Lue keskustelun säännöt.
Olet kiva, mukava ja rento, mutta...
17.08.2017 |
Näin miehenä kyseinen lause on tullut itselleni tutuksi monen monta kertaa. Juttu on luistanut hyvin aiemmin viestittelyssä ja puhelinkeskusteluissa monen daamin kanssa, mutta kun ensimmäistä kertaa tapaaminen konkretisoituu ja tämän jälkeen lähes aina viestissä tulee lukemaan tämä lause, että "oot tosi kiva, rento ja sun kanssa on helppo olla, mutta kaverimielessä".
Nyt olen pohtinut, että mitä minun tulisi sitten olla jotta en olisi liian kaverillinen mukamas? Ensi tapaaminen on nyt aina vähän sellainen mitä nyt on, pientä jännitystä mitä toinen voisi olla jne. Itse pyrin olemaan oma reipas itseni, terveellä itsetunnolla varustettu ja hyvän taustan omaava henkilö joka todellisuudessakin olen, mutta nämä kortit eivät vain tunnu nappaavan naisia.
Onko siis vain, että naiset ovat nykään liian nirsoja, ei kiinnostusta tutustua enempää tai ovat luoneet omassa mielessään tietynlaisen kuvan joka sitten realisoituukin ihan erilaisella tavalla todellisuudessa kuin he ovat alunperin ajatelleet.
Ei sen puoleen, meressä riittää kalaa.
Kommentit (28)
Jos nainen oikeasti etsii kumppania ja _isää_ lapsilleen, rankkaantuvat rennot harrastelijat ihan alitajuisestikin pois. Etenkin harrastelijat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika harvan kanssa loppujen lopuksi kemiat kohtaa niin hyvin, että voisi ajatella yhteenmuuttoa tai perheen perustamista. Mä tunnen vaikka kuinka paljon ihan ok näköisiä tavallisia miehiä, jotka on kunnollisia, luotettavia, osaa käyttäytyä ja niin edelleen, mutta en silti olisi heistä kiinnostunut pätkääkään romanttisessa mielessä. Jos nyt väkisin yritän keksiä syitä, niin niitä voisi olla se, että kiinnostuksen kohteet on täysin erilaisia, elämänarvot on erilaisia tai mies on ihan saamaton villasukka tai liian kiltti reppana, joka lähinnä tarvitsee äitiä eikä vaimoa/tyttöystävää. Sinkuille voi myös mahdolliset lapset olla este, kaikki eivät halua alkaa äitipuoleksi.
Minkälaista tarkoitat? Kuvaile enemmän.
Mietin vain kun voi olla että mä olen juuri tuollainen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla ulkonäkö syynä tai sitten käytös treffeillä. Jos käyttäytyy kaverillisesti, niin kaveriksi jääkin. Itse ainakin odotan, että mies osoittaa kiinnostusta minuun naisena. Uskaltaa olla avoin.
Osoitatko sinä ihan heti kiinnostusta mieheen miehenä? Ihan välittömästi, vaikket vielä tunne häntä juuri lainkaan? Et yhtään edes ensimmäisillä treffeillä vähän varovaisesti tarkkaile tilannetta tai osoita mitään sellaisia merkkejä, joista voisi tulkita, että oletkin vain kaverillinen?
Kyllä minä kiinnostuin miehestäni ihan ensinäkemältä. Tiesin, että tämä tai ei mitään. En kyllä tiedä , miten se siinä tilanteessa näkyi. Hillittömänä flirttinä ja kiusoitteluna? Onneksi tunne oli molemminpuolinen.
Liian kiltti reppana = hoitaa kyllä kaiken mitä vaimo pyytää, on uskollinen, luotettava, kunnollinen, mutta ei osaa olla oma-aloitteinen missään asiassa, odottaa, että toinen hoitaa kaiken tai kertoo, mitä pitää tehdä, ei ikään kuin osaa itse ajatella yhtään mitään
Puhun vain omasta puolestani, mutta jos mies ei mitenkään osoita eroottista kiinnostusta, niin kyllä se kaverizonelle menee. Eli kuten jo sanottu - jos käyttäydyt kuin kaveri, niin ei pitäisi olla yllätys että sinua pidetään kaverina. Monet miehet eivät edes uskalla katsoa silmiin, miten sellaisesta voisi kiinnostua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kauhean harvinaista, että omalle kohdalle osuu ihmsiä joiden kanssa on kiva ja hyvä olla, mutta että vielä tämän lisäksi heräisi jotain alkukantaisia viettejä ja seksuaalista kiinnostusta, se vasta vaikeaa onkin.
En itsekään tiedä mikä siinä on, monet kerrat olen lähtenyt pettyneenä pois treffeiltä, kun tyyppi on ollut muuten juuri kuten paperilla ja hauskaakin on ollut, mutta mitään tunteita ei ole herännyt. Pari kertaa olen ihan väkisin pakottanut hommia eteenpäin, ne on menneet vaan päin seinää ja paha maku jäänyt itselle.
Parisuhdetta voi jossain mielessä verrata myös kaverisuhteisiin. Mulla on paljon kavereita, olen mielestäni aika joustava ja "helppo" ihminen ja tulen ihmisten kanssa juttuun ja pääsääntöisesti pidän kanssakäymisestä muiden kanssa. Aika harvan kanssa silti pystyy esimerkiksi matkustelemaan niin, että asuu samassa hotellihuoneessa ja kulkee yhdessä vaikkapa viikon ilman, että joku asia ärsyttää oikein kunnolla.
Aika harvan kanssa loppujen lopuksi kemiat kohtaa niin hyvin, että voisi ajatella yhteenmuuttoa tai perheen perustamista. Mä tunnen vaikka kuinka paljon ihan ok näköisiä tavallisia miehiä, jotka on kunnollisia, luotettavia, osaa käyttäytyä ja niin edelleen, mutta en silti olisi heistä kiinnostunut pätkääkään romanttisessa mielessä. Jos nyt väkisin yritän keksiä syitä, niin niitä voisi olla se, että kiinnostuksen kohteet on täysin erilaisia, elämänarvot on erilaisia tai mies on ihan saamaton villasukka tai liian kiltti reppana, joka lähinnä tarvitsee äitiä eikä vaimoa/tyttöystävää. Sinkuille voi myös mahdolliset lapset olla este, kaikki eivät halua alkaa äitipuoleksi.