Mies jätti koska ei kuulemma enää kykene rakastamaan mua koska olen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se on, lapsi tuhoaa sekä seksielämän että parisuhteen.

Niin, mies ei kestä sitä että naisen keho muuttuu raskauden myötä eikä siksi enää halua harrastaa seksiä raskausarpien, roikkuvan vatsanahan ja riippuvien rintojen yms. luonnollisten muutosten takia. Mies ei myöskään kestä vauvaa joka rääkyy, valvottaa, vie vaimon huomion ja tekee molemmat vanhemmat väsyneiksi.

Kaikkein vähiten mies kestää vaimoa joka hoitaa vauvaa miehen ollessa töissä, herää yöllä imettämään ja on jatkuvassa unenpuutteessa eikä siksi jaksa "pitää huolta itsestään" (lue: mennä salille, meikata, laittaa hiuksia, käydä shoppailemassa uusia vaatteita).

Ja tämähän on tietenkin kaikki vauvan ja vaimon syytä eikä suinkaan miehen.

Tämä on totta. Nykyisin kuitenkin media toitottaa naisista, jotka ovat pian synnytyksen jälkeen timmissä kunnossa. Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että synnyttäneen äidin vartalo ei koskaan palautunut entiselleen eikä sitä edes tarvinnut yrittää saada entiselleen. Ja miehet ymmärsivät ja hyväksyivät tämän, koska eivät nähneet toisenlaistakaan naisenmallia. Nykyisin raskauden jälkeistä rupsahtamista pidetään vain naisen laiskuutena ja haluttomuutena olla enää miehensä silmissä viehättävä. Naiset kilvan toitottavat toisilleen, että kroppansa saa kyllä timmiin kuntoon, jos vain haluaa. Ja että aina löytyy sen verran aamulla aikaa, että ehtii meikkaamaan ja laittamaan hiuksensa. Niinpä miehet miettivät, miksi omaa vaimoa ei enää kiinnosta näyttää vaimolta vaan ainoastaan äidiltä. Ja sehän johtuu siitä, ettei mies ole naiselle niin tärkeä, että tämän vuoksi kannattaisi nähdä vaivaa. Olen monesti ajatellut, miten paljon helpompaa äitiys ja naisena oleminen oli 30 vuotta sitten, jolloin sain omat lapseni. 

Nykyään on enemmän naisilla ( ja äideillä) ylipaino-ongelmia kuin 30 vuotta sitten.Esim. ennen ei ollut saatavilla niin paljoa einesruokaa, jotka omalta osaltaan ovat vaikuttaneet äitien läskistymiseen.

Ei halua olla mikään motherfucker.

Vierailija kirjoitti:

Ihan itkettää sinun puolesta. Miehet häipyy takavasemmalle aina silloin kun  nainen eniten apua tarvitsisi. Pelkureita kaikki! Lapselle kostetaan se kun kaikki ei menekään joka päivä kuin saduissa ja tarinoissa. Miehet elää jossain ihme ruusuisessa höttöunelmassa eikä kestä normiarkea yhtään. Tsemppiä, kyllä sinä pärjäät yksinkin lapsen kanssa. Helppoa se ei tule olemaan, voin kertoa kokemuksesta, mutta sinä selviät siitä.

Aika hurjan paksua juttua. Oletko Zara Larsson?

t. Mies.

Miten tuntuu, että moni mies ei kestä sitä kun perheeseen tulee lapsi. Ajattelevatko he, että vauva ikään kuin menee siinä sivussa ja muuten kaikki jatkuu ennallaan? Heille on ilmeisesti sietämätöntä, että vaimon huomio onkin nyt vauvassa eikä aikuisessa miehessä.

Toki parisuhdettakin pitää huomioida, mutta pitäisi muistaa realiteetit ja ymmärtää, että ne ekat pari vuotta voi olla väsyttäviä ja uusi perheenjäsen vie kaiken huomion. Ja saakin viedä. Parisuhteen ja oman ajan vuoro on sitten kun lapsi on hiukan kasvanut. Mutta ei, mustasukkaisena vedetään itkupotkuraivarit, kun vaimo lässyttääkin vauvalle eikä hoivaa miestä entiseen malliin. Pahinta on, jos seksiä ei enää saa joka päivä eikä vaimo edes meikkaa.

Rasittavaa. Kunpa onnistuisin löytämään sellaisen miehen, joka tajuaa mitä pikkulapsiarki on. Ja että parisuhde voi silti olla olemassa, vaikka se hetkellisesti olisikin toissijainen.

Täytyy kyllä sanoa, että pojan syntymän jälkeen omat jutut jäivät taka-alalle. (Olen mies). Vaimon hoidettiin kimpassa syötöt, nukutukset jne. Ei olisi tullut mieleenkään huidella jossakin. En ymmärrä, jos joku mies muka pystyy jatkamaan entiseen malliin. No ehkä tämän takia ollaankin oltu 27 vuotta kimpassa.

Ollaan kolmekymppisiä, mies rakastaa lasta, ei enää minua. Onneksi edes niin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se on, lapsi tuhoaa sekä seksielämän että parisuhteen.

Niin, mies ei kestä sitä että naisen keho muuttuu raskauden myötä eikä siksi enää halua harrastaa seksiä raskausarpien, roikkuvan vatsanahan ja riippuvien rintojen yms. luonnollisten muutosten takia. Mies ei myöskään kestä vauvaa joka rääkyy, valvottaa, vie vaimon huomion ja tekee molemmat vanhemmat väsyneiksi.

Kaikkein vähiten mies kestää vaimoa joka hoitaa vauvaa miehen ollessa töissä, herää yöllä imettämään ja on jatkuvassa unenpuutteessa eikä siksi jaksa "pitää huolta itsestään" (lue: mennä salille, meikata, laittaa hiuksia, käydä shoppailemassa uusia vaatteita).

Ja tämähän on tietenkin kaikki vauvan ja vaimon syytä eikä suinkaan miehen.

Tämä on totta. Nykyisin kuitenkin media toitottaa naisista, jotka ovat pian synnytyksen jälkeen timmissä kunnossa. Vielä 30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että synnyttäneen äidin vartalo ei koskaan palautunut entiselleen eikä sitä edes tarvinnut yrittää saada entiselleen. Ja miehet ymmärsivät ja hyväksyivät tämän, koska eivät nähneet toisenlaistakaan naisenmallia. Nykyisin raskauden jälkeistä rupsahtamista pidetään vain naisen laiskuutena ja haluttomuutena olla enää miehensä silmissä viehättävä. Naiset kilvan toitottavat toisilleen, että kroppansa saa kyllä timmiin kuntoon, jos vain haluaa. Ja että aina löytyy sen verran aamulla aikaa, että ehtii meikkaamaan ja laittamaan hiuksensa. Niinpä miehet miettivät, miksi omaa vaimoa ei enää kiinnosta näyttää vaimolta vaan ainoastaan äidiltä. Ja sehän johtuu siitä, ettei mies ole naiselle niin tärkeä, että tämän vuoksi kannattaisi nähdä vaivaa. Olen monesti ajatellut, miten paljon helpompaa äitiys ja naisena oleminen oli 30 vuotta sitten, jolloin sain omat lapseni. 

Nykyään on enemmän naisilla ( ja äideillä) ylipaino-ongelmia kuin 30 vuotta sitten.Esim. ennen ei ollut saatavilla niin paljoa einesruokaa, jotka omalta osaltaan ovat vaikuttaneet äitien läskistymiseen.

Noh, 1980-luvulla jopa neuvoloissa kehotettiin säästämään aikaa ja ostamaan einesruokaa, joten kyllä niitä oli kaupoissa jo ihan hyvät valikoimat. Sen sijaan kaikkien mässypussien ja perunalastujen pakkauskoot eivät olleet näin suuria kuin nykyisin. Eikä ollut joka kulmalla hampurilaispaikkoja. Eikä vaunujen ja rattaiden kanssa menty kahta pysäkinväliä bussilla vaan käveltiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se on, lapsi tuhoaa sekä seksielämän että parisuhteen.

Niin, mies ei kestä sitä että naisen keho muuttuu raskauden myötä eikä siksi enää halua harrastaa seksiä raskausarpien, roikkuvan vatsanahan ja riippuvien rintojen yms. luonnollisten muutosten takia. Mies ei myöskään kestä vauvaa joka rääkyy, valvottaa, vie vaimon huomion ja tekee molemmat vanhemmat väsyneiksi.

Kaikkein vähiten mies kestää vaimoa joka hoitaa vauvaa miehen ollessa töissä, herää yöllä imettämään ja on jatkuvassa unenpuutteessa eikä siksi jaksa "pitää huolta itsestään" (lue: mennä salille, meikata, laittaa hiuksia, käydä shoppailemassa uusia vaatteita).

Ja tämähän on tietenkin kaikki vauvan ja vaimon syytä eikä suinkaan miehen.

Äh, onneksi on oikeita kunnon miehiäkin olemassa. Kannattaa vaan jaksaa ne vauva-vuodet ja hoitaa lapset hyvin. Nyt on aikaa toisillemme ja seksielämä kukoistaa, elämä muutenkin aika hienoa.

Miksi perheenpäät häipyvät johtoalueeltaan eli perheistä näin helposti?

Tosimiehen rakkaus vaimoaan kohtaan lisääntyy yhteisten lapsien myötä.

Eli lapsessa ei ole vikaa, mutta ap on se ongelmainen. Mies ei varmasti turhista valita ja jos hän on vuoden hommaa katsellut, niin se on aika pitkämielistä. Olisiko ap sinulla mitään ideoita mitä voisit tehdä paremmin liitossanne? Vai oletko mielestäsi ollut täydellinen vaimo?

Vierailija kirjoitti:

??? kirjoitti:

Oleko käyttäytynyt pelkästään kuin äiti ja unohtanut, ettet ole miehesi äiti vaan vaimo?

Mä jäin pohtii tätä myös, koska täällähän oli se todella pitkä keskusteluketju siitä, että miten monien naisten pukeutuminen ja olemus muuttuu äidiksi tultuaan. Samistellaan yhdessä vauvan kanssa lettileggareilla yms. Ja kysymys oli miksi, koska miehet eivät näe enää silloin näitä äitejä naisellisina naisina vaan ainoastaan äiteinä. Kyllä monissa äideissäkin on vikaa. En nyt sano, että ap:n tapauksessa on näin, mutta monen muun kohdalla on.

Ja mitä helkkaria miehille tapahtuu, vaikka eivät edes ole raskaana ja synnytä ja imetä ja valvo öisin? Kilot kertyy, kuljetaan kulahtaneissa verkkareissa, parta ajamatta, tukka sekaisin. Mun miehellä on tapana kotona pukeutua kotona kesäaikaan pelkkiin boksereihin ja talvella sitten pitkiin kalsareihin, kulhataneeseen collegepaitaan ja villasukkiin. Oih, miten eroottista :D. Eipä meitä ole kuitenkaan kumpaakaan haitannut toistemme pukeutuminen tai kehon muuttuminen, samalla tavalla rakastetaan ja rakastellaan kuin ennenkin. No, jaa on nyt kyllä kiihkeämpää kuin nuorena, lasten kasvettua isommaksi. Aikansa kutakin! 

En ole kyllä vaimo, en ole missään vaiheessa niin väittänyt. Hauskaa on myös se että täällä haukutaan minua mahdollisesta rupsahtamisesta, eikä miehessä voi olla mitään vikaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tosimiehen rakkaus vaimoaan kohtaan lisääntyy yhteisten lapsien myötä.

Samoin myös yksinäisen. Hän ei hylkää miestään, hän ei unohda laiminlyö itseään ja ulkonäköään, vaan päivässä on kyllä muutama minuutti aikaa katsoa peiliin, laittaa normaalit vaatteet päälle ja harjata hiukset. Yksikään lapsi ei ole niin hankala, että naisen pitäisi olla rumissa vaatteissa ja naama kuin hanurista repäistyllä.

T. Kolmen lapsen äiti

Joskus virta katkeaa tai sitä on liikaa, mut voi tahto nuorallatanssijan nostaa ilmaan.

Tie ajatuksiin... Mitähän se oikein kelasi kun niin teki.

toi kaveri EI OLEMIES,että anna mennä,ole sinä ylpeänä lasten äiti.hyvä kun pääset tommosesta äijästä eroon.

Vierailija kirjoitti:

En ole kyllä vaimo, en ole missään vaiheessa niin väittänyt. Hauskaa on myös se että täällä haukutaan minua mahdollisesta rupsahtamisesta, eikä miehessä voi olla mitään vikaa.

Ap

Kyllä teissä molemmissa on vikaa, kun nyt tuossa asetelmassa olette.

Miehelläsi on tunnelukkoja, joista syyttää sinua. Helppo nähdä vikaa toisessa, kun on vielä lapsen tasolla tunteidenkäsittelyssä. Lukot aktivoituu nyt, kun lapsen myötä tulee ehkä oma lapsuus (ja äiti) mieleen. Tai uusi nainen katsottuna, kun ei edes vaivaudu pohtimaan asiaa syvällisemmin. Lohtuna voit ajatella ettei hänen elämänsä parane, ellei tutustu itseensä ensin.

Sen kommenteissa mainitun toisen naisen vihaisuus taas johtunee naisen tunnelukoista. Ei pysty ilmaisemaan tarpeitaan ja halujaan vapaasti, niin tulee kärttyisäksi. Viisaampi näkisi sen vihan taakse eikä heittäisi hanskoja naulaan.

Onko mies masentunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Selvennätkö vähän? Valitettavasti aika moni nainen unohtaa olevansa nainen ja vaimo lapsen syntyessä, ollaan vain se äiti, ei mitään muuta. Tästä on enemmän kuin liikaa esimerkkejä."

Mies sanoi jo raskauden alussa ettei rakasta, koska olen (tuleva) äiti.

Ap

Olisiko kannattanut hieman miettiä muutamaa asiaa ennen raskautumista? Eli vaikka sitä miesvalintaa ja yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia? Eipä tietenkään. Mutta terveisiä sinne Porvooseen tosiaan, parempi onni seuraavalla kerralla.

Ja jälleen miehen lapsellisuus ja kypsymättömyys on naisen syytä ja vastuulla. Miehistä suuri osa on epäkypsiä ja jos siitä syyllistetään naisia, ei se tule koskaan muuttumaan.