Oletko koskaan varastanut?

Sukulaiseni oli toimialajohtajana paikassa johon hankittiin miljoonien arvoisia koneita. Siinä pystyi ohessa hankkimaan itselleen mitä tahansa kellalla aina kymmenientuhansien arvosta, jokaista kauppaa kohti. Esim. jos osti 10 miljoonan arvoisen koneen, niin tinki hinnasta esim. 45 000e ja sanoi että laitetaan tämän arvoinen toinen pienempi tai joku muu kone lisäksi , ja laskutetaan kuitenkin sillä 10miljoonalla. Firman piikkiin. Se 45 000e ei merkannut mitään siinä miljoonakaupassa, mieluusti joka kerta siihen suostuvaisia kaikki osapuolet.

Se ohiostettu voi olla mitä tahansa, alaan liittymätöntäkin.Sen voi myös sitten myydä eteenpäin milloin vain.

Aikansa tarvittuaan/käytettyään voi sen myydä ja saada rahat siitä.

Nyttemmin jo eläkkeellä ko. toimesta jo yli 10v. ajan.

Hyvä homma, hyvä palkka ja mahtavat luontais edut. Ei se sikäli varastamista ollut, firmalle se olisi maksanut saman jokatapauksessa, oli kyse vaan neuvottelutaidosta jolla sai samalla hinnalla enemmän tavaraa.

Olen varastanut mustalaisilta auton talvirenkaat😂😂😂

Enkä todellakaan kadu😂😂.

Olen. Halusin nuorena 17v. pitsiset rintaliivit Teinitalosta, ei ollut varaa niihin. Joten menin myymälään väljä tunika päällä ja otin sovituskoppiin useat liivit ja jätin päälle haluamani kalliit. Vein ihan tauhassa muut paikoillee ja lähdin pois.

Koska asia sujui näin mallikkaasti, toistin kuvion. Samoinmoiset liivit erivärisenä tällä kertaa varastin.

Siihen se jäi.

Mutta myöhemmin koin jonkinlaisen hengellisen herätyksen ja soitin liikkeeseen ja kerroin haluavani maksaa tuotteet. Minulle naurettiin, mutta sain pankkitilin numeron, johon maksoin. Muistin nimittäin hinnat.

Olen varastanut viisi kiloa vehnäjauhoja. Pieni vauvani oli sairas, mutta kauppaan oli pakko lähteä, kaapit olivat aivan tyhjät. Jauhopussi ei mahtunut koriin, joten laitoin sen vaunujen alaosaan. Kotona huomasin sen jääneen maksamatta. En jaksanut/kehdannut mennä takaisin maksamaan, vielä sairaan lapsen kanssa. Ei siis tahallinen varastaminen, mutta varastaminen kuitenkin.

Tetissä huoltoasemalla varastin ruokatarvikevarastosta suklaapatukan. Kirjakaupassa kesätöissä siivoamassa varastin kolme nuorten pokkaria. Sen jälkeen oli niin syyllinen olo ja pelkäsin jääväni kiinni. Minulla oli paniikkihäiriö enkä uskaltanut mennä päiväsaikaan normaalisti ostamaan kirjoja koska ne oli rakkaustarinoita eli todella hävettävää! Koin että minusta paistaa kilometrin päähän ettei minua kukaan rakasta ja  sitten joudun lukemaan rakkaudesta (todella säälittävää)  ja kaiken lisäksi varastamaan. Nyt tuntuu todella hassulta että on pitänyt varastaa kirjat saadakseni ne  sillä olisihan minulla ollut rahaa ostaa ne ihan laillisesti rahalla. Nuorena sitä tekee tyhmiä juttuja joita katuu. 

pienen ä irtokarkkia, kaduttaa :(

Tetissä olin jossain mielenterveys pajalla avustajana, mulle sanottiin että jos keksit tästä pinosta jotain tekemistä niin tee vaan. Ne kaikki meni siis myyntiin mitä siellä tehtiin. Mutta kaikki teki mitä ite pystyi jne.

No otin siitä pinosta verhot, tein mallit ja leikkasin paloiksi, työtoveri tuli kysymään mitä sä oikein teet ja kerroin mitä mulle sanottiin. Hän tokasi, että noi verhot oli hänen tekemät ja aika töykeetä pomon on saboa, että tee noista jotain uutta. No päätin, että kavennan malleja hieman ja teen siitä työtoverille paidan.

Pöllin siis tuon paidan ihan vain siksi kun työtoveri loukkaantui niin paljon, siitä että pomo oli todennut hänen verhot niin rumaksi, että ne joutui tuohon pinoon.

Vaikka oli ns hyvä teko ja paita ois pari euroo maksanut, niin sattuu silti. Vieläkin. En osaa oikeuttaa mitenkään sitä, että tein väärin.

Kun olin vielä ihan pieni lapsi, päätin tehdä jotain todella typerää. Muistan sen päivän kuin eilisen. Olin vain seitsemänvuotias ja houkutus oli liian suuri vastustettavaksi. Näin kaupassa pienen lelun, jota halusin kauheasti, mutta en tiennyt miten pyytää sitä vanhemmiltani.

Sydämeni jyskytti, kun ajattelin, että en varmasti kestäisi, jos joku muu saisi sen ennen minua. En tiedä, miksi tunsin niin kovaa tarvetta saada juuri se lelu, mutta en osannut ajatella järkevästi. Epäröinnin jälkeen tunsin kuin joku olisi kuiskannut korvaani, että voisin ottaa sen salaa.

Hetken mielijohteesta, kun kukaan ei näyttänyt katsovan, otin sen ja työnsin sen taskuuni. Tunsin itseni syylliseksi, mutta samalla jännitys valtasi mieleni. Pakenin kaupasta ja toivoin, ettei kukaan huomaisi mitään.

Kotiin päästyäni ajattelin, että voisin pitää sen piilossa ja kukaan ei saisi tietää mitään. Mutta syyllisyys alkoi kalvaa mieltäni. En osannut nauttia lelusta, kun pelko siitä, että minut paljastettaisiin, oli aina läsnä.

Viimein omatunto sai minut kiinni ja minun oli pakko tunnustaa vanhemmilleni. Näin heidän pettymyksen kasvoillaan, mutta he sanoivat, että tehtyä ei voi tekemättömäksi. He opettivat minulle, että varastaminen on väärin ja että teoista on aina otettava vastuu.

Siitä päivästä lähtien olen luvannut olla tekemättä sellaisia tyhmiä virheitä uudelleen. Se kokemus opetti minulle tärkeän läksyn, ja nykyään ymmärrän, että oikea tapa saada haluamansa asiat on pyytää niitä rehellisesti ja kunnioittaa muiden omaisuutta.

Olin saanut rahaa ostaakseni tarvittavan oppikirjan lukioon. En saanut juuri koskaan karkkirahaa joten varastin oppikirjan ja ostin rahoilla kaikenlaista herkkua. Kadun kovasti.

Mä varastan vain jos ei ole kiinni jäämisen mahdollisuutta.

Äitini oli kaupassa töissä. Kävin joskus kaupan kellarissa ja siellä oli todella houkutteleva joulusuklaalaatikko, jossa oli muutamia edelliseltä joululta ylijääneitä suklaapalloja ja-ukkoja. Yhtenä kertana en voinut vastustaa kiusausta ja tungin taskuun yhden joulupukin. Kiirehdin kotiin ja kiinnijäämisen pelossa tungin suklaapukin kuistilla suuhuni pikavauhtia. Ei mitään järkeä :o)

Kakarana tullut tehtyä kaikenlaista typerää. Onneksi sittemmin on viisastunut

Tulee ärsyyntynyt olo näitä lukiessa.

Rehellisyys on avainsana elämässä. Toimii monessa asiassa. En ihmettele yhtään että maailma on tällainen kuin on..

Yläasteella pienen kinderpatukan. En kadu mutta en enää varastaisi. N34

ei se ole varastamista jos käyttöönottamani pyörä ei ollut lukittu

t. vihervasemmistolainen

Vierailija kirjoitti:

Kakarana tullut tehtyä kaikenlaista typerää. Onneksi sittemmin on viisastunut

ei kaikki lapset varasta. ihan turha yrittää pistää sitä lapsuuden piikkiin. myönnä vaan, että olet pohjimmiltasi rikollinen

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.

Töistä nyysin pussilakanat, lakanat, tyynyliinat ja jumbopyyhkeet.

Ovat niin kalliita ostaa.

Ajatella! Ja silti me muut OSTAMME ne!

Olen. Kaupasta karkkia, Seppälästä paitoja, sukulaisilta kirjoja ja jotain tavaroita. Kaikki tämä lapsena/teininä.

Eikä jostain syystä edes kaduta. Voin todella huonosti jo lapsena, ja ainoa asia mikä aikuisena kaduttaa on se, että en avannut suutani ja kertonut kotioloistani kenellekään.

Tietenkin, omenoita lapsena. En kadu, oli hauskaa ja omenat todella hyviä.

En ole ikinä varastanut yhtään mitään. Lapsuudessa kaverit varastivat karkkia ruokakaupasta.