Miten pahasti olet suuttunut apellesi/anopillesi?

itselläni oli vaikea raskaus ja sain paljon käydä sairaalassa jne.. niin anoppi totesi että en kyllä ymmärrä miten jotkut jaksaa valittaa että raskaus aika on vaikeaa ja että synnytys sattuu... kun hän ei itse edes tuntenut juuri kipua synnyttäessä. yritin siinä selittää että eri ihmiset kokee kivun eri lailla etc..mutta anoppi vaan jatkoi että ihmiset turhaan valittaa synnytys kivuista..:o

päähän on ottanut vielä monta kertaa, mutta lähinnä olen ihmetellyt, että miten joku VOI olla noin kumma ettei tajua milloin on alueella joka ei hänelle kuulu.

enemmän! Pienet ja välillä isotkin mielipide-erot, Esim. urheilen ja kuntoilen aika paljon - tämä on kuulemma vaarallista ja pahaksi ihmiselle. !!! Niin varmaan. Sitten ihme kommentteja muutenkin lapseni on osannut itse syödä 1v 4kk ikäisestä niin silti tämä appi yrittää väkisin syöttää lusikalla - tottakai lapsi kapinoi!! Ja tästäkin vaikka sanon usein (joka kerta) niin ei usko! Mitä pitäisi tehdä?? Muuten on tosi ystävällinen ja " hiljainen" eli mun mittapuun mukaan vaan ihan totaalisen laiska ja saamaton ja ottaa päähän katsoa koko ihmistä. äh. Vikaa varmaan omassa päässä - sillä on ollut korvaamaton tässä muutamana viikkona, kun on hoitanut lasta (oon 36rv raskaana ja käynyt aika usein neuvolassa)..

ap

Minua supisteli jo vk.29 jälkeen aika ajoin kovastikkin. Oli kesä ja jalat ja sormet oli todella turvoksissa. Välillä siis työtehoni ei ollut ihan 100% ja jouduin myös istumaan välistä. Appiukko oli sitten yksipäivä ruvennut miehelleni valittamaan kunka minä vain näperrän ja väkerrän enkä töitäni tee kunnolla. Kyllä anoppi vaan teki rakaana ollessaan kovasti töitä ja varmaan suurinpiirtein synnyttikin sinne työpaikalle voidakseen jatkaa työn tekoa samantein. Olin moneen kertaan sanonut että voin hakea sairaslomaa ,mutta silloin appiukko sanoi minulle etä teet minkä jaksat ym paskaa. Minulle ei milloinkaan siis kertaakaan sanonut mitään negatiivistä työnteostan. Kilttinä tyttönä menin vain seuraavana päivänä töihin,en tiedä miksi,varmaan siksi että pulju oli puoliksi mieheni. Pariin viikkoon en puhunut appiukolle mitään työpaikalla. Ei kyllä appiukkokaan anteeksi pyytänyt missään vaiheessa. Mutt aaika mielinkielin oli kyllä muuten. Täytyy sanoa että silloin jos olisi vauvan syntymä ollut lähempänä en sairaalaan olisi appivanhempia vauvaa katsomaan pyytänyt. rvk.32 jouduinkin sitten sairaslomalle ja vähäksi aikaa vuode lepoon niiden supistelujen vuoksi.

Kun sitten vähän myöhemmin aloimme puuhaamaan sohvan noutamista, appi olikin myynyt sen! Argh!