Haluaisin hetkeksi osastolle lepäämään mutta mulla on koira

Otat koiran mukaan. Kyllä hälle paikka löytyy.

Mikäs painaa mieltä, että tarviis päästä osastolle?

Missä tuommoisia lepo-osastoja on?

Et ehkä ole osastohoidon tarpeessa, jos pystyt miettimään asiaa noin selkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Mikäs painaa mieltä, että tarviis päästä osastolle?

Pahimpana itsetuhoisuus. On sen verran vaikeampi kausi, että itsemurha pyörii taas päässä liian usein. Luulin että menis paremmin ja ehdin jo miettiä lääkityksen vähentämistä, kun putos uus pommi ja tulevaisuudensuunnitelmat muuttu täysin.

Mene kylpylähotelliin, yleensä niissä on huoneita, johon saa ottaa koiran mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Missä tuommoisia lepo-osastoja on?

Kaikissa vähänkin isommissa kaupungeissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs painaa mieltä, että tarviis päästä osastolle?

Pahimpana itsetuhoisuus. On sen verran vaikeampi kausi, että itsemurha pyörii taas päässä liian usein. Luulin että menis paremmin ja ehdin jo miettiä lääkityksen vähentämistä, kun putos uus pommi ja tulevaisuudensuunnitelmat muuttu täysin.

En usko, että tällä pääsee osastolle. Itse en saanut edes uutta aikaa avohoitoon ennen yritystä

Vaikka et tuntemattomalle halua antaa niin tarjoan silti apua. Lomalla olen, koirallinen talous. Uusimaa.

Vierailija kirjoitti:

Et ehkä ole osastohoidon tarpeessa, jos pystyt miettimään asiaa noin selkeästi.

Ehkä en. Oon miettiny tätä aikaisemminkin lääkärin kanssa, mutta tultiin silloinkin siihen tulokseen, että mä stressaisin koiran vointia niin paljon ettei osasto auttais. Kotona kuitenkin koira motivoi mua pysymään hengissä, kun sen hyvinvointi on mulle kaikkein tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Mene kylpylähotelliin, yleensä niissä on huoneita, johon saa ottaa koiran mukaan.

Ajattelin juuri samaa. Tai vuokraa mökki ja lähde sieneen ja marjastamaan. Luonnossa ylikierroksia käyvä lepää :D

Vierailija kirjoitti:

Et ehkä ole osastohoidon tarpeessa, jos pystyt miettimään asiaa noin selkeästi.

Olet aika tyhmä, jos luulet että osastohoidon tarpeessa olevan täytyisi olla totaalisen viriviritööttööt.

Jos sinun kriteereilläsi pääsisi tai joutuisi hoitoon, niin tämä maa olisi aika karu paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene kylpylähotelliin, yleensä niissä on huoneita, johon saa ottaa koiran mukaan.

Ajattelin juuri samaa. Tai vuokraa mökki ja lähde sieneen ja marjastamaan. Luonnossa ylikierroksia käyvä lepää :D

Osastohoidossa on juuri se turva, jos pelkää vahingoittavansa itseään, niin on siellä valvovan silmän alla ja hoitajien kanssa voi jutella. Samoin lääkitystä voi muuttaa turvallisesti. Yksin mökillä ahdistus voi lisääntyä. 

Mulla kanssa itsemurha pyörii tällä hetkellä ikävästi päässä, töissä yritän käydä ilman lomia taloudellisista syistä ja kodin+elukat hoitaa. Eläimet pitää mut jotenkin järjissä, kun pakko esim. ulkoilla ja ratsastaa, ruokkia, siivota. Ne rekkanpäinajot ja hukuttautumiset vaan alkaa tulemaan pakkoajatuksina, kun on liian stressaantunut ja väsynyt. Ja yleisesti kyllästynyt itseensä. Ehkä sullakin keskusteluapu auttais ja lääkitystä vois myös tarkistaa. Ja uupuneena mä ainakin syön helposti liikaa herkkuja, nukun liikaa, juon välillä liikaa viiniä...tosi hankalaa vaan terveistä elämäntavoista sillon kun ne ei vois vähempää kiinnostaa. Lääkitystä olin vähentämässä hyvänä aikana, mutta onneksi en sitä ehtinyt tehdä.

Ethän sinä voi itseäsi tappaa, miten sille koiralle sitten kävisi?

Vierailija kirjoitti:

Osastohoidossa on juuri se turva, jos pelkää vahingoittavansa itseään, niin on siellä valvovan silmän alla ja hoitajien kanssa voi jutella. Samoin lääkitystä voi muuttaa turvallisesti. Yksin mökillä ahdistus voi lisääntyä.

Niin, se valvonta mua nimenomaan houkuttelis, ettei tarvis koko ajan itse huolehtia itsestään. Toisaalta mä äskenkin käsittelin saksia, eikä se herättänyt mussa mitään tunteita, niin ehkä mä tosiaankin pärjään kotona. Voisin mennä yksin mökille, mutta en todellakaan uskalla. Kotona oon sentään lähellä päivystystä jne, jos tulee pahempi olo. Oon mä viikonloppuna ehkä menossa lapsuudenkotiin kylään, kun on suunniteltu marjastusta äidin kanssa. Metsässä olo varmasti piristää, mutta illat kotikotona on vaikeita. Viimeksi kun sorruin viiltelemään, se tapahtui entisessä huoneessani äidin luona. Voin kyllä ehkäistä tuollaisia tilanteita viettämällä nukkumaanmenoon asti aikaa äidin seurassa ja vetäytymällä entiseen huoneeseeni vasta kun alan oikeasti nukkua.

Voiko jonnekin sairaalan osastolle vain muka mennä? Kävellä sisään ja sanoa että hei, tulin tänne lepäämään?

Vierailija kirjoitti:

Mulla kanssa itsemurha pyörii tällä hetkellä ikävästi päässä, töissä yritän käydä ilman lomia taloudellisista syistä ja kodin+elukat hoitaa. Eläimet pitää mut jotenkin järjissä, kun pakko esim. ulkoilla ja ratsastaa, ruokkia, siivota. Ne rekkanpäinajot ja hukuttautumiset vaan alkaa tulemaan pakkoajatuksina, kun on liian stressaantunut ja väsynyt. Ja yleisesti kyllästynyt itseensä. Ehkä sullakin keskusteluapu auttais ja lääkitystä vois myös tarkistaa. Ja uupuneena mä ainakin syön helposti liikaa herkkuja, nukun liikaa, juon välillä liikaa viiniä...tosi hankalaa vaan terveistä elämäntavoista sillon kun ne ei vois vähempää kiinnostaa. Lääkitystä olin vähentämässä hyvänä aikana, mutta onneksi en sitä ehtinyt tehdä.

Mulla alko terapia jokin aika sitten, mutta nyt on terapeutin kesäloma. Lisäksi tässä on tosiaan tapahtunut ikäviä muutoksia, joten mulla on vielä tavallista vaikeampaa. Ens viikolla tapaan tutun sairaanhoitajan, mutta terapia jatkuu vasta kahden viikon päästä. Lääkeitä mulla tarkistetaan syyskuun puolivälissä, aikaisemmaksi en saanut lääkäriaikaa.

Mä yritän elää mahdollisimman terveellisesti, ettei ainakaan siitä tulis pahempaa oloa. Alkoholin jätin pois jo vuosi sitten, kun hakeuduin päihdeklinikalle ja tipaton linja on pysynyt.

Miten sä nyt jaksat? Ootko puhunut noista itsemurha-ajatuksista lääkärillesi? Varsinkin rekkaanpäinajamiset on sellaisia, joihin pitäis puuttua heti, koska siinä menee pahimmillaan oman hengen lisäksi useiden sivullisten henki.

Vierailija kirjoitti:

Voiko jonnekin sairaalan osastolle vain muka mennä? Kävellä sisään ja sanoa että hei, tulin tänne lepäämään?

Käytännössä homma toimisi niin, että menisin asuinalueeni päivystykseen ja kertoisin siellä, miten asiat on. Viimeksi kun tästä lääkärin kanssa puhuin, niin hän sanoi, että periaatteessa riittää kun menen päivystykseen, niin hoitajat siellä ohjaa kyllä eteenpäin. Tietenkin tilanteen pitää olla sen verran vakava, mutta esim silloin lääkärin kanssa jutellessani hän olisi kirjoittanut minulle lähetteen vaikka saman tien, jos olisin sitä halunnut. Sovittiin, että menen päivystykseen, jos myöhemmin muutan mieleni.

Sinulla on äiti ja varnaan isäkin. Mikseivät vanhemmat voisi ottaa koiran? Tai auttaa löytämään koiralle sijaiskoti?