Miksi joku luulee, että lapset estää opiskelun? Itse sain lapset nuorena, opiskelun

lapset saatuani. Yliopistolla siis olen. Ennen aika meni kaiken maailman hengailuun - lasten hoitaminen taas on niin aivotonta työtä, että sitä suorastaan kaipaa teoreettista purtavaa. Lisäksi mulle sopii se, että on esim. tasan kaksi tuntia aikaa työstää joku juttu tai lukea tenttiin. Ennen kun oli vaikka kokonainen päivä aikaa, niin se meni kuitenkin kahvilla istumiseen yms.

niin luultavasti tiedät sen, että nuorena lapset tehneillä yleensä on hyvin alhainen koulutustaso tai ei koulutusta lainkaan. Työkokemusta ei yleensä myöskään ole juurikaan kertynyt, ehkä jotain lyhyitä pätkiä vain. Mutta kiva, että sinä olet poikkeus, mutta muista, että olet nimenomaan sitä.

Tämä taitaa olla niitä samanlaisia sääntöjä, kuin se, että yksinhuoltajaäidin lapsista kasvaa epätasapainoisia (siitä muistan olleen juttua ja tilastoja).



Mutta ainakin itse törmäsin muihinkin nuoriin äiteihin yliopistolla. En ole poikkeus.



ap

Tämä taitaa olla niitä samanlaisia sääntöjä, kuin se, että yksinhuoltajaäidin lapsista kasvaa epätasapainoisia (siitä muistan olleen juttua ja tilastoja).

Mutta ainakin itse törmäsin muihinkin nuoriin äiteihin yliopistolla. En ole poikkeus.

ap

vaan ihan tutkimuksissa havaittu asia. Ihmeellisesti kyllä otat hernettä nokkaan tällaisesta asiasta. Ja kyllä, tilastollisesti yksinhuoltajien lapsilla on enemmän mielenterveydenhäiriöitä.

Varmasti olet törmännyt muihinkin nuoriin äiteihin. Mutta eiköhän suurin osa siellä yliopistollasi ole ollut ihan lapsettomia, vai mitä? Poikkeuksen muodostat joka tapauksessa.

3

Ja ei, en vetänyt herneitä nenään yhtään mistään. Vastasin mielestäni ihan asiallisesti.



Ja minun tuntemani nuoret äidit ovat kyllä lähes kaikki opiskelleet vielä äidiksi tulonsa jälkeenkin. Ne jotka eivät, ovat omanneet jo ihan hyvän ammatin, johon ovat itse tyytyväisiä, jo ennen lapsen saantiaan.



Ei lapset ole este opiskelulle. Minullekin yliopistolla moni sanoi ihan ihaillen, että pitäisi enemmän ihmisten tehdä lapsia nuorena eikä lykätä hamaan tulevaisuuteen.



Mutta tietenkään ei pidä tehdä lapsia nuorena jos ei ole lapsirakas, mutta jos on niin ei ole estettä, opiskelut ei ole este lastenteolle. Ei ainakaan minulla ollut, eikä siis muillakaan tuntemillani nuorena äidiksi tulleille.



Niin ja nykyisin olen jo yli 3-kymppinen.



ap

etsivän tietoa muualtakin kuin opinnoistaan, etenkin kun opinnoista taitaa olla jo yli vuosikymmen aikaa. Viittaan tällä tuohon ap:n kommenttiin, että "opiskeli väärää alaa". Ap ei ilmeisesti sitten yhtään seuraa uutisia ja sanomalehtiä, kun näytti jotenkin olevan epäselvää tuo nuorten äitien koulutustaso ja yh-äitien lasten mielenterveysongelmat.



No, mikäpä siinä.

Ja nimenoomaan yliopistossa. Totuus varmasti on se, että kuulumme vähemmistöön, mutta tämä onkin aihe josta kannattaisi keskustella enemmänkin.



Opiskelu sopii paremminkin kuin hyvin kotiäitiyden rinnalle, rahallisesti vaan ei ole kovin kannattavaa.



Oli mukava aloittaa työura sillä periaatteella, että tuoreet paperit kädessä ja lapset tehtynä. Minulle sopi paremmin kuin hyvin. Lapset toivat opiskeluunkin ryhtiä.

En yleensä esim. tältä palstalta ;DD



ap

Opiskelin lääkäriksi siten että kesken opintojen sain kaksi lasta.

Motivoi kummasti lukemaan ja valmistumaan..

Olin kyllä poikkeus, meitä nuoria äitejä ei montaa ollut.

Valmistumisen jälkeen sain vielä yhden lapsen, enempää en tällä työtahdilla varmaan olisi jaksanut tehdä, mikäli tuo kolmas olisi ollut ensimmäinen.

Onneksi näin, sen mahdollisti mies, jonka kanssa perheen pystyi perustamaan.

Muutoinhan tilanne olisi ollut täysin toinen.

Sain itsekin lapset opiskeluaikana. Ennen lapsia olin opiskeluaikana tosi paljon töissä. Yliopisto-opiskelu ja lapsenhoito olivat minusta oikein hyvä yhdistelmä. Lapset eivät viivästyttäneet valmistumista merkittävästi. Sain vakituisen työpaikan heti valmistumisen jälkeen ja olen jatkanut opiskelua varsin aktiivisesti työnteon ohellakin.



Itse tunnen aika monta parikymppistä äitiä, jotka ovat menneet suoraan peruskoulusta opiskelemaan ammattia ja valmistuttuaan ovat olleet hetken töissä ja ryhtyneet sitten lisääntymään.



Uskon kyllä tilastoja mutta en hyväksy kaikkien nuorien äitien niputtamista samaan joukkoon.

ja nyt kun on lapsia, opiskelu on paljon tehokkaampaa. Nuorempana ennen lapsia meni aikaa siihen itsensä etsimiseen ja kahvitteluun.....Ihan hyvin opiskelun ja lapsenhoidon voi yhdistää, opiskelu on kuitenkin aikatauluilta vapaampaa kuin työssäkäynti (kokemusta molemmista lasten kanssa).

mut kuitenkin...



Itse olen (tai ehkä ennemminkin olin) ns. nuori äiti. Ensimmäistä lasta aloin odottaa kun olin vielä lukiossa. Lapsi syntyi sitten seuraavana syksynä (olin siis jo ylioppilasta) kun olin 19v. Olin kotona vuoden ja lähdin yliopistoon lukemaan. Minusta oli hienoa, kun koko ensimmäisen opiskeluvuoden lapsi oli hoidossa ainoastaan aamupäivät eli 8(9)-12. Sain siis olla todella paljon lapsen kanssa mutta opiskelutkin etenivät kivasti. Tuon aamupäivän ajan opiskelinkin sitten oikein tiiviisti. Seuraava lapsi syntyi, kun esikoinen oli 3v. Silloin olin kotosalla reilun vuoden ja jatkoin taas opiskelua siten, että alussa lasten hoitopäivät olivat todella lyhyet. Kuopus syntyi kaksi vuotta keskimmäisen jälkeen eli olin silloin itse 24v. Kotona olin taas reilun vuoden, jonka jälkeen lopettelin opinnot. Tutkinnon otin ulos muutama päivä sen jälkeen kun olin täyttänyt 26v. Silloin olin jo aloittanut työt ja nyt olen yhä edelleen siinä samassa (koulutusta vastaavassa ja mukavassa) työpaikassa. Paikastani tehtiin juuri pysyvä eli sain viran. Nyt muutamaa viikkoa ennen 27 vuotis syntymäpäiviäni minulla on 3 lasta, joista nuorin "jo" 2v, vakituinen työ (josta pidän), mies (josta pidän ;)) ja olen todella tyytyväinen että tuli tehtyä lapset nuorina - nimenomaan opiskelujen lomassa.



"Jokainen taaplaa tyylillään", sanoi ukki-vainaa ja oli siinä ihan oikeassa!

syyksi lapsentekoon nuorena..





Mutta tietenkään ei pidä tehdä lapsia nuorena jos ei ole lapsirakas, mutta jos on niin ei ole estettä, opiskelut ei ole este lastenteolle. Ei ainakaan minulla ollut, eikä siis muillakaan tuntemillani nuorena äidiksi tulleille.



Itse olen todellakin lapsirakas ihminen ja ihan todella nautin lasten kanssa olemisesta ja touhuilusta, mutta ei riittänyt mulle syyksi alkaa lapsentekoon nuorena.. Vauvakuumetta podin jo 16 kesäsenä, mutta onneksi järki oli kuitenkin mukana. Joillekin se sopii.

enka todella vaheksy tai niputa nuoria aiteja mitenkaan.

Mutta, ensinna taman mahdollistaa sosiaalituet, eiko vaan? Harva 19v. isa elattaa perheensa eika saastoja taida olla, joten tukia haetaan vahan kaikkeen eika opiskella ja ohessa kayda toissa taida lasten aknssa kovinkaan helposti onnistua. Eli jos kaikki tekesivat nain niin ei taitaisi kansantalous kestaa :)



Ma tarvitsin ne vuodet omaan kasvuun kun hengailtiin ja kokeilin vaikka mita oheistoita yliopistovuosina. olin myos vaihto-opiskelijana vuoden ja ma tykkasin juhlia, filosofoida opiskelijakavereiden kanssa yoaikaan jne jne asioita jotka liittyvat opiskeluun ja siihen huolettomaan ajanjaksoon elamassa.

Olisi saali jos ne olisivat jaaneet valiin vaan jotta saisin olla 26v ja kaikki jo tehtyna, perhe,lapset, talo ja opiskelut.



Joten en makaan pida siita etta vanhemmat aidit niputetaan joksikin hirvioryhmaksi jotka lynkkaa nuoria aiteja, en mina ainakaan. Ma uskon etta omaan elamaansa tyytyvaiset eivat tarvitse jatkuvaa tukea muilta ratkaisujensa kanssa, oli ne mita vaan.

enemmän sosiaalitukia kuin mitä lasten kanssa saatiin! Mies oli nimittäin koko lapsellisen ajan opiskelujen ohella paljon töissä, joten hän ei voinut nostaa opintotukea koko aikaa. Samaan aikaan monet sinkkuopiskelijatuttavat kitkuttelivat opintotuella + vanhempiensa antamilla summilla, meillä perheellisillä ei toki olisi kantti kestänyt mitään vanhempien tukia ottaa vastaan, joten töissä käynti oli pakollista ja kerrytti myös miehen työkokemusta omalta alalta ennen valmistumista mukavasti.



Ja toisekseen emme saaneet asumiseen tukea kuten lapsettomat opiskelijat tai pariskunnat. Normaalistihan opiskelija saa opintotuen ohella asumislisää, mutta me perheellisinä emme olleet siihen oikeutettuja. Sen sijaan olimme toki oikeutettuja yleiseen asumistukeen, mutta koska mies oli paljon töissä, emme sitä saaneet.



Eli eiköhän se kansantalous kestäisi ihan hyvin lasten hankinnat opiskeluaikoina, en keksi miten me ainakaan oltaisiin mitään yhteiskunnan kuluja opiskelijavanhemmuudella lisätty. Ja valmistumisajat molemmilla alle alojemme keskiarvon, eli pikemmin vaan päästiin veronmaksuun työssä eikä äitiysrahanikaan päätä olleet huimannut. Reilusti isommat rahat olisin tietysti saanut, jos olisimme lapset hankkineet vasta oltuani hetken oman alani töissä.

VALTIOLLE kuin uraputkimammojen ISOT ÄIPPÄRAHAT! Ne isot äitiysrahat vasta onkin yhteistuelta riistämistä. Juuri milloinkaan moisia rahoja valtiolta näy, paitsi kun isopalkkainen mamma jää lasteen kotiin hoitamaan.

enemmän sosiaalitukia kuin mitä lasten kanssa saatiin! Mies oli nimittäin koko lapsellisen ajan opiskelujen ohella paljon töissä, joten hän ei voinut nostaa opintotukea koko aikaa. Samaan aikaan monet sinkkuopiskelijatuttavat kitkuttelivat opintotuella + vanhempiensa antamilla summilla, meillä perheellisillä ei toki olisi kantti kestänyt mitään vanhempien tukia ottaa vastaan, joten töissä käynti oli pakollista ja kerrytti myös miehen työkokemusta omalta alalta ennen valmistumista mukavasti.

Ja toisekseen emme saaneet asumiseen tukea kuten lapsettomat opiskelijat tai pariskunnat. Normaalistihan opiskelija saa opintotuen ohella asumislisää, mutta me perheellisinä emme olleet siihen oikeutettuja. Sen sijaan olimme toki oikeutettuja yleiseen asumistukeen, mutta koska mies oli paljon töissä, emme sitä saaneet.

Eli eiköhän se kansantalous kestäisi ihan hyvin lasten hankinnat opiskeluaikoina, en keksi miten me ainakaan oltaisiin mitään yhteiskunnan kuluja opiskelijavanhemmuudella lisätty. Ja valmistumisajat molemmilla alle alojemme keskiarvon, eli pikemmin vaan päästiin veronmaksuun työssä eikä äitiysrahanikaan päätä olleet huimannut. Reilusti isommat rahat olisin tietysti saanut, jos olisimme lapset hankkineet vasta oltuani hetken oman alani töissä.

kun yli kolmekymppiset äidit eivät missään nimessä halua myöntää sitä tosiasiaa että jotkut meistä nuorista äideistä on ihan ok ja fiksuja. minullakin on kaksi lasta toisen sain 20v, toisen 21v. mieheni jäi (johto-asemassa, jos kiinnostaa, eli myös elättänyt meitä) hoitovapaalle jotta saisin rauhassa luoda omaa uraani. sain hyvän työpaikan ja minua vanhemmat naiset joilla ei ole vielä lapsia nimittävät minua kauniisti "teiniksi" työpaikallani... turhauttavaa, mutta en voi kuin sääliä heitä. en kuitenkaan pysty tässä työpaikassa enää toimimaan, vaikka pomoni minua tukee, koska erityisesti muutama lapsettomuudesta kärsivä kolmevitonen heittää koko ajan kapuloita rattaisiin, vaikka en tosiaankaan halua heille mitään pahaa sillä että minulla on jo työ ja lapset. onneksi sain heti toisen paikan jonne siirryn piakkoin.

kenties alitajuisesti niitä, jotka ovat tehneet lapsen vanhempana? Sinä et ole myöskään mitenkään parempi tai kypsempi ihminen jos olet tehnyt lapset nuorena.

Moni esittää typeriä tekosyitä sille miksi nuoret äidit on tyhmiä. Ja kun tekosyyt kumotaan niin ei jää muuta enää kuin iskeä tuo "sinä taidat halveksia meitä vanhoja äitejä" -mantra.

Moni esittää typeriä tekosyitä sille miksi nuoret äidit on tyhmiä. Ja kun tekosyyt kumotaan niin ei jää muuta enää kuin iskeä tuo "sinä taidat halveksia meitä vanhoja äitejä" -mantra.

Mitäh? Johan olet röyhkeä. Taidat kuin taidatkin itse halveksua toisia. Katso sinne peiliin vaan niin löydät vastauksen. Kukaan ei kadehdi sinua vaan inhoaa sinun vastenmielistä "minä olen parempi ja kypsempi"-asennettasi.