Ette usko kuinka helppoa oli 90 luvun alussa saada sossusta rahaa?

Suomen bkt oli silloin vain 70 miljardia pienempi kuin nykyään, joten onhan se sula mahdottomuus että nykyään on tukia.

Se oli kaikin puolin parempaa aikaa kuin nykyaika. Elintaso oli alempi, mutta töihin otettiin lähes kaikki. Jos ei muuhun, niin johonkin lapiohommiin vähintään. Ja ihmiset myös meni niihin töihin, vaikka tuet oli palkkaan verrattuna hyvät. Suomi hoiti omat kansalaisensa, muuta maailmaa ei tarvinnut elättää. Ihmiset juorusi mitä juorusi kahvitauolla ja baarissa, mutta ei ollut nettiä jossa samat tyhmät jutut olisi levitetty koko maailmalle. Naisten paljastelu rajoittui uimarannalle bikineissä auringonottoon, ei ollut somea johon olisi laitettu joka päivä uusi pornokuva.

No eipä ollut! Mulle ei tullut edes lehteä, se olisi ollut suorastaan ylitsepääsemätön menoerä. Tilin sain osa-aikatöistä kahden viikon välein ja käyttöön jäi ruokalaskun maksun jälkeen välillä kymppi, joskus jopa kaksi. Lapsen kanssa elin kahdestaan. Yritin pitää autoa (halvalla ostettu vanha kottero), jotta pääsisimme sosiaalisen verkostomme luokse satojen kilometrien päähän, mutta sekin piti myydä viimein pilkkahintaan pois, koska ei ollut varaa pitää. Sitten näimme meille tärkeitä ihmisiä vain kerran vuodessa kesälomarahojen turvin.. Yhtä köyhiä ja autottomia olivat siellä päin ja junaliput maksoivat sitä aikaa lapsen kanssa satoja markkoja..

Toimeentulotukea en saanut, koska oli liikaa huomioimattomia menoja, kuten sen auton kulut ja lainanlyhennystä.

Vierailija kirjoitti:

Se oli kaikin puolin parempaa aikaa kuin nykyaika. Elintaso oli alempi, mutta töihin otettiin lähes kaikki. Jos ei muuhun, niin johonkin lapiohommiin vähintään. Ja ihmiset myös meni niihin töihin, vaikka tuet oli palkkaan verrattuna hyvät. Suomi hoiti omat kansalaisensa, muuta maailmaa ei tarvinnut elättää. Ihmiset juorusi mitä juorusi kahvitauolla ja baarissa, mutta ei ollut nettiä jossa samat tyhmät jutut olisi levitetty koko maailmalle. Naisten paljastelu rajoittui uimarannalle bikineissä auringonottoon, ei ollut somea johon olisi laitettu joka päivä uusi pornokuva.

Et ole tainnut elää 90-luvun alussa. Siinä lamassa tohtorikin sai olla iloinen, jos pääsi lapiohommiin. Muu osa tarinastasi pätee kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Se oli kaikin puolin parempaa aikaa kuin nykyaika. Elintaso oli alempi, mutta töihin otettiin lähes kaikki. Jos ei muuhun, niin johonkin lapiohommiin vähintään. Ja ihmiset myös meni niihin töihin, vaikka tuet oli palkkaan verrattuna hyvät.

Anteeksi nyt, mutta 90-luvun alku oli kyllä Suomessa nimenomaan sitä syvimmän laman aikaa. Olin itse silloin nuori aikuinen, ja hain töitä varmaan ainakin sadasta eri paikasta, tuloksetta. Kaikki duunit olivat jotain lyhyitä pätkiä surkealla palkalla. Olin mm. tsupparina yhdessä lakiasiaintoimistossa ja siellä työaika oli 8h päivässä ja palkka 5000 mk.

Suurin osa nuorista, jotka eivät opiskelleet, olivat työttömänä ja sitä pidettiin ihan normaalina. Moni kävi sossussa ruinaamassa rahaa, ja sieltä myös sai, kun osasi tarpeeksi hienosti perustella.

Niistä vuosista on tosiaan kyllä sossun rahahanat tiukentuneet, ja hyvä niin. Mutta silti väitän, että noista vuosista on osalle suomalaisia jäänyt sellainen mentaliteetti, että käydään eri luukulla ruinaamassa, kyllä jostain tulee. Ennen 90-luvun lamaa tukien saaminen oli häpeä, 90-luvulla siitä tuli normaalia.

No oli se aika erikoista 2000-luvun alussakin. Lukio venähti neljään vuoteen ja sieltä painostettiin muuttamaan omilleni, 10km vanhemmistani. Sosiaalitoimesta olisivat osallistuneet vaikka mihin kuluihin. Vanhempani ovat kuitenkin suht. hyvätuloisia ja lähdin opiskelemaan ihan eri paikkaan kun valmistuin, että en ihan ymmärrä. En muista miksi edes päädyin asioimaan tuonne, mutta oli hämmentävää ja tuntui lapselliselta kun vanhempien luona asuminen oli mukamas niin sopimatonta täysi-ikäiselle. Sain myös jotain rahaa itselleni, vaikka asuinkin kotona, piti vain käydä juttelemassa siellä kuukausittain ja viedä tiliotteet (missä ei ollut mitään järkeviä kuluja kun ei ollut vuokraa eikä mitään).

Jaa.. Kun muistelee lapsuuttaan 90- luvulla ja kumpikin vanhempi oli työttömänä, ai että silloin osattiin oikeasti pihistää ja kunnolla!! Nyt kun lukee mitä kaikkea työtön saa ja vaatii niin onhan se aika kaukana siitä pennin venytyksestä.. Se oli kunnon settiä se. Kun seurasi mitä äiti taikoi ja mistä, osaa itsekin tehdä ja laittaa ruokaa. Ja kuinka paskalla autolla sitä pääsikin kulkemaan!

Itse unohdin hakea kotihoidontukea ja oltiin yksi kuukausi vähän tiukemmalla.. Miehelle se oli kauhistus, minulle ihan ok. Rahat tulee takautuvasti tämän kuun lopulla.. Eikä tarvinnut venyttää kuin kuukausi, vanhempani tulivat toimeen vuosia.

Ei todellakaan maksettu tv-lupia, ei myöskään lehtiä.  Vaaterahaa joku tuttu oli saanut.

Muistetaan kuinka koiran hankinta ketjussa suurin osa työttömistä kertoi kuinka heillä on säästöjä, omistusasunnot ja perintöjä..

Meillä porukat joutui hakemaan sossusta 90- luvulla rahaa esim mun luokkaretkeen, onneksi saivat, muuten olisi jäänyt reissu tekemättä.

No niinpä oli todella! Eräs pop-muusikkokin kävi sieltä hakemassa rahaa. Kerran oli vielä tapaamisen lopussa noussut ylös ja näyttänyt että "kato nyt kun farkutkin on rikki": ja sai vielä lopuksi lisää rahaa farkkuihin 500  markkaa.

Itse kävin vinkumassa rahat kodin varustamiseen kun sanoin että tuli avoero ja avomies sai kaikki lakanat ja astiat ja kattilat. Mitään ei mistään tarkastettu. Useita tuhansia tuli sillä reissulla käteen. Tosin virkalija totesi lähtiessäni että "toivottavasti emme enää tapaa".

Vierailija kirjoitti:

Toimeentulotuella maksettiin mm tv lupa ja yhden sanomalehden tilaus yms. Nykyään taitaa olla tiukempaa?

Höpö höpö. Tais olla joksenkin täsmälleen samat pakolliset menot kuin nykyisin. TV-lupa taisi kelvata korvattaviin menoihin, mutta sanomalehti ei todellakaan.

Aina sai silloinkin tapella soskun käsittelijöiden kanssa että sai sen mitä pykälien mukaan kuuluu. Yhden ison sähkölaskun kusettivat minulta pois tuesta ihan tahallaan.

Vierailija kirjoitti:

Se oli kaikin puolin parempaa aikaa kuin nykyaika. Elintaso oli alempi, mutta töihin otettiin lähes kaikki. Jos ei muuhun, niin johonkin lapiohommiin vähintään. Ja ihmiset myös meni niihin töihin, vaikka tuet oli palkkaan verrattuna hyvät. Suomi hoiti omat kansalaisensa, muuta maailmaa ei tarvinnut elättää. Ihmiset juorusi mitä juorusi kahvitauolla ja baarissa, mutta ei ollut nettiä jossa samat tyhmät jutut olisi levitetty koko maailmalle. Naisten paljastelu rajoittui uimarannalle bikineissä auringonottoon, ei ollut somea johon olisi laitettu joka päivä uusi pornokuva.

Mitä?!?

Oletko kuullut koskaan 90-luvun lamasta? 90-luvun alussa ei todellakaan ollut helppo saada töitä ja vastavalmistuneella ei mitään toivoa. Eikä 90-luvulla enää tehty mitään lapiohomia, ne oli 50-luvulla.

Niihin aikoihin ei oltu vielä keksitty tätä soviteltua päivärahaakaan. Joten tein töitä viikonlopun pe-illasta su-iltaan ja sitten ma-pe sain täyden ansiosidonnaisen. Tienasin enemmän kuussa kuin vakituiset työntekijät ja otin aina omaa lomaa sijaisuuksista kun oli rahaa tilillä. Talvisin tuli kierrettyä aasia - ja se vasta halpaa olikin kun baht oli halpaa! Ihanaa aikaa.

Suomen talouden tyrijät; pankit jotka hoitivat työnsä ASIATTOMAN huonosti ja hallitus mistään mitään tajunnut - niiden syy on karmea 90-luvun lama! Jälkiä olis korjattavana vieläkin, mutta eihän sitä tehdä.

Sen sijaan Uffe Sundqvsitillekin annettan aiheuttamansa velat ja valtavat vahingot kaverille-kans tuosta vaan anteeksi! Ihan älyttömän törkeetä, terveiset sdp:lle ja Arja Alholle joo.

Esko Aho ja Kullberg tervemenoa ikuiseen unohdukseen ja toivottavasti ikuiseen häpeään. Muuta ei voi sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli kaikin puolin parempaa aikaa kuin nykyaika. Elintaso oli alempi, mutta töihin otettiin lähes kaikki. Jos ei muuhun, niin johonkin lapiohommiin vähintään. Ja ihmiset myös meni niihin töihin, vaikka tuet oli palkkaan verrattuna hyvät. Suomi hoiti omat kansalaisensa, muuta maailmaa ei tarvinnut elättää. Ihmiset juorusi mitä juorusi kahvitauolla ja baarissa, mutta ei ollut nettiä jossa samat tyhmät jutut olisi levitetty koko maailmalle. Naisten paljastelu rajoittui uimarannalle bikineissä auringonottoon, ei ollut somea johon olisi laitettu joka päivä uusi pornokuva.

Mitä?!?

Oletko kuullut koskaan 90-luvun lamasta? 90-luvun alussa ei todellakaan ollut helppo saada töitä ja vastavalmistuneella ei mitään toivoa. Eikä 90-luvulla enää tehty mitään lapiohomia, ne oli 50-luvulla.

Minä ehdin olla kolme viikkoa työttömänä, kun töitä tarjottiin. Siis en ollut ehtinyt hakea vielä mihinkään. Menin töihin ja kahden vuoden päästä tarjottiin taas työtä. Menin sitten sinne ja ehdin olla kaksi kuukautta, kun tarjottiin ihan unelmahommia. Siellä ehdin olla neljä vuotta kun taas tarjottiin vielä parempaa paikkaa. Menin sinne, ja taas neljä vuotta, kun pyydettiin haastatteluun tosi haastavasta hommasta. Kävin keskustelussa ja neljän testin jälkeen paikkaa tarjottiin todella roimalla palkankorotuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli kaikin puolin parempaa aikaa kuin nykyaika. Elintaso oli alempi, mutta töihin otettiin lähes kaikki. Jos ei muuhun, niin johonkin lapiohommiin vähintään. Ja ihmiset myös meni niihin töihin, vaikka tuet oli palkkaan verrattuna hyvät. Suomi hoiti omat kansalaisensa, muuta maailmaa ei tarvinnut elättää. Ihmiset juorusi mitä juorusi kahvitauolla ja baarissa, mutta ei ollut nettiä jossa samat tyhmät jutut olisi levitetty koko maailmalle. Naisten paljastelu rajoittui uimarannalle bikineissä auringonottoon, ei ollut somea johon olisi laitettu joka päivä uusi pornokuva.

Mitä?!?

Oletko kuullut koskaan 90-luvun lamasta? 90-luvun alussa ei todellakaan ollut helppo saada töitä ja vastavalmistuneella ei mitään toivoa. Eikä 90-luvulla enää tehty mitään lapiohomia, ne oli 50-luvulla.

Mä ainakin sain helposti töitä, vaikka olin vain ylioppilas. Hain siis yhteen paikkaan, jonka sain ja myöhemmin toiseen, jonka sain. Toista on nykyään.

Varmaan se kanta-asiakkaille olikin.. itse muistan syksyltä -94 tilanteen kun KELA päätti uusia tietojärjestelmänsä juuri kun kaikki opintotukihakemukset pamahti niille käsittelyyn heinäkuussa, niitä ei saanut siihen aikaan edes jättää aiemmin vaan jokainen lukuvuosi tehtiin erikseen. Olin jättänyt paperit ihan ajoissa, ja syyskuussa tuli ilmoitus, että nyt on niin ruuhkaa, että rahaa on odotettavissa ekan kerran marraskussa, ehkä.  Ja siis opintolainapäätös oli siinä samassa jumissa, että edes sitä ei voinut hakea pika-avuksi. Eli elo-marraskuu ilman ruokaa ja vuokranmaksukykyä. Soitinpa sit sossuun: "juu, ei kuule, mene kirkon ruoka-apuun ja diakonille, tai lainaa sukulaisilta, ei me teikäläisiä auteta. " Olin kuitenkin 23v tuossa vaiheessa, että mitään elatusvelvollisuutta kellään ei ollut. Onneksi vuokran-antaja oli ymmärtäväinen, maksoin kesäduunirahojen säästöillä vastikkeet ja lopun vuokran sitten marraskuussa kun rahat, onneksi takautuvasti, tulivat. Ja kansaneläkkeellä elelevä mummoni sitten jeesasi ruuan yms kanssa. Että  mun muistikuvani 90-luvun alun sossuta on vähän toinen, sen jälkeen ei sen paskapuljun kanssa ole onneksi tarvinnut olla missään tekemisissä..   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli kaikin puolin parempaa aikaa kuin nykyaika. Elintaso oli alempi, mutta töihin otettiin lähes kaikki. Jos ei muuhun, niin johonkin lapiohommiin vähintään. Ja ihmiset myös meni niihin töihin, vaikka tuet oli palkkaan verrattuna hyvät. Suomi hoiti omat kansalaisensa, muuta maailmaa ei tarvinnut elättää. Ihmiset juorusi mitä juorusi kahvitauolla ja baarissa, mutta ei ollut nettiä jossa samat tyhmät jutut olisi levitetty koko maailmalle. Naisten paljastelu rajoittui uimarannalle bikineissä auringonottoon, ei ollut somea johon olisi laitettu joka päivä uusi pornokuva.

Et ole tainnut elää 90-luvun alussa. Siinä lamassa tohtorikin sai olla iloinen, jos pääsi lapiohommiin. Muu osa tarinastasi pätee kyllä.

No joo, tämä koski enemmän 80-lukua. 90-luvun alussa oli kai vain muutama kuukausi ilman lamaa.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli kaikin puolin parempaa aikaa kuin nykyaika. Elintaso oli alempi, mutta töihin otettiin lähes kaikki. Jos ei muuhun, niin johonkin lapiohommiin vähintään. Ja ihmiset myös meni niihin töihin, vaikka tuet oli palkkaan verrattuna hyvät.

Anteeksi nyt, mutta 90-luvun alku oli kyllä Suomessa nimenomaan sitä syvimmän laman aikaa. Olin itse silloin nuori aikuinen, ja hain töitä varmaan ainakin sadasta eri paikasta, tuloksetta. Kaikki duunit olivat jotain lyhyitä pätkiä surkealla palkalla. Olin mm. tsupparina yhdessä lakiasiaintoimistossa ja siellä työaika oli 8h päivässä ja palkka 5000 mk.

Suurin osa nuorista, jotka eivät opiskelleet, olivat työttömänä ja sitä pidettiin ihan normaalina. Moni kävi sossussa ruinaamassa rahaa, ja sieltä myös sai, kun osasi tarpeeksi hienosti perustella.

Niistä vuosista on tosiaan kyllä sossun rahahanat tiukentuneet, ja hyvä niin. Mutta silti väitän, että noista vuosista on osalle suomalaisia jäänyt sellainen mentaliteetti, että käydään eri luukulla ruinaamassa, kyllä jostain tulee. Ennen 90-luvun lamaa tukien saaminen oli häpeä, 90-luvulla siitä tuli normaalia.

Suomen työttömyysaste kesällä 1990 oli pari prosenttia. Toki syksyllä sit alkoikin jo vähän eri meninki.

http://findikaattori.fi/fi/34 

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli kaikin puolin parempaa aikaa kuin nykyaika. Elintaso oli alempi, mutta töihin otettiin lähes kaikki. Jos ei muuhun, niin johonkin lapiohommiin vähintään. Ja ihmiset myös meni niihin töihin, vaikka tuet oli palkkaan verrattuna hyvät.

Anteeksi nyt, mutta 90-luvun alku oli kyllä Suomessa nimenomaan sitä syvimmän laman aikaa. Olin itse silloin nuori aikuinen, ja hain töitä varmaan ainakin sadasta eri paikasta, tuloksetta. Kaikki duunit olivat jotain lyhyitä pätkiä surkealla palkalla. Olin mm. tsupparina yhdessä lakiasiaintoimistossa ja siellä työaika oli 8h päivässä ja palkka 5000 mk.

Suurin osa nuorista, jotka eivät opiskelleet, olivat työttömänä ja sitä pidettiin ihan normaalina. Moni kävi sossussa ruinaamassa rahaa, ja sieltä myös sai, kun osasi tarpeeksi hienosti perustella.

Niistä vuosista on tosiaan kyllä sossun rahahanat tiukentuneet, ja hyvä niin. Mutta silti väitän, että noista vuosista on osalle suomalaisia jäänyt sellainen mentaliteetti, että käydään eri luukulla ruinaamassa, kyllä jostain tulee. Ennen 90-luvun lamaa tukien saaminen oli häpeä, 90-luvulla siitä tuli normaalia.

Suomen työttömyysaste kesällä 1990 oli pari prosenttia. Toki syksyllä sit alkoikin jo vähän eri meninki.

http://findikaattori.fi/fi/34 

Tai no itse asiassa vasta 1991 alkoi olla selvää eroa aiempaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se oli kaikin puolin parempaa aikaa kuin nykyaika. Elintaso oli alempi, mutta töihin otettiin lähes kaikki. Jos ei muuhun, niin johonkin lapiohommiin vähintään. Ja ihmiset myös meni niihin töihin, vaikka tuet oli palkkaan verrattuna hyvät. Suomi hoiti omat kansalaisensa, muuta maailmaa ei tarvinnut elättää. Ihmiset juorusi mitä juorusi kahvitauolla ja baarissa, mutta ei ollut nettiä jossa samat tyhmät jutut olisi levitetty koko maailmalle. Naisten paljastelu rajoittui uimarannalle bikineissä auringonottoon, ei ollut somea johon olisi laitettu joka päivä uusi pornokuva.

Mitä?!?

Oletko kuullut koskaan 90-luvun lamasta? 90-luvun alussa ei todellakaan ollut helppo saada töitä ja vastavalmistuneella ei mitään toivoa. Eikä 90-luvulla enää tehty mitään lapiohomia, ne oli 50-luvulla.

No esim. kaupungin puutarhatyöntekijät ja teiden kunnossapito oli usein lapiohommia, tai siis yksi lapioi ja neljä katsoi vieressä ja veti röökiä. Lama alkoi 1991 eli tiukasti ottaen 90-luvun alkukuukaudet oli vielä hyvää aikaa.