Lue keskustelun säännöt.
Katuuko moni lasten hankkimista?
11.08.2017 |
Airi, 37: ”Harvempi haluaisi lapsia, jos pääsisi kokeilemaan kumpaakin elämää”
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Väestöliiton perhebarometrin mukaan muistaakseni 4 % yhden lapsen vanhemmista ilmoitti ihannelapsiluvuksi nollan...
Auts... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että monikaan katuu. Väsyneenä ja liian vähän omaa aikaa saaneena voi ajatella hetkellisesti miten helppoa olisikaan ilman lapsia/lasta. Mutta jos asiaa rupee oikeasti miettimään niin tuskin kauhean moni katuu. Meidän elämään lapsi on tuonut paljonkin vaikka on vasta alle 3 v.
Ollaan käyty paikoissa jonne tuskin kahdestaan (ilman lasta) oltaisiin menty. Kaikki hauskat tilanteet mitä lapsen kanssa tulee eteen. Oma elämä olisi ankeampaa ilman lasta vaikka välillä tuleekin fiiliksiä siitä kuinka ihanaa olisi tehdä sitä ja tätä, muttei voi kun on pieni lapsi.
En kadu. Uskon, että olisin katunut, jos ei oltaisi yritetty edes lasta.
En varsinaisesti kadu mutta olisin harkinnut hankkimista jos olisin aiemmin ymmärtänyt että äitini oli narsisti ja minun itseni on äärimmäisen vaikeaa olla hyvä äiti (väsyneenä ja stressistä erityisen vaikeaa).
Kykenen kuitenkin rakastamaan lapsiani ja asettamaan heidän tarpeensa omien edelle, toisin kuin äitini mutta helppoa tämä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
En usko että monikaan katuu. Väsyneenä ja liian vähän omaa aikaa saaneena voi ajatella hetkellisesti miten helppoa olisikaan ilman lapsia/lasta. Mutta jos asiaa rupee oikeasti miettimään niin tuskin kauhean moni katuu. Meidän elämään lapsi on tuonut paljonkin vaikka on vasta alle 3 v.
Ollaan käyty paikoissa jonne tuskin kahdestaan (ilman lasta) oltaisiin menty. Kaikki hauskat tilanteet mitä lapsen kanssa tulee eteen. Oma elämä olisi ankeampaa ilman lasta vaikka välillä tuleekin fiiliksiä siitä kuinka ihanaa olisi tehdä sitä ja tätä, muttei voi kun on pieni lapsi.
Millä perusteella elämäsi olisi ankeampaa ilman lasta? Oliko se ankeaa, ennen kuin hankit lapsia, vai onko sinulla syytä uskoa, että se olisi mennyt huomattavasti ankeampaan suuntaan, jos et olisi hankkinut?
Kysyn näin lapsettoman näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en kadu. Meillä lapsia neljä ja khdessa eri "sarjassa". Kaksi vanhempaa juuri muuttanut pois kotoa. Paremminkin on viime aikoina tullut tunne että onneksi tehtiin nuo pikkupojat , nykyisin 9 ja7 vuotiaat. Muuten olis aika orpo olo.
Hetkittäin ollaan jopa harkittu vielä yhtä iltatähteä vielä ehtis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen varmaan niitä harvinaisuuksia, jotka totesi, että nyt on lapselle hyvä aika tulla. Elämä oli aika sisällyksetöntä. Töitä töitä töitä, dokaamista töitä. Onhan tää välillä rankkaa ja raskasta. Mutta niin oli elämä ennen lastakin. Oikeastaan aikaisemmin se oli raskaampaa, kun ei ollut haasteita, eikä odotuksia.
Toivottavasti en tule vanhempiini ja koe elämäni loppuneen kun lapsi muuttaa pois. Toivon myös, että taloudellinen tilanne olisi silloin sen verran parempi, ettei tarvitse tuntea elämän loppuneen.
Luulen, että yleisempää on myöhemmin katua sitä, että vietti omien lastensa kanssa niin vähän aikaa silloin, kun ne olivat pieniä. Monissa tutkimuksissa on todettu, että monien mielestä elämän parasta aikaa on juuri se, kun lapset ovat pieniä, mutta kaikki eivät silloin ymmärrä pysähtyä nauttimaan siitä. Pitää tehdä uraa ja pitää käyttää kaikki vapaa-aika talon rakentamiseen ym.
Myöhemmin tajuaa, että oho, vuodet menivätkin nopeasti eikä sitä aikaa saa enää takaisin.
Tämä siis tiedoksi niille, jotka vasta odottavat vauvaa! :)
Väestöliiton perhebarometrin mukaan muistaakseni 4 % yhden lapsen vanhemmista ilmoitti ihannelapsiluvuksi nollan...