Lue keskustelun säännöt.
Mikä on mielestänne minimi seurusteluaika ennen naimisiin menoa?
13.08.2017 |
Kuinka monta vuotta toiseen kannattaa tutustua että varmasti tuntee toisen, mielestänne? Onko kukaan mennyt naimisiin niin että on ensin seurusteltu vuosia erillään ja vasta häiden jälkeen muutettu yhteen? Miten kävi?
Itse haaveilen kyllä joskus naimisiinmenosta mutta toistaiseksi omat asunnot on tuntunut todella toimivalta ratkaisulta. On kätevää kun voi olla viikkoja yhdessä jos haluaa, mutta sitten pääsee myös nauttimaan omasta ajasta tarpeen tullen. Joskus mietin voisiko tätä jatkaa vaikka naimisissa oltaisiinkin? Lapsista en haaveile, siksi yhteinen koti ei ole mikään ehdoton välttämättömyys. Tiedän kuitenkin että mieheeni voin sitoutua loppuelämäkseni, oli sitten yhteiset tai erilliset asunnot tai vaikka se yhteinen koti hankittaisiin vasta vuosien päästä. Mutta onko järkevää lykätä myös häitä sinne vuosien päähän? Palstalla puhutaan niin paljon siitä että miehen "oikea luonne" ja "totuus" voi paljastua vasta vuosien päästä ja vasta kun on asuttu 24/7 yhdessä pitkään. Kuinka kauan se pitkään on? Itsestäni tuntuu että tunnen kyllä mieheni, vaikka olen välillä viikon näkemättä häntä. Tarvitsen itsekin sitä omaa aikaa, vaikka en muutukaan sinä aikana toiseksi ihmiseksi enkä koe esittäväni toista ihmistä miehelle. Nautin vaan välillä suunnattomasti hiljaisesta kodista ja omasta rauhasta, siitä ettei tarvitse viikkoon puhua kellekään tai kokata kuin itselleni mitä huvittaa jne. Onko tämä outo järjestely mielestänne? Vai tekisikö moni näin jos ei olisi lapsia/muuten vain olisi varaa tai mahdollisuus omaan kotiin?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Kokenut kaiken tietää kirjoitti:
7 vuotta tuttavuutta.
7 vuotta tapailua
7 vuotta seurustelua
7 vuotta yhdessä asumista
7 vuotta avoliittoa
7 vuotta kihlaustaYhteensä 42 vuotta.
7 vuotta yhdessä asumista = 7 vuotta avoliittoa
Ja 7 vuotta avoliittoa = 7 vuotta kihlausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minimi seurusteluaika on viikko, mikä menee seurakunnan/maistraatin tekemään esteettömyysselvitykseen.
Eli jos tapaa unelmiensa täyttymyksen perjantaina klo 9 ja lähtee saman tien hänen kanssaan viranomaisselvitystä tilaamaan, voi vihkitilaisuuden järjestää jo seuraavan viikon lauantaina.
Tiedät varsin hyvin, että kysyin minimiä sille milloin naimisiinmeno on järkevää - ei mahdollista lain puolesta. Jo otsikossa on myös sana "mielestänne" mikä viittaa juuri tähän. Se milloin maistraattiin voi aikaisintaan kävellä ei ole mikään mielipide. Toki tiedän että naimisiin voi mennä vaikka kuukauden seurustelun jälkeen mutta se ei TODENNÄKÖISESTI ole yhtä kestävä liitto kuin vuosia harkittu päätös. Mutta juu ihan hauska olet. Ap
Miksi vuosia harkittu päätös olisi kuukauden harkintaa parempi? Varsinkin jos on jo esitiedot ehdokkaan arvoista ja elämäntavoista olemassa.
Minusta vuosien roikuttaminen olisi hyväksikäyttöä ja heikentäisi luottamusta melkoisen ikävästi. Naisilla varsinkaan ei ole biologisen kellon takia varaa kovin moneen epäonnistuneeseen vuosikausien kokeiluun tuolla saralla.
Sua ei varmaan ole koskaan esim. petetty? Sieltä menneisyydestä voi paljastua vaikka mitä, minkä kuukauden jos toisenkin pystyy pitämään salassa. On kaksoiselämää, petosta, yllätyslapsia, sairauksia ja jos jonkinlaista. Ihmiset on.
Äitini nai isäpuolekseni "rikkaan" ja ulospäin hyvissä kulisseissa asuvan miehen, jolta oli leikattu melkein koko suolisto ja käytti mielialalääkkeitä ym. Ex-vaimo oli tehnyt itsemurhan ja sekä mies että hänen pieni poikansa (tästä entisestä liitosta siis) olivat avun tarpeessa. Mieskin teki lopuksi itsemurhan :(
Tämän episodin jälkeen astui kuvioihin toinen mies, joka paljastui alkoholistiksi, jonka exäkin oli alkkari ja miehen kolmesta lapsesta oli kaksi tehty toisille miehille. Mutta niin vain tämäkin sulho oli "oikein rakennusmestari" jne..
On kyllä petetty ja jätetty. Vuosien avoliiton päätteeksi. Eli ei ollut rauhassa tutustumisesta hyötyä.
Minä olen toista kertaa naimisissa.
Ensimmäisellä kerralla seurustelin 1,5 v, ja muutimme yhteen vasta häiden alla. Sitä ennen oli etäsuhde. Avioliitto kesti 20 vuotta. Ei, vaikka olisimme aloittaneet eri tavalla, ei avioliitto olisi jatkunut pidempään.
Toisella kerralla seurustelin 2 vuotta. Muutimme yhteen vasta aikaa häiden jälkeen. Ei, yhdessäasuminen ei ole tuonut tässäKÄÄN tapauksessa mitään uutta. No, ehkä se, että mies ei syö kasviksia niin paljoa.
Jos mies on omassa kotona natsintarkka siivooja, on hän sitä myös yhdessä asuessa. Jos miehen omassa kotona on hylly laittamatta (kun ei ole ruuveja) ja pyykit sohvalla (kun ei ole tilaa), niin samanlainen hän on myös myöhemmin. Minusta riittää, että ollaan jossain vaiheessa pidempiä aikoja yhdessä, lomia yms. Ei tarvitse asua yhdessä.
Vanhoillislestadiolaiset avioituvat usein lyhyen seurustelun jälkeen, ja heidän liittonsa kestävät yleensä paremmin kuin avoliitosta avioon menijöiden.
Vierailija kirjoitti:
No mun mielestä pitää asua toisen kanssa vuosi ennen kihloihin menoa, on sitten nähnyt yhdessä kaikki vuodenajat ja juhlapäivät ym. on sairastettu flunssat ym. yhdessä. Naimisiin meno kihlojen jälkeen sitten on enää järjestelykysymys. Ja tosiaan yhdessä asuessa vasta näkee miten toinen käyttäytyy kun tulee vastoinkäymisiä, miten toinen hoitaa raha-asiat ja kotityöt, miten toinen käyttäytyy vanhempiensa ja muiden sukulaisten kanssa, miten viettää aikaa ystäviensä kanssa, ja toki ennen sitoutumista pitää puhua tulevaisuuden asiatkin selviksi, halutaanko lapsia, ja jos niin miten ne kasvatetaan, missä asutaan, missä asemassa kummankin ura on toiseensa nähden, kumpi joustaa jos pitää joustaa, voidaanko muuttaa ulkomaille joskus...
Minä näen kyllä ihan ilman yhdessä asumistakin, miten toinen käyttäytyy kun tulee vastoinkäymisiä ja miten hän hoitaa raha-asiat ja kotityöt jne. En missään nimessä edes harkitsisi yhteen muuttamista ennen kuin tiedän tuollaiset asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos seurustelua on takana alle vuosi kun pamautetaan naimisiin, niin se on minun mittapuullani nopeaa toimintaa. Vuosi seurustelua + vuosi yhdessäasumista olisi ehkä minulle sellainen minimi.
Mitä AP:n tilanteeseen tulee, niin eihän teidän ole mikään pakko muuttaa yhteen vaikka menisittekin naimisiin. Jos olette löytäneet itsellenne toimivan systeemin, niin pitäkää ihmeessä ne omat asunnot! Minäkin tarvitsen paljon omaa aikaa ja tilaa, ja tuo kuulostaa minun korvaani unelmaratkaisulta. Löytäisinpä vielä jonain päivänä ihmisen, joka siihen ryhtyisi kanssani... :)
Riippuu myös iästä. Itselläni katolilainen tuttava joten hänelle ei ollut ok että lapsia syntyisi avion ulkopuolella. Tapasi miehensä 40-vuotiaana, naimisiin 41-vuotiaana, lapsi 42-vuotiaana.
Ja tunnen useita jotka ovat menneet naimisiin nopeasti. Ei se nyt niin paha juttu ole, aina voi erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minimi seurusteluaika on viikko, mikä menee seurakunnan/maistraatin tekemään esteettömyysselvitykseen.
Eli jos tapaa unelmiensa täyttymyksen perjantaina klo 9 ja lähtee saman tien hänen kanssaan viranomaisselvitystä tilaamaan, voi vihkitilaisuuden järjestää jo seuraavan viikon lauantaina.
Tiedät varsin hyvin, että kysyin minimiä sille milloin naimisiinmeno on järkevää - ei mahdollista lain puolesta. Jo otsikossa on myös sana "mielestänne" mikä viittaa juuri tähän. Se milloin maistraattiin voi aikaisintaan kävellä ei ole mikään mielipide. Toki tiedän että naimisiin voi mennä vaikka kuukauden seurustelun jälkeen mutta se ei TODENNÄKÖISESTI ole yhtä kestävä liitto kuin vuosia harkittu päätös. Mutta juu ihan hauska olet. Ap
Miksi vuosia harkittu päätös olisi kuukauden harkintaa parempi? Varsinkin jos on jo esitiedot ehdokkaan arvoista ja elämäntavoista olemassa.
Minusta vuosien roikuttaminen olisi hyväksikäyttöä ja heikentäisi luottamusta melkoisen ikävästi. Naisilla varsinkaan ei ole biologisen kellon takia varaa kovin moneen epäonnistuneeseen vuosikausien kokeiluun tuolla saralla.
Sua ei varmaan ole koskaan esim. petetty? Sieltä menneisyydestä voi paljastua vaikka mitä, minkä kuukauden jos toisenkin pystyy pitämään salassa. On kaksoiselämää, petosta, yllätyslapsia, sairauksia ja jos jonkinlaista. Ihmiset on.
Äitini nai isäpuolekseni "rikkaan" ja ulospäin hyvissä kulisseissa asuvan miehen, jolta oli leikattu melkein koko suolisto ja käytti mielialalääkkeitä ym. Ex-vaimo oli tehnyt itsemurhan ja sekä mies että hänen pieni poikansa (tästä entisestä liitosta siis) olivat avun tarpeessa. Mieskin teki lopuksi itsemurhan :(
Tämän episodin jälkeen astui kuvioihin toinen mies, joka paljastui alkoholistiksi, jonka exäkin oli alkkari ja miehen kolmesta lapsesta oli kaksi tehty toisille miehille. Mutta niin vain tämäkin sulho oli "oikein rakennusmestari" jne..
On kyllä petetty ja jätetty. Vuosien avoliiton päätteeksi. Eli ei ollut rauhassa tutustumisesta hyötyä.
Juu, ei kukaan voi tulevaa ennustaa tai määrätä, mutta paremmat mahdollisuudet on, kunhan rauhassa kattelee ensin. Pahimmat rikolliset sun muut käryää, kunhan sukulaiset ja "ystävät" ennättävät kertomaan tietonsa.
Mä tein kans virheen, mikä melkein maksoi mun hengen väkivaltaisen hullun toimesta. Syöksyin kotileikkiin suin päin. Otin opikseni. Tässä yritän edes varotella nuorempiani. Se täydellinen kaakku voi lässähtää hyvinkin pian, esim. ulosotto, lusimiset ja kaikki pska saattaa tulla päivän valoon.
Pahoillani puolestasi!
3 vuotta seurusteltiin eri asunnoissa asuen, 4 vuotta avoliittoa ja sitten avioon. Nyt ollaan oltu 18 vuotta naimisissa hyvällä menestyksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta riippuu siitä, kuinka hyvin tuntee itsensä ja tietää sen, mitä oikeasti haluaa. Menin itse naimisiin 11 kuukauden seurustelun jälkeen. Muutimme yhteen vasta häiden jälkeen (tai oikeasti käytännön syistä kolme päivää ennen häitä). Nyt olemme olleet naimisissa yli 25 vuotta, ja voin täysin rehellisesti sanoa, että sekuntiakaan en ole katunut.
Itse asiassa olin jo noin kolmen kuukauden seurustelun jälkeen täysin varma siitä, että tämän miehen kanssa haluan naimisiin. Loppu seurusteluaika oli vain nyt sitä, että varmuuden vuoksi piti katsoa, jos tulee esiin jotain yllätyksiä.
Oman ikäisilläni (karvan yli parikymppisillä) +3 vuotta alkaa olla ihan hyvä, mutta pidän sitä ehkä siltikin hivenen nopeana. +35 ikäisillä ymmärrän nopeammankin aikataulun, jossa avo- ja avioliitot mahtuvat molemmat ensimmäiseen vuoteen.