Miksei vaikeudet vahvista mua?
Miksi en vahvistu vaikeuksista, vaan päinvaston? Kaikki pienetkin normiarjen keskeyttävät hankaluudet tuntuu ylivoimaisilta ja ahdistavilta.
Varmasti esim. mua koulussa syrjineet/kiusanneet on paljon vahvempia kun mä ja niillä menee paremmin. Suurin osa niistä varmaan pystyy käymään töissä tai opiskelemassa, toisin kuin mä. Miksi en pysty mihinkään?
En oo koskaan nähnyt omassa tulevaisuudessani mitään enkä ole halunnut mitään. Johtuukohan tää heikkouskin sitten vaan siitä, ettei ole mitään minkä eteen taistella, kun en mistään haaveile eikä siis ole mitään syytä voittaa arjen pikku taisteluja? En tiedä yhtään missä olen vaikka vuoden päästä. Ainoastaan toivon etten ole samassa pisteessä kuin nyt, mutta en tiedä missä haluaisin olla. Ei jaksa kiinnostaa mikään. Haluaisin olla jotain, mutta ei ole mitään mitä haluaisin olla...
Kommentit (12)
Älähän hätäile, taidat olla vielä melko nuori. Kyllä vaikeudet vahivistavat, mutta eivät tee sitä heti paikalla. Sitten joskus aikuisena huomaat vastoinkäymisten kovettaneen sinut ja pystyt selviytymään elämän kolhista helpommin kuin curling-vanhempien jälkeläiset.
Vierailija kirjoitti:
Älähän hätäile, taidat olla vielä melko nuori. Kyllä vaikeudet vahivistavat, mutta eivät tee sitä heti paikalla. Sitten joskus aikuisena huomaat vastoinkäymisten kovettaneen sinut ja pystyt selviytymään elämän kolhista helpommin kuin curling-vanhempien jälkeläiset.
Olen kyllä melko nuori, 26, mutta milloin en enää ole? Viimeisen reilun 10 vuoden aikana ei ole ollut mitään vahventumista näköpiirissä, joten pohdin missä vaiheessa jotain voi odottaa tapahtuvaksi. Pitääköhän vahvistumisen eteen tulla lisää vaikeuksia, vai voinko jossain vaiheessa, kun olen ns. valmis, ottaa vanhoista vaikeuksista vaikutuksen takautuvasti? Mä kun en niitä halua lisää, stressinsietokyky on niin huono, että välttelen parhaani mukaan ahdistuksen aiheuttajia. Jos vaikeuksia ei tule lisää, niin enkö koskaan vahvistukaan? Ei tarttis tulla mitään kaikenkestävää ihmistä, mutta edes ihan normaali, kuten esim. kaikki säännöllisissä töissä käyvät. Voinko itse tehdä jotain konkreettista vahventumiseni eteen, mutta jotain sellaista mikä ei olisi tuskaista (koska vaikeuksia en kestä, kun elämä on muutenkin mielestäni tarpeeksi vaikeaa)?
Sanoisin, että hyvät kokemukset vahvistaa. Vaikeuksistakin oppii, ja jos vaikeudet voittaa, niin siitä tulee vahvemmaksi. Onnistumiset ruokkii uusia onnistumisia.
Vaikeudet tekevät vittumaisemmasi ja siten "vahvemmaksi" koska ei anna periksi, tai sitten antaa periksi ja kuolee. Eloonjääneet siis "vahvistuvat".
Jos et halua mitään, niin yhtä hyvinhän voit valita jonkun, minkä tahansa suunnan.
Miten niin vaikeudet eivät ole vahvistaneet? Ja mistä tiedät, että muilla ja esim. kiusaajilla menee paremmin? Monet vaikeudet eivät näy päälle päin. Monet ihmiset ovat kestäneet vaikeuksia sinua huonomminkin ja ovat mm. sairaaloissa, mielisairaaloissa tai kuolleita, mutta heitä et tietenkään arjessasi näe. Eikä sekään tarkoita, että he ovat jotenkin sinua huonompia ihmisiä.
Vaikeudet itsessään eivät vahvista ketään. Niistä selviytyessä voi kasvaa ja kehittyä selviytyjänä ja saada selviytymiskokemuksia jotka luovat uskoa selviytyä jatkossakin ja siten voivat korjata asennetta vastoinkäymisiin suhtautumisessa.
Vierailija kirjoitti:
Googleta "antifragile"
Mihin asiaan kuuluisi tarttua?
Tulee ihan hiki jo sen haasteen edessä, että yrittää tajuta tuota englanninkielistä Wikipedia-artikkelia ja löytää sieltä oleellisen.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua mitään, niin yhtä hyvinhän voit valita jonkun, minkä tahansa suunnan.
Miten niin vaikeudet eivät ole vahvistaneet? Ja mistä tiedät, että muilla ja esim. kiusaajilla menee paremmin? Monet vaikeudet eivät näy päälle päin. Monet ihmiset ovat kestäneet vaikeuksia sinua huonomminkin ja ovat mm. sairaaloissa, mielisairaaloissa tai kuolleita, mutta heitä et tietenkään arjessasi näe. Eikä sekään tarkoita, että he ovat jotenkin sinua huonompia ihmisiä.
Väärän valinnan pelko on minussa hyvin voimakkaana. Jotkut valinnat on myös sellaisia, jotka voi tehdä yhtä hyvin vain kerran tai harvoin. Esim. opiskelualan valinta. Jos päättää opiskella yhtä asiaa mutta se ei olekaan oma juttunsa, niin seuraavalla kerralla ei ole ensikertalaiskiintiössä.
Päättelen että kiusaajillani menee mua paremmin, koska miksi niillä näin huonostikaan todennäköisesti menisi? Eivät siis kiusanneet mitenkään vakavasti eivätkä varmaan itse edes pitäisi itseään koulukiusaajina, kenties ajattelivat vain kuuluvan asiaan että mua pitää syrjiä ja vähän sanoa selän takana jotain ivallista... olin varmaan heidän mielessään ärsyttävällä olemuksellani ansainnut sen. Toki niillä voi mennä kurjastikin, mutta koska on todennäköisempää kenen tahansa kohdalla, että käy töissä tai opiskelee tässä iässä, niin oletan heillä menevän sen verran hyvin että ovat edes perusvahvoja ihmisiä. Tietysti jotain ongelmia voi olla...
Ap.
Mä siis tavallaan typerästi odotan, kunnes olen valinnastani varma, enkä vain varmuuden vuoksi valitse jo nyt jotain. Ajattelen aina, etten ole vielä tarpeeksi varma. Siis tuon opiskelualan valitsemisen suhteen. Järkyttävää että jos olisin pystynyt valitsemaan vuosia sitten ja ollut silloin vahva edes menemään esim. yliopistoon, niin olisin jo valmistunut sieltä!
Valinnanvaikeus on kuitenkin pientä sen rinnalla, että pystyisin käymään siellä opiskelupaikassa säännöllisesti. Jatkuvat aamuherätykset tai ylipäätään päivittäinen meneminen paikkaan jossa on inhottava turvaton olo, sosiaaliset tilanteet, itsekurin säilytys, motivaatio... Samat vaikeudet olisi myös töissä käymisessä.
Olen niin heikko. Kurinalaisuutta ei löydy.
Ap.
Eivät vaikeudet vahvista, ainakaan mitenkään itsestään. Ihmiset voivat kokea oppivansa vaikeuksista. Usein tuota kuitenkin hoetaan lohdutukseksi. Asioille voi antaa mitä merkityksiä haluaa. Useimmiten vaikeudet silti vain satuttavat ja tekevät varovaiseksi.