Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ketään lapsensa/vauvansa nimen vaihtanutta?
22.08.2017 |
Jos tunnet niin mitä ajattelit asiasta? Piditkö omituisena. Vaihdettiinko koko nimi vai lisättiin/poistettiin jotain? Oliko nimen vaihtamiseen jotain erityisempää syytä?
Itse harkitsen jatkuvasti yhden nimen lisäystä/toisen vaihtamista. Ei vaan tunnu oikealle hormonihuuruissa annettu nimi vaikka vauva jo 9kk. Ahdistaa mitä ihmiset ajattelevat jos lisäisin nimen rimpsuun, ja mitä lapsi itse isompana ajattelisi asiasta. Pitkään punnittiin nimivaihtoehtoja ja lopulta päädyttiin miehen suosikkiin joka koko ajan vähän epäilytti itseä.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Jos tunnet niin mitä ajattelit asiasta? Piditkö omituisena. Vaihdettiinko koko nimi vai lisättiin/poistettiin jotain? Oliko nimen vaihtamiseen jotain erityisempää syytä?
Itse harkitsen jatkuvasti yhden nimen lisäystä/toisen vaihtamista. Ei vaan tunnu oikealle hormonihuuruissa annettu nimi vaikka vauva jo 9kk. Ahdistaa mitä ihmiset ajattelevat jos lisäisin nimen rimpsuun, ja mitä lapsi itse isompana ajattelisi asiasta. Pitkään punnittiin nimivaihtoehtoja ja lopulta päädyttiin miehen suosikkiin joka koko ajan vähän epäilytti itseä.
Ja nyt siis mietin jos lisäisin yhden nimen (olisi sitten kolme nimeä), niin olisi "varanimi" jos en vuosien saatossa vieläkään totu lapsen kutsumanimeen. Se olisi siis se oma suosikkini. Ja sukulaiset ja muut saisivat toki kutsua lasta millä nimellä haluavat, tämä uusi voisi olla vaikka vain äidin hellittelynimi.
En kestä miten typerä olo on tästä asiasta, tuntuu että osa vauvavuodesta on nyt mennyt tätä asiaa märehtiessä :( Kun olisi vaan tajuttu heti antaa ne molemmat suosikit. Ja tuntuu niin pinnalliselle tälläistä miettiä, mutta asia on saanut omassa päässä valtavat mittasuhteet ja joka ilta mietin tätä nimiasiaa. Lapsi on niin rakas ja haluaisin hänelle kauneimman nimen minkä tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos kyse ei ole etunimestä tai kutsumanimestä niin en vaihtaisi. Joku äidin mummon kaiman kissan omistajan perintönä suvussakulkeva kolmas nimi on aivan vähäpätöinen yhtään minkään kannalta.
Tiedän erään perheen missä äiti itkua tihrustaen perheriidan uhalla väkisin ristiäisaamuna keksi lapselleen vielä nimeä ja lapsi kastettiin lopulta Elviiraksi.
Vuoden päästä näin heidät ja silloin tämä sama pikku taapero olikin Milla Pauliina.
No tätäkin olen miettinyt, että vienkö tällä lapselta oikeuden omaan nimeensä :( Toki voihan nimen kyllä muuttaa siitä huolimatta sitten maksua vastaan, ja suurin osa ei sitä varmaan enää aikuisena muuta kun on kuitenkin kyseessä ihan "tavallinen" suomalainen etunimi. Ja jos lapsi nimen joskus haluaisi itse vaihtaa niin kyllä sen maksaisin tämän säädön jälkeen hänelle jos se siitä olisi joskus kiinni.
Onko kellään muulla ollut tätä ongelmaa, meneekö tämä olo ikinä ohi :(
No vähän näin meilläkin kävi, kärsin synnytyksenjälkeisestä masennuksesta ja jotenkin siinä tilassa nimivalinta tuntui aivan todella vaikealle ja mentiin sitten miehen suosikilla. Ja tosiaan järki sanoo että sillä toisella nimellä ei ole mitään merkitystä kun ei niitä kukaan kysele tai muista. Mutta sitten kun katselen lasta niin aina harmittaa ettei ole se suloisin nimi millä haluaisin häntä kutsua.
Joo olen varmaan ihan hullu. Äh miksi en pääse yli asiasta!!
Jeo, mutta töstä on jo 25-30 vuotta.
Kaksospojat ristittiin tyyliin Pekka ja Matti. Aika pian ristäisten jälkeen heistä tuli tyyliin Karl-Henrik ja Per-Christian.
Sukunimi on suomalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän ole ihan yleistä. Itsekin usein mietin, että olisin esikoiselle halunnut jonkun muun nimiyhdistelmän, mutta en ole ikinä harkinnut vaihtamista. Näillä mennään. Itseni tuntien jahkaisin samalla tavalla oli nimi sitten mikä tahansa. Nuoremman kohdalla ei ollut montaa vaihtoehtoa, joten hänen nimeään en juuri pähkäile.
Mikä sulla tarkkaan ottaen häiritsee nimessä? Se, että ei ole sun lempivaihtoehto, vai onko jotenkin erikoinen ja mietityttää mitä muut siitä ajattelevat?
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ole ihan yleistä. Itsekin usein mietin, että olisin esikoiselle halunnut jonkun muun nimiyhdistelmän, mutta en ole ikinä harkinnut vaihtamista. Näillä mennään. Itseni tuntien jahkaisin samalla tavalla oli nimi sitten mikä tahansa. Nuoremman kohdalla ei ollut montaa vaihtoehtoa, joten hänen nimeään en juuri pähkäile.
Mikä sulla tarkkaan ottaen häiritsee nimessä? Se, että ei ole sun lempivaihtoehto, vai onko jotenkin erikoinen ja mietityttää mitä muut siitä ajattelevat?
Nimi on mielestäni hieman hankala ääntää, joudun joka kerta keskittymään kun sanon sen, ei siis tule "luonnostaan". Se vääntyy koko ajan vain lyhemmäksi lempinimeksi, missä nyt sinällään ei ole mitään vikaa. Mutta tuntuu tyhmälle että annettiin sitten sellainen nimi mitä ei itsekään käytetä. Lisäksi nimi on sellainen että monet kyselevät tuleeko se c:llä vai k:lla, ja olen aina kammonnut c-nimiä ja tuntuu inhottavalle jos joku luulee että meillä on sellainen, kun halusin reippaan suomalaisen nimen enkä tätä ongelmaa silloin tajunnut. Ja onpahan sen joku jo c:llä kirjoittanutkin ja mulla itki sydän verta :'D
Nimeä saa vaihtaa kerran maksutta ja en tiedä mitä sitten, jos vanhemmat ovat vaihtaneet ja lapsi ei aikuisena pitäisikään nimestään ja haluaisi itse jonkin toisen nimen.
En vaihtaisi...
T. Nimensä aikuisiällä vaihtanut