ja talonpoikaistyyliset astiakaapit jäävät ainakin mieleen. Mutta tosiasiassa mä sain mummon perinnöstä vain kokoelman halpislaseja ja pussillisen mäntysuopaa sekä kaksi kirjaa. Äiti otti paljon kirjoja ja valokuvia. Isovanhempien kaksi isoa kesäasuntoa kaikkine kalusteineen menivät toiselle sukuhaaralle (toki joutuivat lunastamaan osuutensa). Meidän sukuun päätyi myös isoisovaarin nikkaroima lastensänky, mutta sekin on yksin elävän äitini asunnossa täysin vailla käyttöä.

Tämmöinen materiaalinen perintö näyttää siis voivan kadota aika hujauksessa. Onko kultturisuvuilla sitten ison kartanon verran kamaa odottamassa perimistä, jos peritty sisustus on se mistä yläluokan tunnistaa?

En mä nyt sano, että perittyä on pelkästään yläluokalla. Meilläkin on, vaikka ei kuuluta mihinkään määriteltävissä olevaan luokkaan.

Mutta perintökalusteasiassa lienee olennaista se, että ei tietekään kenenkään mummola siirry sellaisenaan seuraavalle tai sitä seuraavalle sukupolvelle, vaan kalusteita peritään eri ihmisiltä ja entiset talouddet hajoavat ja yhdistyvät seuraavissa polvissa uusilla tavoilla. Meillä on tavaraa minun äitini suvusta ja isäni suvusta ja miehen äidin suvusta ja isän suvusta. Sitä tulee suoraan alenevassa polvessa ja tädiltä ja isosediltä ja vaikka kenenkään jäämistä ei ole tullut meille kokonaisuudessaan eikä yleensä edes kovin isoina kasoina (lukuunottamatta äitini isomummon salinkalusteita, jotka äiti dumppasi meille kun ne ei mahtuneet hänelle enää, ja joita on siis koko salillinen), ne yhdessä nyt muodostavat kokonaisuuden meillä.

Sinänsä mitkään näistä ei ole kovin arvokkaita. Muutamista satasista muutamiin tonneihin. Ei mitään ludvidneljännentoistakäyttämiä eikä edes sen aikaisia. Mutta toimivia ja käyttökelpoisia ja omasta mielestämme kivojakin. Yhteiskuntaluokasta riippumatta.

Moccamaster ja 3 Iittalan tuikkukuppia.

Käteisellä ostettu normihintainen okt :D No joo, ei olla kyllä kerrottu tuosta juuri kenellekään, mutta silti. Joskus salaa olen vähän ylpeä asiasta kun juuri kellään ikäiselläni kaverilla (alta 30v) ei ole omaa taloa, päitä sitten velatonta.

Noh mikä nyt sitten on keskiluokkaista?

Itse kuulun tulojen perusteella opiskelijana alaluokkaan, mutta vanhemmat on ylempää keskiluokkaa, kai se mullakin näkyy. Moni ikäseni opiskelija asuu vuokrakämpässä kerrostalossa, itselläni on asoasunto rivarissa. On parkettilattia, uudenhohtoiset muutkin asunnon puitteet kun asunto on melko uusi, taidetta seinillä, vanhemmilta ja isovanhemmilta ja muilta sukulaisilta perittyä hyvälaatuista kalustoa ja koruja ja auto. Ja on se kirjahyllykin, muutama hyllymetri kirjoja tosin vain + alani kirjallisuutta.

Ja tv on tuollainen pienehkö taulu-tv, katson aika vähän nykyisin. 

Keittiössä on Taika-astiasto, teema-astiasto, vähän muita iittalan ja marimekon ja tämmösten juttuja. 

Ja kaksi pientä koiraa. Tosin kai lemmikit on ihan joka yheiskuntaluokan juttu.

Tosin kai tämä tilanteeni on aika tavallinen keskiluokkaisen perheen lapsen tilanne. Kun mietin muutamia sukulaisiani joille isänsä on ostanut kaikille lapsilleen asunnot Helsingin kantakaupungista, niin se nyt on jo selkeää yläluokan toimintaa :P Vaikka mullakin taustat on vaikuttaneet siihen millaisissa puitteissa asun, niin ei sentään ihan tuossa määrin. 

Ulkoisesti statusta kodissamme on koko ja sijainti: iso omakotitalo viheralueen keskellä kävelymatkan etäisyydellä keskikokoisen kaupungin keskustasta. Köyhemmillä duunareilla ei ole varaa, eliitti asuu muualla. Sisäisesti (=sisustus) ei juuri mitään erityisen keskiluokkaista, kun kaikki on dyykattu tai peritty, ja perityistäkin tavaroista esimerkiksi talon mukana tulleet nahkasohvat, lasitavara ym ovat ehkä 80-luvulla olleet keskiluokkaan nousseiden duunarien status, nykyään lähinnä kaatiskelpoista roinaa. Tai ehkä meidän kodissamme keskiluokalle omaista statusta on valinnanvara? Ei tarvitse esittää jotain, mitä emme ole, ja kaikki sellainen, mitä olemme halunneet, on ollut mahdollista hankkia.

Meidän naapurilla onkin kaksi purjevenettä ja Mersu!

En malta olla kommentoimatta tätä perintö-asiaa: tulen niin syvältä työväenluokasta kun vaan voi tulla, ja mullakin on perintöhuonekaluja, -astioita ja -kirjoja. Kirjat ovat Suomen kirjallisuuden klassikoita (ja tietysti ne ihanat Otavan tietosanakirjat 50-luvulta), tuolit ja naulakot täyspuuta, ja kipoissa &kupeissa Arabian leimat.

Luulin, että mulla ei ole mitään keskiluokkaista, mutta juon just sitä kyykkyviiniä niistä Essencen laseista ja kuuntelen musiikkia Geneleceistä.

Mun mielestä Suomessa jokaisella on Arabiaa, Iittalaa ja Marimekkoa, jossain muodossa. Luulin, että V&B on jo väljähtynyt juttu, kun jokaisella on tai on ollut tuttava/sukulainen Rysälässä töissä, josta on tuonut sitä kamaa.

Ei mitään. Olen selvästi yli keskituloinen (samoin puolisoni), mutta statussymbolit eivät voisi vähempää kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Käteisellä ostettu normihintainen okt :D No joo, ei olla kyllä kerrottu tuosta juuri kenellekään, mutta silti. Joskus salaa olen vähän ylpeä asiasta kun juuri kellään ikäiselläni kaverilla (alta 30v) ei ole omaa taloa, päitä sitten velatonta.

Oletko itse tienaamillasi rahoilla talon ostanut, kun kerran olet siitä salaa ylpeä?

Vierailija kirjoitti:

En malta olla kommentoimatta tätä perintö-asiaa: tulen niin syvältä työväenluokasta kun vaan voi tulla, ja mullakin on perintöhuonekaluja, -astioita ja -kirjoja. Kirjat ovat Suomen kirjallisuuden klassikoita (ja tietysti ne ihanat Otavan tietosanakirjat 50-luvulta), tuolit ja naulakot täyspuuta, ja kipoissa &kupeissa Arabian leimat.

Luulin, että mulla ei ole mitään keskiluokkaista, mutta juon just sitä kyykkyviiniä niistä Essencen laseista ja kuuntelen musiikkia Geneleceistä.

Mun mielestä Suomessa jokaisella on Arabiaa, Iittalaa ja Marimekkoa, jossain muodossa. Luulin, että V&B on jo väljähtynyt juttu, kun jokaisella on tai on ollut tuttava/sukulainen Rysälässä töissä, josta on tuonut sitä kamaa.

Just näin. Mun suku oli köyhistä köyhimpiä evakoita, ja Arabian maitokannut sun muut olen mäkin perinyt. Eihän silloin sodan jälkeen muita astioita Suomesta saanut.

- kahvimylly

- kirjahylly jossa kirjoja

- työhuone/ vierashuone

- keittiöpuutarha partsilla

- muutama laadukkaampi huonekalu

- levysoitin ja kasa lähinnä jazz ja blues vinyylejä

- muutama soitin joskin soittaminen aika vähissä nykyään

- rotukoira

- valurautapannu

- 'uutta teknologiaa' oleva täysvaahtomuovipatja

- hajusteettomia pesuaineita

Siihen ne taitaa jäädäkin, ollaan milleniaaleja eikä esim. omisteta omaa asuntoa tai autoa.