Ihan kauhea paniikki lapsen vuoden

Joo, ihan kamalaa.

Vai niin!

Minä puolestani tuen lapsieni kasvua ja kehitystä. Osaan nauttia siitä. 

Hanki koira ikuiseksi vauvaksi. 

Ei, se sun mies ei edelleenkään suostu uuteen vauvaan. Ja ihan syystä.

Ja se on pieni vielä sen sun kuopus.

On luonnollista tuntea tiettyä haikeutta lapsen itsenäistymisestä varsinkin kuopuksen kohdalla. 

Toivottavasti osaat kuitenkin kohdella lasta edistäen kehitystä kohti nuoruutta ja aikuisuutta. 

Vauvana lapsiaan aikuisikään pitävät tekevät karhunpalveluksen lapselleen ja myös sisaruksille. Jokaisen lapsen pitää olla tasavertainen. 

Näinhän tietysti ei millään keinolla koskaan ole, mutta siihen pitää pyrkiä. 

Noloa haluta pitää lapset taaperoina. Miten voi edes ajatella noin!

Jollain ei ole muuta identiteettiä kuin äitiys ja emoilee liikaa? Siltä kuulostaa.

No, joo.

Tuo loppuvuoden syntymäpäivä on juuri tuota. Mutta toki lapsi saa olla juuri sen ikäinen kuin on, aloittaa eskarin 5v ja pienempänä kuin moni muu.

Jos nauttisit tästä mitä nyt on. Se on vasta vuoden päästä. Ja vaikka ilmottautuminen aiemmin, niin ei se vielä silloinkaan ala.

Vierailija kirjoitti:

Noloa haluta pitää lapset taaperoina. Miten voi edes ajatella noin!

Kuka on puhunut, että haluaa pitää lapsee taaperoina? Kyllä minustakin on älyttömän haikeaa, että nuorimpani on jo 5v, menee ensi vuonna eksariin ja kokemuksella tiedän miten nopeasti se vuosi eskarissa menee.

Tuntuu ihan hirmuisen haikealle, että minun viimeisinkin "vauvani" on jo iso, eikä mikään vauva enää. Eikä se sitä tarkoita, että haluaisin pitää hänet taaperona. Iloitaan jokaisesta uudesta asiasta jonka oppii ja osaan iloita ja olla ylpeä ollessani jo noin isojen äiti. Silti se on haikeaa, että viimeinenkin on jo iso lapsi, ei enää mikään pieni, joka tarvitsee kaikessa apua. Hienoa aikaa tämäkin, kohta vain on arkikin erilaista kun kaikki ovat koulussa ja vielä itsenäisempiä.

Tavallaan yritän lohduttaa itseäni sillä, että vaikka se on iso, niin on se pieni. Ja on vielä pitkään. Ja yritän myös olla näin etukäteen murehtimatta, kun ei se eskari nyt vielä alakaan kuitenkaan. Jos näitä miettii jatkuvasti pilaa vain oman olonsa totaalisesti ja ei nauti enää tästäkään. Ap

Ei kannata vielä panikoida eskarilaisen kanssa - hänellehän järjestyy hoitoa eskarin lisäksi! Paniikkiin on syytä vasta sitten, kun lapsi lähtee kouluun ja koulun lisäksi tarjolla on ehkä vain iltapäivähoitoa ja koulupäivä voi alkaa vaikkapa klo 10! Tämä tilanne siis meillä tänä syksynä - loppuvuodesta syntynyt poikalapsi, ekaluokka, itsellä kokopäivätyö, iltapäivähoito, ei aamupäivähoitomahdollisuutta - nyt on paniikki päällä todella!

Tässä tämä paniikki oli enempi ajankulusta kuin noista käytännön järjestelyistä.

Joo, on se niistä, ei nuo hoitojärjestelyt tuota päänvaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan yritän lohduttaa itseäni sillä, että vaikka se on iso, niin on se pieni. Ja on vielä pitkään. Ja yritän myös olla näin etukäteen murehtimatta, kun ei se eskari nyt vielä alakaan kuitenkaan. Jos näitä miettii jatkuvasti pilaa vain oman olonsa totaalisesti ja ei nauti enää tästäkään. Ap

Miten niin pilaat oman olon? Miksi otat sen negatiivisesti. Sehän on hieno asia ja askel lapsen elämässä. Ei mikään kauhee juttu. Mulla on myös loppuvuodesta syntynyt, nyt jo tokaluokkalainen, mutta aikanaan ihan innoissaan kaikki oltiin eskarin alusta. Sehän on lapselle kiva juttu. Älä puhu lapsen kuullen kellekkään tohon sävyyn. Imee ku sienet äidin asenteen ja teet karhunpalveluksen lapsellesi.

Tässä ahdistaa tämä lapsen kasvaminen ja tulee jo nyt panikoitua etukäteen kaikkia meriittejä.

Hei mun keskimmäinen on syntynyt vuoden toiseksi viimeisenä päivänä. Ei ole ikinä ollut ongelmia eskarissa tai koulussa, vaikka luokallaan monet lähes vuoden vanhempia. Ennen koulun alkua aikanaan, eskariopet arvioivat koulukypsyyden ja jos katsovat ettei ole kypsä, voidaan harkita kouluun menon siirtämistä vuodella. Kaikki otetaan kyllä huomioon, joten huolesi on turha. Keskimmäiseni täyttää tänä vuonna 18, ja tämä se vasta kituvuosi hänelle on ollutkin... Ensimmäinen laatuaan, jolloin harmitellut myöhäistä syntymäpäivää.

Mutta se tuntuu kurjalta, että lapsi rinnastetaan aina isommaksi kuin on.

Mun 5.v eskari lähti tänään yksin koulubussilla eskariin, enkä panikoinut yhtään. Ei sekään, vilkutti bussin ikkunasta. Kohta se tulee samalla bussilla kotiin. Eikä olla vieläkään paniikissa.

Minulla on 9- ja 11-v pojat. He ovat aina tuntuneet "sopivan" ikäisiltä. En haikaile menneitä, enkä huoli tulevasta. Heidän ikänsä ovat sopivat aina.