*On aivan epätoivoinen kun on paha nälänhätä ja miehensä ei ole palannut savosta kotiin kuukausienkaan jälkeen*

*On erittäin paha nälkävuosi Herran vuonna 1697, ruokana ei ole enää muuta kuin muutama kivikovaksi kuivunut pettuleivänpala, ei ole itse syönyt juuri mitään moneen viikkoon, on kuolemaisillaan nälkään ja katsoessaan lapsiaan tajuaa, etteivät nämäkään tule säilymään elossa nälänhädästä, niinpä sulkee muut lapsensa kylmään, pimeään komeroon, josta he eivät pääse karkuun, lukitsee oven, laittaa avaimen esiliinan taskuun, hyökkää nopeasti puukko kädessä kätkyen luokse, tempaisee sieltä erittäin pahoin nälkiintyneen ja vain juuri ja juuri elossa olevan Veikko Antti Helmerin (6kk vanha) syliinsä, leikkaa tämän kaulan auki ja juo tämän veret viimeiseen pisaraan, laittaa sitten tulen uuniin ja alkaa paistamaan vauvan lihoja, joita sitten syö pettuleivän kanssa vauvan iho, tukka, vaaterääsyt ja nahka kätkyeeseen laitettuna koko elämänsä kurjuudessa ja nälässä elänyt 19 lapsen (joista tosin 11 on syntynyt kuolleina tai kuollut heti syntymän jälkeen) äiti Mervi Heta Anneli 44v vuonna 1697, kun miehensä palaa lopulta savotasta kotiin sairastettuaan sen jälkeen monta kuukautta sukulaisperheen luona vaikeita tauteja, kuten lavantaudin, hinkuyskän, koleran, paiserokon ja hyppykupan mies raivostuu kun huomaa, että perheen lapsista on enää 2 elossa ja 6 lasta tämä nainen on jo joko osittain tai kokonaan syönyt ja joka paikassa on luita, mätänevää lapsen lihaa, ihosuikaleita, hiustuppoja ja vaateriekaleita ja niiden keskellä on tämän nainen hullunkiilto silmissä pusertaessaan kädessään 12-vuotiaan Pekko Aatamin reisiluuta, josta jyrsii raakaa lihaa muristen miehelleen että tämä tajuaisi olla koskematta tämän naisen ruokiin*