Lapsettomuus & naisen tukeminen
Hei,
Kokeilen saada neuvoja ja vinkkejä täältä miten voisin olla paremmin vaimoni tukena lapsettomuus tilanteessamme. Taustaksi tilanteesta: takana useampi vuosi lapsettomuutta ja lapsettomuushoidot ovat käynnissä. Hoidoissa on tehty inseminaatio ja ivf, nyt toinen ivf tulossa.
Itse hoidoista tiedän aika paljon (keskustelut vaimon, lääkärin, biologin, yksi kirjakin tullut kahlattua läpi) eli niistä ei sen enempää. Kaipaisin neuvoja miten henkistä puolta ja elämämme iloisuutta voisi kohentaa tässä surullisessa ja ajoittain etenkin vaimoani masentavassa tilanteessa.
Tiedän, että tämä tilanne koskettaa naista selvästi enemmän kuin miestä vaikkka itsekin todella haluaisin lapsen ja olen surullinen tilanteesta. Kuitenkin lapsettomuus on enemmän naista satuttava asia ja nyt olen törmännyt tilanteeseen jossa tuntuu etten osaa lohduttaa ja käsitellä vaimoni surua oikein. Käyn mukana kaikissa hoidoissa, mutta miten oppisin ja osaisin olla henkisellä puolella enemmän läsnä ja näyttää vaimolleni kuinka asia on todella yhteinen? Olisko kenelläkään antaa ihan käytännön pikku vinkkejä ja ohjeita miten saisin autettua vaimoani tässä asiassa?
Yritän olla positiivinen ja olemme puhuneet jo myös adoption mahdollisuudsta jos hoidot eivät loppujen lopuksi tuota tulosta. Olen yrittänyt sanoa että huonoimmassakin tapauksessa saame lapsen oli se sitten vaikka adoption kautta. Lisäksi olen yrittnyt saada vaimoai ymmärtämään kuinka paljon meillä jo on onnellisuutta ja hyviä asioita elämässä mutta kaikesta huolimatta lapsettomuus on koko ajan nurkan takana kummittelemassa. Itselläni on vaikeuksia suhtautua vaimoni hetkellisiin masennustilohin ja etenkin näissä tilateissa tunnun tekevän aina vääriä valintoja sanojeni suhteen.
Olen kiitollinen kaikista vastuksista ja kertomuksista teidän kokemuksista ja miten mies voisi olla paremmin läsnä ja tukena lapsettomuudessa.
Kommentit (6)
Nyt täytyi tarttua näppikseen ja vastata sulle lumimies. Ihan aluksi, luettuani viestisi täytyy sanoa että tällaisella asialla oleva ihminen huokuu välittämistä & rakkautta!! Taidat pitää hyvää huolta rakkaastasi, upeaa lumimies!!
Samoissa menen kun tirppakin, minusta lämmin syli ja kosketukset ovat parasta huonoina hetkinä!!! Asioiden analysointi ja " vatvominen" ei monasti tuo haluttua tulosta, vaikka mitenkään en puhumisen tärkeyttä väheksy. Mies ja nainen vain tuntevat asiat erilaisesti, siksi fyysinen läheisyys (en siis seksistä puhu ;) ) on minusta hirmuisen tärkeää. Olla vaan läsnä, kun toiselle tekee kipeää.
Oma mieheni on myös mukana kaikessa hoitoihin liittyvissä asioissa ja puheyhteys on kunnossa, mutta joskus toivoisin vielä lisää halia/syliä... Niitä ei voi kait olla parisuhteessa liikaa!?
Kaikkea hyvää teille ja pidä huolta myös omasta jaksamisestasi!!!
Varmasti tunnet vaimosi parhaiten, miten hän asioihin reagoi. Vaatii kuitenkin rohkeutta uskaltaa myös itse olla heikko ja vahva oikealla tavalla oikeassa tilanteessa. Uskalla ottaa vaimosi itkut vastaan ja jos pystyt suhtaudu " läpisormien & korvien" vaimon kiukunpuuskiin ja ehkä itseäsi koskeviin kritiikkeihin.
Itselläni syytöksiä ja sammakoita pääsee herkästi ja niitä kadun, vaikken niitä enää ota puheeksi. Eikä mieskään onneksi ota niitä niin vakavasti.
Jotenkin sain kuvan, että haluaisit piristää vaimoasi. Voi olla, että aika ajoittain hän haluaa kieriä itsesäälissä ja salli se hänelle. Mutta ois tärkeää löytää yhteistä mielekästä tekemistä ja huumoria suhteeseen.
Voimia molemmille.
On kiva huomata, että ihan oikeasti olet kiinnostunut siitä kuinka voisit auttaa vaimoasi. Tämä on tosiaan kivinen tie ja välillä vähän liiankin kivinen. Silloin ovat kuuntelevet korvat ja avoin syli tärkeät (ei niinkään neuvot tai faktat).
Haluaisin lisätä tähän kuitenkin vielä sen, että itse kaipaan mieheltäni välillä ihan spesiaalijuttuja kun joku on mennyt pieleen (hoito/keskenmeno tms). En tiedä, mistä vaimosi pitää, mutta itse tykkään suunnitella tosi paljon kaikkea mikä on edessä ja esim joku ulkomaanmatka saa ajatukset tosi hyvin muualle. Jos on siis taloudellisesti mahdollista niin helli vaimoasi niin (siis jos hän tykkää). Tai vie johonkin hienoon paikkaan syömään tai jonnekin kylpylään / teatteriin... Etenkin sen jälkeen kun olemme olleet tekemisissä ihmisten kanssa joilla on lapsia (siis jotka saavat niitä helposti) niin haluan kuulla, että kuinka hyvä mun kanssa on olla, vaikka tilanne onkin tämä. Osta vaimollesi kukkia, suklaata... kaikkia näitä perushemmottelujuttuja (siis jos hän pitää). Jonkun pieleen menneen hoidon tms jälkeen osta vaimollesi vaikka korvikset/joku cd josta hän pitää tai jotain millä osoitat, että välität.
Me ihmiset olemme tosi erilaisia, ja voihan olla että vaimosi ei tälläisistä innostu... Mutta sinähän sen tiedät parhaiten :)
Tsemppiä teille tälle tielle ja toivottavasti saatte sen pienen nyytin pian :)
Vaikutat kyllä aivan upealta tapaukselta, joten varmasti olet jo osannut lohduttaa vaimoasi parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta minäkin olen sellainen, että pieleen menneen hoidon jälkeen tai rankan hoidon aikana arvostan sitä, että mies vaikka varaa kylpyläloman, tai matkan. Nyt viime keskenmenon jälkeen sanoin miehelle että mennään etelään nyt heti pliis mennään että mä pysyn järjissäni ja mies sanoi että ihan mitä minä vaan haluan, ja matka varattiin=) Toki se on mahdotonta jos taloudellinen tilanne ei anna periksi, mutta mekin mieluummin sitten pihistetään muusta, ja tehdään kaikkea kivaa kahdestaan. Ja siellä matkalla onkin sitten ihanaa nauttia toistemme seurasta ja kaikki näyttää taas positiivisemmalta. En niin kauheasti ole lahjojen perään, mutta nimenomaan tuollainen yhdessä tekeminen ja kaiken kivan suunnitteleminen auttaa. Mikäli vaimosi tykkää matkustelusta niin haepa matkaesite ja suunnitelkaa sitä unelmien matkaa minne hän on aina halunnut mennä!
Vaikka vauvan kaipuu onkin kova, niin onhan ihanaa kahdestaankin, ja kaikki yhteinen mukava auttaa muistamaan sen. Ja toki se syli ja silittely silloin kun on todella paha olla, ei tarvitse puhua mitään vaan olla vaan hiljaa ja antaa vaimon itkeä niin pitkään kuin itkettää.
Kiitos kaikille vastaajille, hyviä neuvoja. Ja onnea kaikille elämässä.
Sinähän olet jo valmiiksi ihanan empaattinen ja osallistuva mies. Tuskin kukaan enempäänsä voi vaatia. Mutta hienoa, että haluat olla loppuun asti vaimosi vierellä.
Itse tahtoisin, että pidetään hiljaa sylissä varsinkin jos on hoito epäonnistunut. Minun mies kun on hieman " arempi" näissä hommissa eikä välttämättä aina huomaa millä mielellä milloinkin olen ja milloin nimenomaan kaipaan syliin. Lapsen tahtoo kovastikin ja ollaan asioista jonkin verran keskusteltukin, mutta koitan kunnioittaa myös hänen tapaansa toimia tilanteessa enkä lähde kovin vaatimaan erikoishuomiota, mutta joskus kaipaa sitä turvallista ja lohdullista syliä johon voi käpertyä hetkeksi.
On niin vaikea antaa neuvoja kun meistä naisistakin jokainen on omanlaisensa kuten miehistäkin. Mutta toivon teille kaikkea hyvää ja sitä positiivista tulosta sinne tikkuun!