Nyt löytyi syy siihen, miksi eräs tuntemani henkilö on sairaalloisen lihava

En minä ainakaan maista, olen keskiverto maistaja. 

SL kylläkin silti. 

Tässä voi olla perää.

Varmasti on näin. Sama kuin alkoholisteilla viina antaa voimakkaampaa mielihyvää. Toki muitakin tekijöitä on, mutta tuo ominaisuus lisää addiktion riskiä

Itse asiassa uskon päinvastoin. Makuaisti turtuu tiettyihin ruokiin ja sitten tarvitaan isompia määriä saman nautinnon aikaansaamiseksi. 

Eikös joskus ollut joku tutkimus että maistavat huonommin. Tietysti yksilötasolla ei voi vetää johtopäätöksiä.

Akoholismia ja syömistä ei voi verrata. Alkoholinkäytöstä voi luopua kokonaan, mutta syömisessä täytyy löytää keskitie.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina miettinyt, miksi joku syö itsensä sairaalloisen lihavaksi. Syy on luultavasti se, että sairaalloisen lihavat nauttivat ruuan mausta huomattavasti enemmän kuin muut.

Minä kysyin sairaalloisen lihavalta ystävältäni, kummasta aistista hän luopuisi, jos olisi pakko - maku- vai näköaistista. Ystäväni joutui miettimään pitkään, mutta valitsi lopulta, että hän olisi mieluummin sokea kuin että hän ei enää koskaan tietäisi miltä syömänsä ruoka maistuu.

Minulle itselleni makuaistista luopuminen olisi hyvä juttu, sillä terveellisen ravinnon syöminen tulisi helpommaksi ja pysyisin hoikkana, kun ei tulisi syötyä enää herkkuja ollenkaan.

Uskotteko te siihen, että sairaalloisen lihavat ihmiset maistavat ruuan maut vahvempana kuin muut?

Mikä diagnoosi on ihmisellä joka kokee tarvetta postata yllä olevan kaltaista tekstiä tuntemastaan ihmisestä tänne? Eikä  sinulla ole enää kavereita joille voisit päivitellä tätä asiaa?

Syöminen voi lihavalle tuottaa enemmän nautintoa, mutta ei se johdu paremmasta makuaistista. Eihän esimerkiksi hyvä kuuloaisti tarkoita suoraan sitä, että nauttii äänistä tai musiikista jotenkin erityisesti. Myöskään alkoholismi ei kehity parhaiten niille, jotka tulevat eniten tai vähiten känniin vaan niille, joille humala neurobiologista syistä aiheuttaa aivoissa eniten mielihyvää. Syömisen poikkeava nautinnollisuus voi johtua aivojen mielihyväkeskuksen poikkeavasta toiminnasta tai psyykkisistä syistä. On myös todettu, että lihavilla nälkää ja kylläisyyttä säätelevien hormonien toiminta on häiriintynyt. Se voi tuottaa kokemuksen syömisen miellyttävyydestä silloinkin, kun elimistö ei oikeasti ole nälkäinen. On paljon lihavia, jotka syövät pahaa ja yksipuolista ruokaa, ei ylipaino tee kenestäkään kulinaristia tai päinvastoin,

Mä uskon, että ylilihavuuteen ajaa useammin tunnesyömisen, häpeän, itseinhon ja "kaikki on jo menetetty" -ajattelun kierre, joka ei kannusta huolehtimaan itsestä.

En ole asiaa noin ajatellut, mutta toisin päin kyllä. Kaikkia tuntemiani laihoja yhdistää yksi asia: he syövät, koska pitää syödä. He eivät saa ruoasta erityistä nautintoa. Se on "vain" ruokaa.

RRrrrrrrakastan ruokaa ja olen onnekas, kun en ole koskaan ollut lihava. Paitsi nyt ylipainon rajoilla lähinnä alkoholin liialllisen käytön vuoksi. No, aloitin liikunnan ja vähensin alkoholia, helppo juttu.

Miksi on kaltaisiani ihmisiä, jotka pystyvät ottamaan itseään niskasta kiinni ja VÄHENTÄMÄÄN noita nautintoa aiheuttavia epäterveellisiä juttuja, ja sitten on niitä jotka eivät pysty siihen?

Yleensä nämä jotka eivät pysty, valehtelevat syömisistään ja ovat muutenkin pinnallisia: minua laihaksi haukkuneet olivat AINA pulskia ja sitten on niitä jotka todistelevat, että en haluaisikaan olla kukkakeppi...... Missä on se ajatus, mikä hoikilla on eli terveys ja mukavuus olla omassa kehossaan? Väitän, että harvemmin hoikka ajattelee ulkonäön kannalta kuin lihava. Ja sitten lihavat haukkuvat hoikkia pinnallisiksi. Olen niin täydellisen kyllästynyt tähän, koska tiedän että jos eräs minua kukkakeppinä pitänyt pullero saisi tietää, että olen aloittanut KUNTOkuurin, hän olisi ylimielinen ja sitä mieltä, että minulla on anoreksia. Bulimikoksi hän jo ehtikin haukkua minun ollessa vielä hoikka.

Sokeana ei tarvitsisi tuntea itsensä peilistä näkemisen tuskaa.

Ei vaan vakavissaan; moni hoikka ja kaunis saa paljon visuaalista nautintoa itsestään, kauniista vaatteista, viehättävistä kumppaneista. Tietty myös lihava voi olla ulkomuotoonsa tyytyväinen ja toisinpäin, mutta yleistäen.

Voi kai myös niin päin, että visuaalisesti "herkille" ulkonäkö ja laihuus on tärkeämpää kuin monille muille?

Et kai tosissaan vedä tuosta jotain yleistäviä johtopäätöksiä?

Minä, yli satakiloinen nainen, nautin yksinkertaisesti siitä syömisestä, siis ruoan viemisestä suuhun, pureskelusta jne. Nesteiden nauttimisesta ei tule todellakaan samanlaista tunnetta tai mielihyvää. Toki juon vettä riittävästi ja minulla on kai normaali janontunne, mutta minkään juomisesta ei tule samanlaista tunnetta kuin kiinteän syömisestä.

En ole kurinalisti, enkä intohimoinen ruoanlaittaja, helppous on parasta.

Toinen, erittäin tärkeä syy syömiseen minulla on täydeltä tuntuvan vatsan antama turvallisuuden tunne. En poistu kotoakaan kolmea-neljää tuntia pitemmäksi aikaa ilman eväitä. Vaikka en läheskään aina eväitäni syö, riippuu ihan tilanteesta ja paikasta, mutta haluan kuutenkin evästä mukaan (toki vettäkin).

Tuota tunnetiloihin syömistä en ymmärrä, mitä ihmeen tekemistä sillä on syömisen kanssa? Minä ainakin syön kaikissa tunnetiloissa ja voin olla myös syömättä, jos ulkoiset olisuhteet ovat sellaiset, mutta syömiselläni tai syömättömyydelläni ei ole mitään tekemistä tunnetilojeni kanssa, en ymmärrä koko ajatusta (vaikka kai niin joillakuilla on koskapa niin väittävät).

Sairastaminenkaan ei vaikuta syömiseeni, tosin olen aniharvoin esim. flunssassa tai kipeä. Käytän päivittäin vitamiineja yms.

Minulla oli syömishäiriö johon kuuluu ahmiminen. Olin sairaalloisen lihava vuosia, sitten tapahtui jotain mikä muutti elämäni: menetin lyhyen ajan sisään monta hammasta, ja jouduin opettelemaan nestemäisen ruokavalion salat. Innostuin viherpirtelöistä ym., ja koska pureksiminen oli hankalaa, en enää mättänyt suuhuni niitä entisiä herkkuja, eli just suklaata, sipsejä, roskaruokaa...minut siis pelasti terveyden osittainen menetys, jos näin voi sanoa.

Paino on laskenut 20kg, veriarvot ovat loistavat. Koen voivani ensimmäistä kertaa oikeasti hyvin, ja mikä tärkeintä: en ahmi enää.

Taas näitä "ihan vaan viattomasti kysyin" -pellejä. Mitä helvettiä sinulle kuuluu, mistä aistista joku luopuisi, varsinkaan kun tarkoitusperät loikkaavat esiin välittömästi. 

Onneksi et ole minun ystäväni, ja sinun kaltaisesi olen jo kauan sitten heittänyt ulos elämästäni. 

Stressi lihotti minut ja piti painon ylhäällä. Nyt elämäntilanteen rauhoituttua samoilla elintavoilla laihdun. Todella outoa.

Olen taipuvainen uskomaan, että jotakin tuontapaista on mukana. Eli, eri ihmisille eri asiat tuottavat nautintoa.

Itse en ole sairaalloisen lihava - ihan. Mutta aina olen ollut ylipainoinen, aina pitänyt ruoasta. Ja nimenomaan oikeasta ruoasta, tavallisesta kotiruoasta. Tai jopa kouluruoasta. En ymmärrä kun jotain suklaata, jädeä ja karkkeja kutsutaan herkuiksi, kun ne eivät minun suussani ole oikeaa ruokaa herkullisempia, melkeinpä päinvastoin.

Sen sijaan liikunnasta en ole saanut iloa oikein koskaan. En ole kokenut sitä paljon puhuttua endorfiinihuumaa. Joku tanssiminen tai muu musiikin tahtiin hytkyminen jossain jumpassa on minusta lähinnä vaivaannuttavaa vain.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa uskon päinvastoin. Makuaisti turtuu tiettyihin ruokiin ja sitten tarvitaan isompia määriä saman nautinnon aikaansaamiseksi. 

Miten luokittelet minun makuaistini kun vain ruoan kolme ensimmäistä lusikallista/haarukallista maistuvat hyvältä ja sen jälkeen on aivan sama vaikka vetäisi veteen keitettyä, suolatonta kaurapuuroa? Yleensä syön annoksen loppuun lähinnä tavan vuoksi enkä ota lisää. Niin suurta herkkua ei ole etteikö sama ilmiö toistuisi kerta toisensa jälkeen. Eikö tämä altista buffet-syndroomalle eli pitäisi olla useammanlaisia makuelämyksiä tarjolla jotta jaksaisi vetää niin että kupu meinaa räjähtää? Itse en laita lautaselle muuta kuin ruoan ja sen lisäkkeen eli esim. kaalilaatikkoa ja puolukkasurvosta.

Vierailija kirjoitti:

Eikös joskus ollut joku tutkimus että maistavat huonommin. Tietysti yksilötasolla ei voi vetää johtopäätöksiä.

Tätä juuri olin tulossa sanomaan. Eli tarvitaan enemmän, jotta saadaan aivoihin sama makumielle.

Itse luopuisin makuaistista.

t: bmi 51