Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt löytyi syy siihen, miksi eräs tuntemani henkilö on sairaalloisen lihava
18.08.2017 |
Olen aina miettinyt, miksi joku syö itsensä sairaalloisen lihavaksi. Syy on luultavasti se, että sairaalloisen lihavat nauttivat ruuan mausta huomattavasti enemmän kuin muut.
Minä kysyin sairaalloisen lihavalta ystävältäni, kummasta aistista hän luopuisi, jos olisi pakko - maku- vai näköaistista. Ystäväni joutui miettimään pitkään, mutta valitsi lopulta, että hän olisi mieluummin sokea kuin että hän ei enää koskaan tietäisi miltä syömänsä ruoka maistuu.
Minulle itselleni makuaistista luopuminen olisi hyvä juttu, sillä terveellisen ravinnon syöminen tulisi helpommaksi ja pysyisin hoikkana, kun ei tulisi syötyä enää herkkuja ollenkaan.
Uskotteko te siihen, että sairaalloisen lihavat ihmiset maistavat ruuan maut vahvempana kuin muut?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa uskon päinvastoin. Makuaisti turtuu tiettyihin ruokiin ja sitten tarvitaan isompia määriä saman nautinnon aikaansaamiseksi.
Eli mielestäsi on eroa saatko mieliruokaasi 300 grammaa vaiko kilon? Mihin se makuelämys siitä paranisi jos sen huippu on jo silkan nälänkin vuoksi syömisen alussa? Suotta ei sanota nälän olevan paras kokki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole asiaa noin ajatellut, mutta toisin päin kyllä. Kaikkia tuntemiani laihoja yhdistää yksi asia: he syövät, koska pitää syödä. He eivät saa ruoasta erityistä nautintoa. Se on "vain" ruokaa.
Mä olen laiha, hieman alipainon puolella, enkä usko tähän teoriaan.
Itse rakastan syömistä ja mutta vielä enemmän rakastan olla hoikassa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös joskus ollut joku tutkimus että maistavat huonommin. Tietysti yksilötasolla ei voi vetää johtopäätöksiä.
Tätä juuri olin tulossa sanomaan. Eli tarvitaan enemmän, jotta saadaan aivoihin sama makumielle.
Itse luopuisin makuaistista.
t: bmi 51
Ei vaan aivot eivät tunne enää samalla tavalla mielihyvää. Sama koskee kaikkia addiktioja. Aivokemia muuttuu niin, ettei asiasta saa enää vastetta ja sitten sitä yrittää tehdä lisää ja lisää, jotta saisi aikaan sen aiemman vasteen. Itse asiassa lakko tai tauko auttaa sen lisäämisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös joskus ollut joku tutkimus että maistavat huonommin. Tietysti yksilötasolla ei voi vetää johtopäätöksiä.
Tätä juuri olin tulossa sanomaan. Eli tarvitaan enemmän, jotta saadaan aivoihin sama makumielle.
Itse luopuisin makuaistista.
t: bmi 51
Eli luopuisit aistista, joka varoittaa sinua myrkyllisestä tai pilaantuneesta ruoasta?
Jos puhutaan oikeasti sairaalloisen lihavista, monilla on joku sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku ihmetteli, miten syödään tunteisiin. Kas näin se käy: kun olet lapsi, vanhempi vastaa tunnereaktioihisi ruoalla. Jos itket, saat pussin karkkia- ja jossei itku lakkaa, sinulle suututaan. Kun olet kiltisti, palkkioksi voi saada suklaapatukan. Jne.
Minä sain tukistuksen, läimäytyksen ja välillä remmillä perseelle kun itkin tai muuten häiritsin vanhempiani. Siitä huolimatta en haaveile enkä ole kokeillut aikuisena väkivaltaista suhdetta tai sadomasotouhuista. En saanut minkäänlaista tyydytystä vanhempieni toimintatavoista. En ymmärrä miksei ruoalla vaiennetuille ja mitätetyille nouse raivo lapsuuden tilanteita muistuttavissa tilanteissa. Itse ainakin suoraan sanottuna halveksin syvästi vanhempiani enkä todellakaan ole suostunut teini-iän jälkeen leikkimään heidän sairaita leikkejään.
Minulla kyse oli ihan nälästä. Voin laihtua vain, jos vastustan sairaanloista näläntunnetta. En koe kylläisyyttä koskaan kauemmin kuin 15 minuuttia, vaikka söisin kuinka paljon. En ole koskaan kokenut. On hyvin vaikea lopettaa syöminen tarpeeksi aikaisin, ettei liho, mutta kuitenkin syödä tarpeeksi, ettei kärsi aliravitsemuksesta. Aliravitsemus on minulla johtanut paitsi osastolle joutumiseen anoreksian takia, myös jojoiluun painon kanssa, kun keho ei aliravitsemusta enää kestä vaan on pakko ahmia. Tästä syystä olen aina ollut joko anorektisen laiha tai ylipainoinen. Monessa tapauksessa kyse onkin häiriöstä kylläisyydentunteessa. Ei siihen tarvita mitään psyykkistä tyhjyyden tunnetta. Ei minulla sellaista ole. Nyt olen kokeillut vähähiilihydraattista ruokavaliota ja se on toistaiseksi toiminut jo vähän paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kuten vastauksista näkee, me ollaan (lihavatkin) ihmisiä ja erilaisia keskenään.
Sairaaloisen lihavalla on psyykkinen syy siihen miksi ei kykene laihduttamaan, yleensä se on joku menneisyyden asia (hyväksikäyttö, hylkääminen, menetys, kiusaaminen ym.) tai jatkuva kova stressi tai masennus. Jos joku lihava muuta väittää, ei ole hoksannut mikä se itsellä on joka tämän addiktin on aiheuttanut. Ja addiktihan se on, sokeri ja rasva aiheuttaa ihmiselle tutkitusti vahvan addiktion.
Minä olen ollut 130 kiloinen jo toistakymmentä vuotta, enkä koskaan halua syödä itseäni ähkyyn, mulla on pieni mahalaukku, tulen helposti täyteen, ja osaan yleensä lopettaa syömisen siinä vaiheessa kun olen kylläinen. Pystyn telkkaria katsoessa tai kirjaa lukiessa syödä 200g suklaata, mutta taas kokonaista kotipitsan pitsaa en kykene syömään. Kun minulla tulee ähky olo, eli maha on liian täynnä, kestää 4-8h siihen että se oleentuu sen verran että voin jotain syödä tai juoda, minulla ei todellakaan ole 15 minuutin kuluttua syömisestä nälkä. Syön sen minkä kulutan, eli n. 2500-2600 kaloria. Tiedostan että mulla on masennusta ja kova stressi vuodesta toiseen, ja olen uupunut ollut jo 8 vuotta, en vain jaksa alkaa laihduttamaan, ja kun en ole kovin kärsivällinenkään, niin laihdutus ei ole vaan sellainen asia mihin kykenisin, ainakaan nyt, ehkä sitten joskus.
Minulla on kova oksentamiskammo ja IBS, eli en halua että maha on täynnä ja tulee oksettava olo, tai kova mahakipu ja ripuli. Syön vain "hyvää" ruokaa, jos ei hyvää ole tarjolla, olen syömättä, minua ei haittaa se että olen koko päivän syömättä, nälkä on tunne joka menee aika nopeasti ohi, sitten kun alkaa oksettaa ja pyörryttää nälästä, niin se vasta häiritsee, sitten juon esim. limua ja kaikki ok.
Jokaisella ihmisellä on joku addikti, eli joku asia jolla lääkitsee omaa pahaa mieltään. Jos joku väittää ettei ole mitään asiaa mitä tekee/jättää tekemättä kun on henkisesti kovilla, en usko. Jotkut masentuessaan lakkaavat syömästä ja laihtuvat, jotkut syövät liikaa ja lihovat. Jotkut harrastavat juoksua liikaa, jotkut shoppailevat yli varojensa tai harrastavat irtosuhteita, vetävät huumeita tai alkoholia tai vähintäänkin tupakkaa (hermosauhut, nollaaminen) Kaikki pakkomielteet viiltelystä pelaamiseen ja jatkuvaan siivoamiseen on samanlaisia asioita, ihminen yrittää saada mielihyvää jostain niin että paha olo unohtuisi.
Alue: Aihe vapaa
Joku ihmetteli, miten syödään tunteisiin. Kas näin se käy: kun olet lapsi, vanhempi vastaa tunnereaktioihisi ruoalla. Jos itket, saat pussin karkkia- ja jossei itku lakkaa, sinulle suututaan. Kun olet kiltisti, palkkioksi voi saada suklaapatukan. Jne.