Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi sukulaisten kanssa pitäisi viettää aikaa vaan koska ovat sukua?
18.08.2017 |
Aina sanotaan, että esim. isovanhempien kanssa kannattaa viettää aikaa kun ovat vielä elossa ja että kaduttaa sitten myöhemmin jos ei kysellyt tarpeeksi historiasta jne. Pitäisi kyläillä vaan koska he sattuvat elossa edelleen olemaan, ikään kuin velvollisuutena. Itse en kuitenkaan oikein ymmärrä tätä. En oikein tule toimeen isovanhempieni kanssa, tai siis en nauti heidän seurastaan. Esim. mummoni on ärsyttävä koska on niin negatiivinen ja tuomitseva jäärä, jonka seurassa en voi olla oma itseni. Maailmankuvamme ja arvot ovat täysin erilaiset (kappas vaan) ja hän kokee oikeudekseen kertoa mielipiteensä muiden valinnoista ja pätee asioista joista ei mitään tiedä/ymmärrä. Valitusta tulee ihan ihmeellisistä asioista, kerran oli kuulemma löytänyt sometililtäni kirosanoja ja se hävettää mummoa. Kaikkia tällaisia asioita, mitkä eivät hänelle kuulu ollenkaan ja joita aion kyllä jatkaa hyväksyi suku tai ei. Ahdistaa, että pitäisi alkaa itseään muokkaamaan tai sensuroimaan sen mukaan mitä jotkut vanhukset odottaa. En olekaan enää oikein pitänyt heihin yhteyttä ja joskus siitä sitten syyllistetään.
Mutta miksi pitäisi syyllistää tai olla huono omatunto? Onko sillä sukulaisuudella mitään väliä, eikö se ole elämässä tärkeintä että ympärille löytyy ihmiset jotka ovat kiinnostuneita aidosta minusta ja jotka hyväksyvät minut tällaisena, olivat ne sukua tai ei? Mitä menetän siinä etten tutustu lisää sukulaisiin, jos tiedän etten nauti heidän seurastaan? Eikö velvollisuus ylipäätään ole huono syy viettää kenenkään kanssa aikaa, eikö sen pitäisi suvunkin kanssa perustua siihen että rakkaus on aitoa ja että toisten seurasta nautitaan?
Tiedän, että isovanhemmat ovat yleensä yksinäisiä eikä heillä ole samalla tapaa valinnanvaraa tai vaihtoehtoja kuin nuorilla. Mutta jos he eivät itse kehitä itsestään mukavampaa seuraa (olisivat hyväksyvämpiä, avoimempia, parempia keskustelijoita ja aidosti kiinnostuneita lapsenlapsista ihmisinä) niin eikö nuo ongelmat ratkeaisi itsestään? Miksi se on sen mukavan nuoren vastuulla kestää ikävää seuraa vain koska "vanhempia täytyy kunnioittaa"? Onko täällä muita jotka eivät mielellään suvun kanssa hengaile ja ovat ihan tyytyväisiä niin? Onko jäänyt kaduttamaan sitten kun vanhemmista/isovanhemmista on aika jättänyt?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Toinen mummo taas aloitti kyselyn naimisiinmenosta ja lasten hankkimisesta jo kun olin 18v. Haloo, ihan kun kiinnostaisi sen ikäisenä tuollaisia miettiä, varsinkaan kenenkään mieliksi! Nykyään on vaikea käydä heillä ollenkaan koska en halua lapsia edelleenkään. Tuollaisesta painostamisesta tulee sellainen olo, että eivät he oikeasti välitä minusta jos sillä ei ole väliä mistä itse tulen onnelliseksi. Vaan sillä on väliä miltä asiat kuulostavat ulospäin, milloin ANNAN HEILLE lapsenlapsia jne. Hyvä isovanhempi (ja vanhempi) sanoisi, että teet juuri sellaiset valinnat kuin itsestä hyvältä tuntuu, kunhan olet onnellinen. Sellaisten luona voisi kyläilläkin, eikä se olisi mitään pakkopullaa. Ap
Kultaseni, ei oo pakko jollei taho! Pätee myös sukulaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset voisi sekoittaa mummojen pakkaa ja sanoa lapsenlapsikyselyihin, että olet lesbo ja lapsenlapsia ei tule. Siitä voisi alkaa mielenkiintoinen keskustelu...
Meinaan että jos teeskentelet jo nyt, niin mikset vetäisi kunnon roolisuoritusta ja räjäytä mummolan pankkia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsikyselyt. Täytyy ymmärtää, että on kamalan traagista, jos ei saa ainoatakaan lapsenlasta, kun kaikki muut mummelit puhuvat aamusta iltaan omista lapsenlapsistaan ja mietin erinomaisen ihania ne ovat. Jos lähipiirin mummojen koko elämänsisältö on pelkkiä lapsenlapsia täynnä, niin tietysti se lapsenlapseton siinä kokee tarvetta saada niitä äkkiä itselleenkin.
Yrittäkää ymmärtää, millaista on sen vanhuksen viiteryhmän elämä ja puheenaiheet . Juuri mitään merkittävää ei enää itse saa aikaiseksi vanhuuden vuoksi ja pään täyttää lastenlasten vaiherikas elämä. Myös oman elämän loppu alkaa heillä häämöttää ja alkaa pohtia, miten oma elämä jatkuu maan päällä ja moni ajattelee sen jatkuvan juuri lapsenlapsissa.
Tästä siis ne lapsenlapsikysymykset johtuvat. En ota kantaa, vaan yritin vain selittää.
Tässä tapauksessa mummolla kyllä on jo ihan tarpeeksi lastenlapsia. Kyselee tuota ennemminkin siksi, että on uskovainen ja mielestään elämän kuuluu mennä niin. Ei häntä kiinnosta niiden lastenlasten kanssa edes niin olla, ilmeisesti niitä on liikaakin ettei kaikkiin ehdi keskittyä. Mutta muodon vuoksi pitäisi tulla lisää kun kuulostaahan se luku nyt hienolta. Ap
Alue: Aihe vapaa
Minulla ei ikinä ole ollut läheisiä välejä isovanhempiin tai muihinkaan sukulaisiin. Isovanhempien kuolemakaan ei hetkauttanut lapsena, edes hautajaisiin en halunnut. Toiset isovanhemmat vielä elossa, mutta minulle ihan tuntemattomia. Eivät koskaan ole olleet kiinnostuneita tutustumaan minuun, ei silloin lapsena eikä nytkään, eikä kyse ole edes siitä ettei vanhemmat olisi antaneet tutustua. Minulle tämä on normaalia, kun en ole muusta tiennyt enkä voi sietää muiden perhekeskeistä lässytystä.