Mikä kodissasi on keskiluokalle ominaista statusta?

Asunnossa ei lapsia.  Toki on myös perusjuttuja kuten  oikea urheiluauto ja takapihalla virtaa joki.

Taidamme kuulua "yläluokkaan", jos ketjussa mainitut asiat ovat keskiluokkaisia.

Yhdellä parhaista Euroopan siitosoreista siemennetty estetamma. Ensi keväänä meillä on huippusukunen estehevosen alku. Jää teidän lokki-valaisimet ja nokkahuilua puhaltavat lapset kakkoseksi.

Kulttuurisesti perheemme kuuluu varmaankin yläluokkaan. Löytyy akustinen piano, viulu, sello, kitara ja soittotaito. Seinillä nykytaidetta, taiteilijoilta saatua ja ostettua. Kirjoja noin 15 hyllymetriä, jatkuvasti karsitaan ja kierrätetään, koska enempää hyllyjä ei kotiin mahdu. Hyllyissä myös vinyylilevyjä ja cd-levyjä, sekä klassista että kevyttä.

Tulojemme puolesta olemme alempaa keskiluokkaa. Se näkyy siten, että asumme ahtaasti, matkailemme vain kotimaassa, auto on japanilainen ja toistakymmentä vuotta vanha, elektroniikka laadukasta mutta jo iäkästä. Osin näiden valintojen takana on ekologinen elämäntapa, osin halumme ja mahdollisuutemme tehdä mahdollisimman vähän töitä lasten ollessa pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

400 m2 150v vanha talo isolla tontilla muutaman sadan metrin päässä erään ison suomalaisen kaupungin sydämmestä.

Keskiluokkaisuuteen kuuluu sivistyksen perusjutut, vaikkapa muistisääntö "yhteen sydämeen ei mahdu kahta ämmää". Raha ei tuo keskiluokkaisuutta vaan nousukasmaisuuden.

Tämä

Vierailija kirjoitti:

Iso taulu-TV, kallis rotukoira ja moottoripyörä on kyllä niin wt:tä, ettei mikään!

Keskiluokalle on nyt muotia mahdollisimman pieni ja huomaamaton tv. TV:n katselua vähätellään, ja usein "ollaan niin kiireisiä, ettei tv:tä yksinkertaisesti ehdi katsoa". Monet valitsevat myös rescue-koiran (vrt. Obamat) ja bensakäyttöiset moottorilaitteet nyt ei vaan sovellu valkoiseen sohvaan.

-Ap

Juu, eikö nykyään ole enemmänkin poikkeuksellista, jos taloudessa ei ole isohkoa taulutv:tä (sellaisensa halutessaan saa osamaksulla). Meillä ei ole tv:tä, eikä sisareni perheessä ja olemme molemmat ylempää keskiluokkaa ja meillä on ylemmät korkeakoulututkinnot, emmekä ole uskonnollisiakaan. Me kyllä miehen kanssa harkitsemme tv:n ostamista, hyvin pärjätään ilmankin, mutta joskus olisi kiva katsoa vaikka urheilua isommalta ruudulta.

Miten vanhanaikaista puhua luokista, kertoo kyllä millainen arvomaailma aloittajalla on eli kategorioi mielellään ihmisiä.

Marimekon ja Iittalan astioita, Finlaysonin pyyhkeitä, kahdessa huoneessa iso televisio, tavallista tehokkaampi tietokone sekä ergonominen työtuoli

Mulla on täällä 30 neliön opiskelijayksiössä mummon antama Iittalan Lantern-lyhty ja ylioppilaslahjaksi saadut Saurumin hopeiset kynttilänjalat.

Ei niinkun yhtään mikään. 

Meillä on uus mersu, palikkalattia ja artekia, mies on insinööri, minä kotirouva joka lasten kasvettua keskittyy nyt ruokahifistelyyn ja lounastelemisiin ystävien kanssa sekä puutarhanhoitoon,  riittääkö? Ai niin ja iso moderni talo. 

Minä jäin miettimään, että mihin keskiluokkaisena tarvitsen statussymboleja? Meidän perheen tilanne kaikkinensa koulutuksineen ja ulkomaankomennuksineen on niin kaukana työväenluokasta, ettei siitä tarvitse erottua. Toisaalta yläluokkaa meistä ei keskiluokkaisen kotitaustamme vuoksi voi koskaan tulla. Joten ei oikein ole mitään, miksi yrittää päteä?

Mutta joo, ehkä tosiaan nuo ulkomaankomennukset ovat nykyään sellaisia keskiluokan statussymboleita, koska niitä ei saa pelkällä rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Kulttuurisesti perheemme kuuluu varmaankin yläluokkaan. Löytyy akustinen piano, viulu, sello, kitara ja soittotaito. Seinillä nykytaidetta, taiteilijoilta saatua ja ostettua. Kirjoja noin 15 hyllymetriä, jatkuvasti karsitaan ja kierrätetään, koska enempää hyllyjä ei kotiin mahdu. Hyllyissä myös vinyylilevyjä ja cd-levyjä, sekä klassista että kevyttä.

Tulojemme puolesta olemme alempaa keskiluokkaa. Se näkyy siten, että asumme ahtaasti, matkailemme vain kotimaassa, auto on japanilainen ja toistakymmentä vuotta vanha, elektroniikka laadukasta mutta jo iäkästä. Osin näiden valintojen takana on ekologinen elämäntapa, osin halumme ja mahdollisuutemme tehdä mahdollisimman vähän töitä lasten ollessa pieniä.

Meillä jokseenkin sama. Paitsi ei asuta ahtaasti, vaan mukavasti. Auto on Peugeot. Tulot on pienet kun sain potkut, miehen rahoilla elellään ihan OK mutta ei lomailla.

Vierailija kirjoitti:

Minä jäin miettimään, että mihin keskiluokkaisena tarvitsen statussymboleja? Meidän perheen tilanne kaikkinensa koulutuksineen ja ulkomaankomennuksineen on niin kaukana työväenluokasta, ettei siitä tarvitse erottua. Toisaalta yläluokkaa meistä ei keskiluokkaisen kotitaustamme vuoksi voi koskaan tulla. Joten ei oikein ole mitään, miksi yrittää päteä?

Mutta joo, ehkä tosiaan nuo ulkomaankomennukset ovat nykyään sellaisia keskiluokan statussymboleita, koska niitä ei saa pelkällä rahalla.

Jos olet keskiluokkainen niin hankit nämä asiat ilman status-ajatusta omaksi iloksesi. Meillä siis on just nuo mersu, palikkalattia, artekit ja iso talo sekä keskiluokkainen elämäntyyli mutta me elämme itsellemme emmekä muiden kautta. Mulle Mersu on tuttu ja turvallinen, omasta lapsuudesta ja se vaihdetaan parin vuoden välein aina uusimpaan malliin. Artekit ovat myös lapsuudenkodista. Palikkalattia on puhdas vahinko ja mieheen rakastuin tietämättä titteliä tms. Meidät voisi myös luokitella yläluokkaan akateemisuuden ja perhehistorian vuoksi mutta keskiluokka kuulostaa paremmalta:) Ja kyllä mekin olemme ulkomaankomennuksilla olleet puolet aikuiselämästä:) En tiennyt että sekin on joku status.

Korkeakiiltovalkoinen sisustus ja paljon taidegrafiikkaa.

Varmaan tulojen puolesta ollaan AKL. Mieheni on keskiluokkaisesta perheestä. Omat vanhemmat, isovanhemmat ja siitä vielä pari sukupolvea ylöspäin varakkaita. Meillä on esimerkiksi paljon perittyjä kirjoja, aitoja mattoja, huonekaluja ym. ei ns. keskiluokkaista kotona. Auto on varmaan keskiluokkainen eli se mersu (vanhempaa mallia tosin). Olemme tosi köyhiä verrattuna sekä omiin että miehen vanhempiin. Silti elämäntapamme eivät poikkea merkittävästi heistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jäin miettimään, että mihin keskiluokkaisena tarvitsen statussymboleja? Meidän perheen tilanne kaikkinensa koulutuksineen ja ulkomaankomennuksineen on niin kaukana työväenluokasta, ettei siitä tarvitse erottua. Toisaalta yläluokkaa meistä ei keskiluokkaisen kotitaustamme vuoksi voi koskaan tulla. Joten ei oikein ole mitään, miksi yrittää päteä?

Mutta joo, ehkä tosiaan nuo ulkomaankomennukset ovat nykyään sellaisia keskiluokan statussymboleita, koska niitä ei saa pelkällä rahalla.

Jos olet keskiluokkainen niin hankit nämä asiat ilman status-ajatusta omaksi iloksesi. Meillä siis on just nuo mersu, palikkalattia, artekit ja iso talo sekä keskiluokkainen elämäntyyli mutta me elämme itsellemme emmekä muiden kautta. Mulle Mersu on tuttu ja turvallinen, omasta lapsuudesta ja se vaihdetaan parin vuoden välein aina uusimpaan malliin. Artekit ovat myös lapsuudenkodista. Palikkalattia on puhdas vahinko ja mieheen rakastuin tietämättä titteliä tms. Meidät voisi myös luokitella yläluokkaan akateemisuuden ja perhehistorian vuoksi mutta keskiluokka kuulostaa paremmalta:) Ja kyllä mekin olemme ulkomaankomennuksilla olleet puolet aikuiselämästä:) En tiennyt että sekin on joku status.

Akateemisuus ei kyllä nosta ketään yläluokkaan, sehän on juuri peruskeskiluokkaista.

Keittiön ruokapöydällä on kangaspöytäliina, ei ikinä mitään vaha- tai kernikankaita. Pöydällä on myös aina eläviä kukkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä jäin miettimään, että mihin keskiluokkaisena tarvitsen statussymboleja? Meidän perheen tilanne kaikkinensa koulutuksineen ja ulkomaankomennuksineen on niin kaukana työväenluokasta, ettei siitä tarvitse erottua. Toisaalta yläluokkaa meistä ei keskiluokkaisen kotitaustamme vuoksi voi koskaan tulla. Joten ei oikein ole mitään, miksi yrittää päteä?

Mutta joo, ehkä tosiaan nuo ulkomaankomennukset ovat nykyään sellaisia keskiluokan statussymboleita, koska niitä ei saa pelkällä rahalla.

Jos olet keskiluokkainen niin hankit nämä asiat ilman status-ajatusta omaksi iloksesi. Meillä siis on just nuo mersu, palikkalattia, artekit ja iso talo sekä keskiluokkainen elämäntyyli mutta me elämme itsellemme emmekä muiden kautta. Mulle Mersu on tuttu ja turvallinen, omasta lapsuudesta ja se vaihdetaan parin vuoden välein aina uusimpaan malliin. Artekit ovat myös lapsuudenkodista. Palikkalattia on puhdas vahinko ja mieheen rakastuin tietämättä titteliä tms. Meidät voisi myös luokitella yläluokkaan akateemisuuden ja perhehistorian vuoksi mutta keskiluokka kuulostaa paremmalta:) Ja kyllä mekin olemme ulkomaankomennuksilla olleet puolet aikuiselämästä:) En tiennyt että sekin on joku status.

Akateemisuus ei kyllä nosta ketään yläluokkaan, sehän on juuri peruskeskiluokkaista.

Akateemisuus nimenomaan on yläluokkaista. Varsinkin silloin kun koulutusta ei hyödynnä työelämässä vaan perheessä on nimenomaan hyvin koulutettu kotirouva joka hoitaa kotia, suhteita ja lapsia, mikä elämäntilanne sitten onkaan. Akateemisia on myös eri tasoisia ja johtajatason akateeminen on aivan eri juttu kuin riviasianajaja tai -insinööri. 

Ai tässä mainitaan omat ja sukulaisten väitöskirjat hyllyssä! Olenko yläluokkaa ('sivistys on meille itsestäänselvää') vai wt ('ei arvosta sivistystä'), kun olen tunkenut ne vaatehuoneen takahyllylle?