Tukityö, kuntouttavatyötoiminta, työelämävalmennus, mitä näitä on. Yllätyitkö, jos niin, positiivisesti vai negatiivisesti? Millaiset terveiset haluaisit lähettää ko paikkaan?

Pääsin palkkatuella töihin, palkka oli TESsin mukainen eli vähän yli 3500 e/kk, tukea oli ehkä 500 e/kk (en muista tarkasti) ja palkkatukijakson jälkeen olen jatkanut samassa duunissa kohta 2 vuotta. Ei ole kuin hyvää sanottavaa systeemistä.

-Kuntouttava työtoiminta.

-Odotin nöyryttävää tyhjänpäivästä paskaa ja sain sitä.

-En aktivoitunut, ei kiinnosta vittuakaan yhteiskunta edelleenkään. En tunne oloani "syrjäytyneeksi" mitä se sitten tarkoittaakaan.

-En työllistynyt. Sain paskaa kohtelua ja paskoja neuvoja. Melkein vetäsin "pomoa" turpaan.

Vierailija kirjoitti:

Pääsin palkkatuella töihin, palkka oli TESsin mukainen eli vähän yli 3500 e/kk, tukea oli ehkä 500 e/kk (en muista tarkasti) ja palkkatukijakson jälkeen olen jatkanut samassa duunissa kohta 2 vuotta. Ei ole kuin hyvää sanottavaa systeemistä.

No joo, tuon palkkatukisetelinhän on kannustin työnantajalle ja juuri noin sen, palkkoineen kuuluu mennäkkin, mut olitko siis sitä ennen jossain näissä 8€/pvä jutuissa? Ja sit sitä kautta sait tuon palkkatuen?

Tuon palkkatuen kun saa ilman noita 8€/pvä kurssejakin.

Tuo palkkatuki onkin hyvä juttu, kun siihen ei yleensä kuulu noita "ilmaistyö"jaksoja.

Työkokeilussa oli 6 kuukautta. Työ oli ihan kivaa ja työnantaja mukava mutta olin aivan uupunut ja masentunut enkä jaksanut kotona tehdä muuta kuin maata sohvalla ja välillä itkeä.

Ei se yhdeksän euron kulukorvaus päivärahan päälle kyllä motivoinut mitenkään innostumaan siitä että neljä päivää viikosta kuusi tuntia päivässä (plus matkat) meni "töissä" jotka eivät kerryttäneet eläkettä, lomia, en kuulunut työterveyteen jne.

En ole ollut töissä sen jälkeen.

Kauhulla odotan jos johonkin joudun.

Minua loukkaa se asenne että olen muka syrjäytynyt ja tarvitsen integroitumista yhteiskuntaan ja se tapahtuu ilmaisena orjana työtä tekemällä.

Koskaan en ole ollut niin onnellinen ja tasapainoinen ja virkeä kuin nyt työttömänä (jo neljättä vuotta) ollessani ja itsetuntokin on korkeammalla kuin töissä kiusattavana ja nöyryytettävänä ollessani.

Noissa tukihommissa ei odota muuta kuin lusimisen loppumista. Ei motivoi, ei työllistä pelkästään vituttaa.

Olin kuntouttavassa työtoiminnassa ja 11 kuukautta sahailin trukkilavoista viistottain kulmia pois siten, että siitä tulee kolmiomainen - siis joulukuusi ja sitten maalasin niitä vihreiksi ja vaaleanpunaisiksi ja hopeamaalilla koristeita.

Minut passitettiin kuntoutukseen, koska työvoimaviranomainen antoi minusta tapausta näkemättä päihderiippuvuusdiagnoosin työttömyyden keston perusteella ja lausunnon, että olen sen takia sosiaalisesti syrjäytynyt ja kyvytön huolehtimaan itsestäni...

Kyllä oli todella nöyryyttävä kokemus!

T: "Raimo"

Kyllä kai noista voi joillekki olla apua, jos sattuu oikeanlaisia ihmisiä. Että pomo vaatii tietyt jutut, mut toisaalta ymmärtää jos aina ei mee niinkun pitäis. Ja että saa tehdä asioita, eikä vaan nysvätä muutamaa tuntia jossain "leikkimässä" Pahinta on kai se että joku puhuu työtoiminnassa olevalle kun lapselle, että ymmärrätkös, täytyy olla varovainen saksien kanssa. Mitäs kivaa me ensi viikolla tehtäis (ryhmä keski-ikäisiä miettii, että ollaanko me päiväködissa vai siinä työjutussa? Pitäiskö noitten tilaisuuksien jotenkin saada ihmiset jotenkin heräämään, että joo lähetääs tässä ihan porukalla etsimään duunia.