Lue keskustelun säännöt.
Onko mies vainoharhainen vai miksi ei enää luota minuun?
09.08.2017 |
Kohta puolivuotta mies on osoittanut epäluottamusta minua kohtaan. Ei luota ja kyttää tekemisiäni sen minkä ehtii. Mies joutui onnettomuuteen ja on kohta vuoden ollut pyörätuolissa, halvaantui alaraajoista. Ensin mies ajoi minut pois makkarista, koska hänen mielestä ei ollut soveliasta enää nukkua yhdessä. Luulenpa, että häpeää vikojaan ja olihan onnettomuus vaikea asia meille, mutta olen tukenut miestä parhaani mukaan. Meillä ei ole ollut seksiä onnettomuuden jälkeen ja lapsen tekeminen jäi kesken. Mies haluaa isäksi aivan valtavan paljon mutta kun otan asian puheeksi niin ei vastaa ja vaihtaa aihetta. Silti väittää, että jätän hänet ja minulla on suhde, mikä ei ole totta. Olen ehdottanut terapiaa, koska olen usein yllättänyt miehen itkemästä yksin kotonamme mutta ei suostu siihen. Mikä neuvoksi? Anteeksi sekava teksti.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano miehelle suoraan mitä ajattelet hänen epävakaasta käytöksestään. Pahin mitä voit tehdä on asian lakaiseminen maton alle, hyssyttely ja liika ymmärtäminen. Mies tarvii ammattiapua ja asetat sen ehdoksi yhteiselle elämälle, tai oikeastaan sille, että pystyt olemaan ja elämään. Sinun ei kannata nyt itseäsi uhrata, siitä ei kukaan hyödy milloinkaan. Jos käytös ei parane ja kyyläys lopu, niin se on miehen puolelta eroilmoitus. Asia on nyt joko tai, mutta selkeät sävelet tulee olla.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen teko jäi kesken?
Jäi kesken onnettomuuden takia. Mies ei päästä nukkumaan samaan makkariin ja seksiä ei ole ollut vuoteen. Miehellä on vaikeaa, joten ei halua puhua onnettomuudesta eikä lapsenteosta.
Vierailija kirjoitti:
Sano miehelle suoraan mitä ajattelet hänen epävakaasta käytöksestään. Pahin mitä voit tehdä on asian lakaiseminen maton alle, hyssyttely ja liika ymmärtäminen. Mies tarvii ammattiapua ja asetat sen ehdoksi yhteiselle elämälle, tai oikeastaan sille, että pystyt olemaan ja elämään. Sinun ei kannata nyt itseäsi uhrata, siitä ei kukaan hyödy milloinkaan. Jos käytös ei parane ja kyyläys lopu, niin se on miehen puolelta eroilmoitus. Asia on nyt joko tai, mutta selkeät sävelet tulee olla.
Peesi tälle. Vuosi on riittävän pitkä aika odottaa ja sulla on omatkin tarpeet. Nyt pitäis päästä jo eteenpäin.
Suostuuko mies lainkaan avaamaan, mitä hänen mielessään liikkuu? Haluaa lapsen, mutta ette edes nuku samassa sängyssä. Onnettomuus ja halvaantuminen on niin iso muutos elämässä, että ei sitä voi oikein käsitellä muuten kuin puhumalla siitä. Myös teidän parisuhteenne kannalta. Onhan miehesi käynyt laitoskuntouksessa esim. Synapsiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasta nyt ei ainakaan tuohon tilanteeseen....vaikka heppi nousiskin.
Miehen korvien välissä on nyt itsetuntokriisi. Ymmärrän kyllä sun tuntemuksiasi mutta on se kova paikka kenelle hyväsnsä ettei pysty enää kävelemään vaan on toisten autettavana. Miehesi epäilee varmaan koko miehuuttaan.
Mun miehelle tuli paha iskiashalvaus toiseen jalkaan ja kyllä se on masentanut ja kutsuu itseään rammaks raakiksi. Mä olen saarnannut ettei se elämänpolku tähän lopu vaikka kantoihin kompuroidaankin mutta hengissä sentään ollaan. Talvi oli melkoinen synkkä yksinpuhelu.
Sun miehesi on paljon lujemmilla. Se ei tarkoita että sua saa syytellä mutta kyllä sun pitäisi pakottaa sitä jotenkin ottamaan elämännarusta kiinni ja pitää myös omista oikeuksistasi kiinni. Mies tarvitsee sekä rakkautta että myös perseelle potkimista Itsesäälin suo taitaa olla syvä. Sääli on nyt sairautta. Nyt mennään näillä korteilla!
Pistä kova kovaa vastaan. Epäilemisen pitää loppua. Mä varmaan tokaisisin että "jos nyt ei lopu niin mitenhän sä pärjäät kun mä saan tosta sun suoltamsta skeidasta tarpeekseni? Että mä autan sua ja rakastsn sua mutta näin sä palkitset mua syyttelemällä ja epäilemällä? Entäs jos minä tekisin niin ja huutaisin sia huoripukiksi vastaavassa tilanteessa niin miltäs susta tuntuisi? Luulletko sä että mä olen joku paskasanko? Nyt kuule lopetat sen ihmisen syyttely, joka sua rehellisesti rakastaa ja miehisty! Mene vittu terapiaan koska mä en kuule jaksa olla oksennusämpäris! Ei ole sulta mua kohtaan reilua!!!"
Invalideille on myös omia urheiluryhmiä. Miehes pitäisi saada näkemään ettei elämä lopu pyörätuoliin.
Ja ps. Mulla on serkku pyörätuolissa teininä sairastetun pikkuaivojen lähellä olleen aivokasvaimen takia. Opiskeli. Yrittäjä. Tyttöystävä. Koira.
Tsemppiä sulle.
Kannattaisikohan miehen tai teidän molempien jutella jonkun kanssa, joka on kokenut saman. Vertaistuesta tietoa : https://www.invalidiliitto.fi/toiminta/vertaistuki
Kaikki sympatiat miehen puolella. Hirveä tilanne hänellä. Ole rakastava ja kärsivällinen.