Nuoret aikuiset: mitä ajattelette siitä, että tulette olemaan köyhempiä kuin aiempi sukupolvi?

Että maapallo tykkää meistä enemmän.

Me kuitenkin tulemme perimään ne varakkaammat suuret ikäluokat.

Ei haittaa, koska unelmakaan ei ole sama kuin suurilla ikäluokilla. Talo, volvo ja koira on ehkä vanhempieni ajatus hyvästä elämästä, mutta itsellä on tähtäimessä ihan muut asiat, joihin ei liity materian haalimista tai asioiden omistamista yksin.

Ei aiemmallakaan sukupolvella kaikilla hyvin mennyt, 80-luvulla oli vielä absoluuttista köyhyyttä.

Ennen eläkemaksun osuus palkasta oli jotain 5%. Nykyään se on melkein 25%. Mahtaisiko nykyaikuiset saada helpommin töitä jos heidän palkkaamisensa olisi yhtä edullista kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Ei haittaa, koska unelmakaan ei ole sama kuin suurilla ikäluokilla. Talo, volvo ja koira on ehkä vanhempieni ajatus hyvästä elämästä, mutta itsellä on tähtäimessä ihan muut asiat, joihin ei liity materian haalimista tai asioiden omistamista yksin.

Tämä! Minulla on elämässä niin eri tavoitteet, että esimerkiksi omistusasunto olisi enemmän kauhistus kuin siunaus. Tietysti kiva jos ei tarvitsisi koko elämää köyhäillä, mutta sellainen järjestelmällinen omaisuuden kartuttaminen ei houkuttele yhtään.

No jos miettii omia vanhempiani 35v ikäisinä, niin ei heillä ollut mitään mahdollisuuksia ulkomaanmatkoihin eikä siihen elintasoon, joka minun sukupolvellani on. Asuntolainaa maksettiin 12 vuoden ajan eli elettiin todella tiukalla taloudenpidolla. Kahta autoa ei ole, koska molemmilla vanhemmilla ei ole ajokorttia. Mökki on yhteinen isän veljen kanssa, ihana ja rakas meille lapsillekin, mutta vaatisi täyttä remonttia, että siellä viettäisimme aikaa - vanhempien sukupolvelle kun riitti se pieni saunakamari, meille ei. Sukan kutominen ja urheiluseuratoiminta ei ole kalliita harrastuksia, paljon enemmän minun kuntosalikorttini maksaa kuin äitini keskiviikkoisin käymät naisvoimistelijoiden jumppapiirit. Pysyvät työpaikka oli molemmilla, mutta kun äiti oli 5 vuotta kotona lasten kanssa, ei siltä ajalta kertynyt eläkettä ja pikkuveljen päivähoito maksoi 3 vuodelta sen verran, että äidin koko nettopalkka meni hoitajan kuluihin.

Joten ei, en ole ajatellut olevani köyhempi kuin vanhempani vaan vahvasti päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen eläkemaksun osuus palkasta oli jotain 5%. Nykyään se on melkein 25%. Mahtaisiko nykyaikuiset saada helpommin töitä jos heidän palkkaamisensa olisi yhtä edullista kuin ennen.

Ennen päivähoitopaikka 1 lapselle on 50% keskituloisen naisen nettotuloista.

Minkä sukupolven määrittelet nuorten aikuisten sukupolveksi ja minkä heidän vanhemmikseen?

Vierailija kirjoitti:

Se, mitä teidän vanhemmillanne on ollut, ei välttämättä tule olemaan arkea teille. Kuten omakotitalo, mökki, ulkomaanmatkat, kalliimmat harrastukset, pysyvä työpaikka, kaksi autoa, hyvä eläke jne. Onko nuorten ajattelutavassa jo näkyvissä muutosta?

Olen itse nuorten aikuisten äiti ja oletettavasti lapset ovat rikkaampia mitä me. Meillä ei ole omakotitaloa eikä mökkiä. Ulkomaanmatkoilla kävin lasten kanssa, mutta nykyisin saa lentoja paljon halvemmalla mitä silloin. Minun harrastukset on ilmaisia, miehellä on yksi kallis harrastus, josta on tosin hyötyä koko perheelle. Olen saanut potkut kolme kertaa yt:iden jälkeen ja kaikki muut työsuhteet on tuttuja, miehellä on onneksi työ pysynyt. Kaksi autoa on ollut pitkään, kun mies tarvitsee työn puolesta pakettiauton eikä siihen perhe mahdu. Oma auto täytti vastikään 15 vuotta eikä sekään ollut uutena ostettu. Oma eläke tulee olemaan nettona tonnin pintaan, mies saa laskurin mukaan 300-400 euroa enemmän.

Se, mikä lasten ajattelutavassa on erilaista verrattuna meihin, on se, että vakituisessa työpaikassa ei roikuta, jos työssä on kurjaa. Maapallokin on hurjan paljon pienempi mitä omassa nuoruudessa. Uskon, että he pärjäävät paremmin mitä vanhempansa.

Tiedostin tämän jo hyvissä ajoin. Hain ja sain paikan semmoiselta alalta, että tulevaisuudessa en ole köyhä enkä kipeä. Ainahan jotakin voi sattua, ja asiat eivät välttämättä mene suunnitelmien mukaan, mutta nyt näyttää hyvältä.

Perintöä odotellessa kirjoitti:

Me kuitenkin tulemme perimään ne varakkaammat suuret ikäluokat.

He eivät ole enää varakkaita kuollessaan.

He nauttivat elämästään. kirjoitti:

Perintöä odotellessa kirjoitti:

Me kuitenkin tulemme perimään ne varakkaammat suuret ikäluokat.

He eivät ole enää varakkaita kuollessaan.

Vanhemapani ovat nyt 75-vuotiaita ja molemmille kertyy edelleen lisää omaisuutta. Eli ei kannata ainakaan pikaista perintöä odotella. 

Ei pidä omassa lähipiirissä paikkaansa. Ei mun nuoruudessa matkusteltu, porukat kävi ekalla ulkomaan matkallaan Kanarialla 10 v hääpäivänään. Ei ollut kalliita harrastuksia, mökkiä, kahta autoa. Ei ole tosin mullakaan kalliita harrastuksia (en välitä), mutta matkustellaan ahkerasti, monta kertaa vuodessa kun lennot on nykyään niin halpoja. Nykyajan puhelin maksaa 100 euroa, entisajan puhelinosake maksoi monta tuhatta markkaa. Telkkarit, pesukoneet, videot ym oli myös kalliita. Se on totta että työtä sai helpommin, mutta kyllä mä koen että nykyään on monet muut asiat paljon paremmin ja elintaso noussut.

Kieroa syyllistää vanhempi ikäluokka siitä, että eliitti tekee elämisestä jatkuvasti kalliimpaa ja toimeentulosta epävarmempaa. Syyttömiä ne vanhemmat siihen ovat, että syntyivät parempien hallitusten aikana.

Vierailija kirjoitti:

Se, mitä teidän vanhemmillanne on ollut, ei välttämättä tule olemaan arkea teille. Kuten omakotitalo, mökki, ulkomaanmatkat, kalliimmat harrastukset, pysyvä työpaikka, kaksi autoa, hyvä eläke jne. Onko nuorten ajattelutavassa jo näkyvissä muutosta?

Tiedostan asian. Toisaalta minulla on hyvinlaiset arvot kuin vaikkapa suuriin ikäluokkiin kuuluvilla isovanhemmillani. Itse en esimerkiksi arvosta materiaalista omaisuutta niin pitkälle. Isovanhemmilleni myös perhe on aivan itsestäänselvyys. Niin se oli myös vanhemmilleni. Minä taas koen helpottavana asiana, että minulla on toisenlaiset ihanteet. Olen tyytyväinen pienehkössä asunnossa. Rahaa jää kuitenkin elämyksiin, ruokailuun ja matkusteluun, kun elän sinkkuelämää. Lyhyen elämän kannalta on oikeastaan aika vähän merkitystä, kuinka monta asuntoa ja autoa omistaa tai onko kesämökkiä. Esim. isovanhemmilleni ja vanhemmilleni on ollut kunnia-asia laittaa ruoka itse, kerätä marjat metsästä ja viljellä perunoita. Minulle ei tulisi edes mieleenkään laittaa vaikkapa ruokaa. Ihanaa, että elämä voi olla laadukasta, vaikkei olisikaan niin rikas.

Onko kaikki ikäiseni muka arvoiltaan niiiin erilaisia, kuin vanhemmat ikäluokat? Itseäni ainakin kiinnostaa "materian haaliminen" ainakin siinä määrin, että en voi oikein samaistua näihin yhteisomistusjuttuihin. En minä halua jakaa omistamiani asioita muiden kanssa, paitsi perheenjäsenten. Haaveena on työ, josta saisi rahaa siihen malliin, että ei tarvitse kaupassa tuijotella hintoja. Minusta olisi kivaa, jos voisi ostella itselleen kaikkea hauskaa. Ei minua kuitenkaan mikään loputon törsäily kiinnosta. Toiveena myöskin olisi ihan talo, eikä pelkästään asunto. Tosin talon koolla en näe suurta merkitystä, vaan minua voisi kiinnostaa sellaiset nykyaikaiset minikokoiset omakotitalot, missä myös pieni piha. Haluan omistaa myös lemmikkejä, mihin myös liittyy kaikenlaisia kustannuksia, sillä haluanhan tarjota niille parhaan mahdollisen elämän.

Ihan tavallinen elämä siis kiinnostaa, omassa rauhassa, lemmikkien sekä mahd. puolison kera. Mitään erityisiä elämyksiä en kaipaa. Niin ja tosiaan talo ja piha myös niiden lemmikkien kannalta parempi ratkaisu, en tohtisi pieniin kerrostalokämppiin sellaisia ottaa.

Vanhempani hankkivat kaksi lasta, ja minä en tule hankkimaan yhtään. Eiköhän se elintasoero tuossa kuroudu umpeen. Saatan jäädä jopa voitolle. Aika näyttää.

Perintöä odotellessa kirjoitti:

He nauttivat elämästään. kirjoitti:

Perintöä odotellessa kirjoitti:

Me kuitenkin tulemme perimään ne varakkaammat suuret ikäluokat.

He eivät ole enää varakkaita kuollessaan.

Vanhemapani ovat nyt 75-vuotiaita ja molemmille kertyy edelleen lisää omaisuutta. Eli ei kannata ainakaan pikaista perintöä odotella. 

Mistä tiedät vaikka saisivat slaagin jo huomenna?

Up