Vitsi mä odotan sitä aikaa kun saan joskus vauvan <3

Vitsi mä odotan että saan joku päivä tän vauvan. Ihan kypsä jo.

Toki ei voi tietää, saanko edes lapsia. Oletus kuitenkin, että kyllä. Ihan normaalisti kroppa toimii ja suvussa ei kellään ole ollut koskaan lapsettomuutta, mutta tietysti ikinä ei voi tietää. Täytyy toivoa parasta.

Vaikka minulla ei lapsia ole niin olen sitä mieltä, että oman lapsen/lasten syntymien tulee taatusti olla ihmisen elämän uskomattomimpia kokemuksia. Mikään ei ole ihanampaa kuin katsoa sitä omaa rakasta vauvaansa.

Vierailija kirjoitti:

Toki ei voi tietää, saanko edes lapsia. Oletus kuitenkin, että kyllä. Ihan normaalisti kroppa toimii ja suvussa ei kellään ole ollut koskaan lapsettomuutta, mutta tietysti ikinä ei voi tietää. Täytyy toivoa parasta.

Vaikka minulla ei lapsia ole niin olen sitä mieltä, että oman lapsen/lasten syntymien tulee taatusti olla ihmisen elämän uskomattomimpia kokemuksia. Mikään ei ole ihanampaa kuin katsoa sitä omaa rakasta vauvaansa.

Ja tämä siis ap

Ja sitten ollaan niin pirun pettyneistä, kun se vanhemmuus ei olekaan niin romanttista kuin elokuvissa.

Kiva kuulla.:-)  Älä usko liikaa pelotteluja, aika monella raskaus ja vauva-aika sujuvat tosi mukavasti ja helpostikin. Sitä ei ehkä uskalleta hehkuttaa kun joillain taas on raskaampaa.

Minulla ensimmäisen lapsen vauva-aika oli parasta aikaa elämässä. Vauva nukkui tosi hyvin ja ehdin tehdä vaikka mitä. Välillä tuntui liiankin ruusuiselta, aamulla heräiltiin rauhassa ja lähdettiin kaupungille kahville kavereiden kanssa, shoppailtiin ja lenkkeiltiin. Niin rentoa ja kiva fiilis kun kaikki oli uutta ja jännittävää.

Jännä juttu tuo vauvakuume. Mulla ei ole koskaan ollut, omani on 16.

Vierailija kirjoitti:

Toki ei voi tietää, saanko edes lapsia. Oletus kuitenkin, että kyllä. Ihan normaalisti kroppa toimii ja suvussa ei kellään ole ollut koskaan lapsettomuutta, mutta tietysti ikinä ei voi tietää. Täytyy toivoa parasta.

Vaikka minulla ei lapsia ole niin olen sitä mieltä, että oman lapsen/lasten syntymien tulee taatusti olla ihmisen elämän uskomattomimpia kokemuksia. Mikään ei ole ihanampaa kuin katsoa sitä omaa rakasta vauvaansa.

Kuin minä 20-vuotta sitten joka olen vasta nyt alkanut pikku hiljaa tuntemaan sitä rakkautta lasta kohtaan. Veljeni entinen puoliso jaksaa vieläkin kertoa 16-vuotiaalle tytölleen kuinka tämä on pilannut kaiken. Yleensä kun jotain odottaa paljon siihen pettyy.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten ollaan niin pirun pettyneistä, kun se vanhemmuus ei olekaan niin romanttista kuin elokuvissa.

Äitiys tosiaan on ihan jotain muuta kuin rakastuneena silmiin katsomista.

Mä olisin vielä vuosi sitten voinut itekin kirjoittaa tällaisen avauksen. Nyt oon saamassa vauvan muutaman viikon sisällä, ja olen päivä päivältä enemmän kauhuissani! En oikeen edes meinaa muistaa, mitä mä kaikki ne vuodet oikein toivoin ja kuvittelin, nyt ihmettelen vaan että miten ihmeessä sen vauvan kanssa sitte oikeen osaa kotona olla? Mikä on ensimmäinen asia mitä sen kanssa tehdään kun tullaan kotiin? Miten selviää univelasta, miten toipuu synnytyksestä? Miten rahat riittää?

Joo, kyllä mä tiedän että se vauva varmasti on myös tosi ihana, eikä mun missään nimessä oo tarkoitus lannistaa ap:n vauvakuumetta. Omat ristiriitaiset fiilikset ovat vaan vähän päässeet yllättämään. Vauvan menetys tässä vaiheessa olisi kuitenkin kamalinta mitä voisi tapahtua.

Oletko ap minkä ikäinen? Onko ammatti ja töitä? Toivottavasti saat omia lapsia joskus.

Mulla on yksi lapsi. Raskausaika oli helppoa aikaa, synnytys oli helppo, vauvavuosi oli ihanaa ja helppoa aikaa ja edelleen on helppoa. Meillä yksi lapsi vain yhdisti enemmän minua ja miestäni, ja ollaan pieni onnellinen perhe. Tämmöistä iloistahan ei missään nimessä saisi olla, lapsiperheen arjen täytyy olla vain kamalaa! :D

Realismi on negatiivisuutta ja kannattaisikin odottaa sen perheen perustamisen kanssa sen aikaan, että  elämä opettaa realistisemmaksi.

Tässä kun käy läpi synnyksen jälkeistä masennusta niiden sydämien ja odotusten  jälkeen niin vähän tympii. Ehkä joku päivä olen terve ja pystyn nauttimaan lapsestani.

Ap on vasta 22v, mutta aina tiennyt haluavansa lapsia. Tällä hetkellä opiskelen hyvin työllistävää alaa ja teen myös töitä opiskelujen ohessa.

Olen valmis haastavaankin lapseen. Ollaan miehen kanssa molemmat hyvin rauhallisia ihmisiä luonteeltamme. Meidän lapsi se on, oli sitten millainen tahansa. Olen avoin kaikelle ja rakastaisin lastani/lapsiani yli kaiken aina ja ikuisesti.

Ap

Minulla on kaksi tytärtä. Ollaan todella hyvä tiimi. Tyttäret kertovat minulle asioita, joita en olisi uskonut heidän äidilleen kertovan. :)

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi lapsi. Raskausaika oli helppoa aikaa, synnytys oli helppo, vauvavuosi oli ihanaa ja helppoa aikaa ja edelleen on helppoa. Meillä yksi lapsi vain yhdisti enemmän minua ja miestäni, ja ollaan pieni onnellinen perhe. Tämmöistä iloistahan ei missään nimessä saisi olla, lapsiperheen arjen täytyy olla vain kamalaa! :D

Jep, sama tääl! Rakastan miestäni nyt vielä entistäkin enemmän kun nään kuinka hyvä ja välittävä isä se on lapselleni. Ei riidellä melkein yhtään enää lapsen syntymän jälkeen, kaikki on just sitä ihanaa pinkkiä unelmaa mistä niin moititaan ;)

Vierailija kirjoitti:

Olen valmis haastavaankin lapseen. Ollaan miehen kanssa molemmat hyvin rauhallisia ihmisiä luonteeltamme. Meidän lapsi se on, oli sitten millainen tahansa. Olen avoin kaikelle ja rakastaisin lastani/lapsiani yli kaiken aina ja ikuisesti.

Ap

Suloista<3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi lapsi. Raskausaika oli helppoa aikaa, synnytys oli helppo, vauvavuosi oli ihanaa ja helppoa aikaa ja edelleen on helppoa. Meillä yksi lapsi vain yhdisti enemmän minua ja miestäni, ja ollaan pieni onnellinen perhe. Tämmöistä iloistahan ei missään nimessä saisi olla, lapsiperheen arjen täytyy olla vain kamalaa! :D

Jep, sama tääl! Rakastan miestäni nyt vielä entistäkin enemmän kun nään kuinka hyvä ja välittävä isä se on lapselleni. Ei riidellä melkein yhtään enää lapsen syntymän jälkeen, kaikki on just sitä ihanaa pinkkiä unelmaa mistä niin moititaan ;)

Tuota...nauttikaa :)

T: se 16-v:n äiti

Vierailija kirjoitti:

Olen valmis haastavaankin lapseen. Ollaan miehen kanssa molemmat hyvin rauhallisia ihmisiä luonteeltamme. Meidän lapsi se on, oli sitten millainen tahansa. Olen avoin kaikelle ja rakastaisin lastani/lapsiani yli kaiken aina ja ikuisesti.

Ap

Ja sulassa sovussa hoidatte lapsianne myös eron jälkeen...