Oletko koskaan varastanut?

Vierailija kirjoitti:

Olen. Kaupasta karkkia, Seppälästä paitoja, sukulaisilta kirjoja ja jotain tavaroita. Kaikki tämä lapsena/teininä.

Eikä jostain syystä edes kaduta. Voin todella huonosti jo lapsena, ja ainoa asia mikä aikuisena kaduttaa on se, että en avannut suutani ja kertonut kotioloistani kenellekään.

Joo en voinut sietää kaveriani, joka varasti tuolla tavalla. Siihen loppui kaveruus. 

Vierailija kirjoitti:

Olen. Kaupasta karkkia, Seppälästä paitoja, sukulaisilta kirjoja ja jotain tavaroita. Kaikki tämä lapsena/teininä.

Eikä jostain syystä edes kaduta. Voin todella huonosti jo lapsena, ja ainoa asia mikä aikuisena kaduttaa on se, että en avannut suutani ja kertonut kotioloistani kenellekään.

Miten tuollainen varastaminen ei kaduta? 

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni oli toimialajohtajana paikassa johon hankittiin miljoonien arvoisia koneita. Siinä pystyi ohessa hankkimaan itselleen mitä tahansa kellalla aina kymmenientuhansien arvosta, jokaista kauppaa kohti. Esim. jos osti 10 miljoonan arvoisen koneen, niin tinki hinnasta esim. 45 000e ja sanoi että laitetaan tämän arvoinen toinen pienempi tai joku muu kone lisäksi , ja laskutetaan kuitenkin sillä 10miljoonalla. Firman piikkiin. Se 45 000e ei merkannut mitään siinä miljoonakaupassa, mieluusti joka kerta siihen suostuvaisia kaikki osapuolet.

Se ohiostettu voi olla mitä tahansa, alaan liittymätöntäkin.Sen voi myös sitten myydä eteenpäin milloin vain.

Aikansa tarvittuaan/käytettyään voi sen myydä ja saada rahat siitä.

Nyttemmin jo eläkkeellä ko. toimesta jo yli 10v. ajan.

Hyvä homma, hyvä palkka ja mahtavat luontais edut. Ei se sikäli varastamista ollut, firmalle se olisi maksanut saman jokatapauksessa, oli kyse vaan neuvottelutaidosta jolla sai samalla hinnalla enemmän tavaraa.

Tuota kutsutaan lahjusten ottamiseksi ja se aiheuttaa yleensä työnantajalle vahinkoa. Lisäksi lahjusraha tai -tavara katsotaan veronalaiseksi tuloksi joka olisi pitänyt ilmoittaa verottajalle.

En ole varastanut koskaan. Tosin ihan 100% rehellinen en ole, nimittäin tarkistan aina kaupan kassakuitit ja reklamoin kyllä heti, jos tuotteen hinta ei täsmää tarkalleen hyllyssä näkyvään hintaan (muistan nämä aina) tai jos muuten on hinta väärin, mutten  kuitenkaan reklamoi, jos minulta on peritty jostain tuotteesta liian vähän. Tätäkin tapahtuu kerran tai pari vuodessa. Omatuntoni on sillä tavalla hiukan joustava

Olin 3 vuotias kun olessani isäni kanssa kaupassa laitoin suuhuni viinirypäleitä, maksamattomia sellaisia.

Muistan sen huudon vieläkin😫 siihen loppui varastaminen!

Nöösinä olin kesähessuna raksalla ja moskia ei ollut kun miehet oli varastanut ne kaikki. Pomo pisti minut asialle ostamaan uudet ja käski ostamaan 5-kiloiset. Kyllä miehet kiros niitä.